Mä olen juoppo, ei sitä tosiasiaa voi enää kieltää.

eli sympatiat täältä sinulle.



Toivon meille molemmille voimia jättää ne pullot ostamatta...

lähes joka ilta, pari iltaa viikossa ehkä ilman. Illassa menee viinipullo ja pari siideriä.

Erittäin harvoin tulee krapulaa, jos tulisi, ei ehkä voisi juoda...

Epätoivoinen olo, pääsisinpä tästä tilanteesta jotenkin eteenpäin...

Miten juot? Joka päivä? Paljonko?

Pystyt paremmin hakemaan apua ja ehkä käsittelemään sitäkin, minkä monet yrittää unohtaa, että alkoholista on luovuttava mahdollisesti kokonaan lopunelämäksi.

Eilenkin meni yksi olut ja pullo viiniä.

Täällä kohtalotoveri, tosin arkijuomiseni ei ole ollut noin mittavaa koska käyn töissä, mutta viikonloppuisin sitten sitäkin enemmän.



Mutta vaikka tiedän kuinka vaikeaa se on, yritä päästä ensin eroon arkijuomisesta. Eli yrität psyykata nyt tän viikonlopun jälkeen, että maanantaina et juo mitään. Et osta mitään varastoon ja tsemppaat. Keksit jotain tekemistä.



Ekana päivänä laadit itsellesi tän tapaisen taulukon vaikka ihan ruutupaperille:



http://www.tipatontammikuu.fi/kalenteri



Eli lasket ihan konkreettisesti tipattomia päiviä. Usko mua kun sanon, että jo kolmen päivän jälkeen sun olo on hurjan paljon freesimpi ja virkeämpi ja motivaatio raittiuteen jo parempi.



Jos uskot että pystyt taas su-ma raittiiseen jaksoon, niin anna itsellesi lupa juoda viikonloppuna kohtuudella. Kalenterista alat nähdä suhteen selvien ja juoppopäivien välillä ja ehkä herää halu saada koko kalenteri selväksi koko kuukaudelta.



Jos pelkona on putki, koita sinnitellä ihan kuivin suin myös viikonlopun ajan.



Itse olen jotenkin projektiorientoitunut ihminen ja tuollainen mustaa valkoisella seuranta auttaa hahmottamaan etenemistä.



Mulla on nyt tulossa toinen täysin tipaton viikonloppu pitkään aikaan ja olo on tosi hyvä. Nyt ei tee edes mieli (kuten yleensä perjantaisin tähän aikaan), mutta ilta voi olla hankala. Pitää pysyä poissa kaupasta. Onneksi viikonlopun ostokset on tehty!



Tsemppiä sulle!

Aina mä toki olen juonut, mutta en viikolla, viikonloppuisin vaan.



Nyt on ehkä 2 selvää iltaa viikossa. Määrät on suuria, viinipullo ei tunnu missään. En usko, että mieheni juuri edes tietää mun ryyppäävän, koska olen harjoitellut jo niin paljon, ettei viinipullollinen näy vielä käytöksessäni, en sössötä ja puhu omituisia, horju ja hoipertele tai muutakaan sellaista. Teen vaan kotitöitä tai luen kirjaa salassa yksikseni viinitonkkaa tyhjentäen, kun lapset nukkuu ja mies katsoo alakerrassa telkkaria.



Ei krapulaa, ei vaikeuksia hoitaa lapsia aamulla kouluun, ei mitään sellaista, mikä olisi jäänyt hoitamatta tai tehty huonosti joupotteluni takia. Siksi mä kai olen "antanutkin luvan" itselleni juoda, koska juomisesta ei ole tullut mitään pysäyttäviä ongelmia.



Mutta ymmärrän tietysti, että ongelmia seuraa täydellä varmuudella piankin jos en saa tätä katkaistua pian. Mun pitää päästä töihin pian.



Ap

mä käyn arkisin töissä, ja silti vedän... Ja kotityöt kaikkineen hoidan.



-2-

mä käyn arkisin töissä, ja silti vedän... Ja kotityöt kaikkineen hoidan. -2-

Terv. olikohan se numero seiska

täälläkin juodaan ja sen jälkeen morkkis.

Aina mä toki olen juonut, mutta en viikolla, viikonloppuisin vaan. Nyt on ehkä 2 selvää iltaa viikossa. Määrät on suuria, viinipullo ei tunnu missään. En usko, että mieheni juuri edes tietää mun ryyppäävän, koska olen harjoitellut jo niin paljon, ettei viinipullollinen näy vielä käytöksessäni, en sössötä ja puhu omituisia, horju ja hoipertele tai muutakaan sellaista. Teen vaan kotitöitä tai luen kirjaa salassa yksikseni viinitonkkaa tyhjentäen, kun lapset nukkuu ja mies katsoo alakerrassa telkkaria. Ei krapulaa, ei vaikeuksia hoitaa lapsia aamulla kouluun, ei mitään sellaista, mikä olisi jäänyt hoitamatta tai tehty huonosti joupotteluni takia. Siksi mä kai olen "antanutkin luvan" itselleni juoda, koska juomisesta ei ole tullut mitään pysäyttäviä ongelmia. Mutta ymmärrän tietysti, että ongelmia seuraa täydellä varmuudella piankin jos en saa tätä katkaistua pian. Mun pitää päästä töihin pian. Ap

Miehesi tietää kyllä, kyllä rakkaan ihmisen pienetkin käytösmuutokset ja varsinkin haju ja ahdistus näkyy. Miksi et juttele hänen kanssaan? Ei rutiinien suorittaminen ole hyvää äitiyttä tai kumppanuutta vaikka todella moni alkoholisti niin luuleekin loppuun asti.

Työkaverin vaimo piti tuota linjaa loppuun asti. Kun hänet tultiin ambulanssilla hakemaan, huusi vaan koko ajan että ei ole mikään juoppo kun kotikin on siisti!

terv. yksi joka pelkää olevansa menossa samaan suuntaan.

kans yks.

ihan hirvittää nuo määrät mitä pystyy juomaan..

sitten kun yrittää pysyy raittiina,ni mies haluaa ottaa muutaman,ja sitten itsekkin heittää romukoppaan aikeet olla ottamatta.

Jatkuva juominen rasittaa maksaa ihan hirveästi, se poksahtaa ennemmin tai myöhemmin.

Mua on auttanut elimistöni ajatteleminen, miten pahaa alkoholi tekee. Olen vähentänyt juomista paljon. Nyt menee parikin viikkoa ilman tippaakaan ja sitten saatan ottaa 3-4 olutta pari kertaa viikossa.

Mua on myös auttanut ajatus alkoholin lihottavuudesta, en halua olla turvonnut Mervi Tapola=(

Aina mä toki olen juonut, mutta en viikolla, viikonloppuisin vaan. Nyt on ehkä 2 selvää iltaa viikossa. Määrät on suuria, viinipullo ei tunnu missään. En usko, että mieheni juuri edes tietää mun ryyppäävän, koska olen harjoitellut jo niin paljon, ettei viinipullollinen näy vielä käytöksessäni, en sössötä ja puhu omituisia, horju ja hoipertele tai muutakaan sellaista. Teen vaan kotitöitä tai luen kirjaa salassa yksikseni viinitonkkaa tyhjentäen, kun lapset nukkuu ja mies katsoo alakerrassa telkkaria. Ei krapulaa, ei vaikeuksia hoitaa lapsia aamulla kouluun, ei mitään sellaista, mikä olisi jäänyt hoitamatta tai tehty huonosti joupotteluni takia. Siksi mä kai olen "antanutkin luvan" itselleni juoda, koska juomisesta ei ole tullut mitään pysäyttäviä ongelmia. Mutta ymmärrän tietysti, että ongelmia seuraa täydellä varmuudella piankin jos en saa tätä katkaistua pian. Mun pitää päästä töihin pian. Ap

Miehesi tietää kyllä, kyllä rakkaan ihmisen pienetkin käytösmuutokset ja varsinkin haju ja ahdistus näkyy. Miksi et juttele hänen kanssaan? Ei rutiinien suorittaminen ole hyvää äitiyttä tai kumppanuutta vaikka todella moni alkoholisti niin luuleekin loppuun asti. Työkaverin vaimo piti tuota linjaa loppuun asti. Kun hänet tultiin ambulanssilla hakemaan, huusi vaan koko ajan että ei ole mikään juoppo kun kotikin on siisti!

Se harhaluulo useimmilla alkoholisteilla on että kukaan ei huomaa kun käyttäydyn ihan normaalisti ja hoidan hommani kunnialla. Valitettavasti se ei mene noin. Kyllä sen vaan huomaa, tyyliin "pikkusormen asennosta" tms.

ajauduin, lopulta, syitähän on ollut monia ja helposti addiktoituvana ihmisenä tähän olen jäänyt. Olen aina käyttänyt alkoholia pääsääntöiseesti kohtuudella, eron jälkeen siitä kait jotain helpotusta iltoihinsa haki, kun oli lapset saanut nukkumaan. Määrät olivat pieniä silloin. Tyhmä ihminen luulee, että se helpottaa. Ja lopultahan se pahentaa kaiken.



Syksyllä olin yli 2kk juomatta kokonaan ja nyt pikkuhiljaa se on taas lähtenyt käsistä, viduttaa.



Ja kyllä minä terveyttänikin ajattelen, mutta etenkin lapsiani, ja siksi koetan nyt järkevöittää juomiseni.



-2-

paino ei vain putoa. Meillä menee puolen litran pullo kirkasta illassa, kahteen pekkaan. Tosin juodaan laimeana noin kolme litraa nestettä yhteensä.

paino ei vain putoa. Meillä menee puolen litran pullo kirkasta illassa, kahteen pekkaan. Tosin juodaan laimeana noin kolme litraa nestettä yhteensä.

juot niin paljon, siinä ei syömisen vähyys auta ollenkaan.

-2-

jonkin sortin juoppo. Ei niin, etten iltoja pystyisi olemaan ottamatta, mutta kuitenkin niin, että joku kumma vetovoima siinä alkoholissa ja humalassa on, ja jos tarjolla on, niin harvoin kieltäydynkään. Ja kans ne määrät mitä pystyn nauttimaan, on hurjia. Viinipullo työiltana ja aamulla klo 5.30 herätys eikä tunnu missään. Voi kroppaparkaa... :/



Vielä viime vuoden puolella join 0-4 iltana viikossa (keskim. 2-3?), määränä kerrallaan 3-6 olutta tai pullollinen vinkkua, ellen sitten viihteelle lähtenyt, jolloin annokset pyörii jossain pitkälle toiselle kymmenen... Pidin kuitenkin tipattoman tammikuun, joka oli yllättävän vaivatonta! Ei täysin, mutta luulin että kärvistelisin enemmän. Tosin viimeiset päivät oli jo hiilillä hyppelyä, kun tiesi, että kohta "saa juoda"! No heti sen jälkeen ei kuitenkaan maistunut, mutta nyt kuitenkin muutaman viikon aikana taas jonkun verran tissuttelua ollut. Kuitenkin selvästi aiempaa vähemmän, esim. tällä viikolla ei ole käynyt mielessäkään.



Kokeilkaa pitää tiukka (!) tipaton ajanjakso, mulla se ainakin selvästi helpotti ilman olemista. Kyllä edelleen tykkään juoda, ei se himo mihinkään lähde, valitettavasti, mutta kiva kuitenkin saada homma hanskaan.

pitää tsempata ja tukea toisiamme. Nyt se loppuu eiks vaan? Ei tippaakaan alkoa enää ikinä!