Ne vaan opi hyväksymään ajatusta miehen lapsista, pitäisikö päättää suhde...?
Miehellä on edellisestä suhteesta kaksi lasta, 5 ja 8 v. Ovat miehelle tietysti kaikki kaikessa ja asuvat hänen luonaan joka toinen viikko, puolet lomista, jne.
Ei minulla ole mitään noita lapsia vastaan. Ihan tavallisia muksuja ovat, ei nyt mitään herranterttuja mutta eivät mitään pikkuhirviöitäkään. Eikä ole heidän kanssaan mitään kummempaa kitkaa.
Nyt 1,5 vuoden suhteen jälkeen mies haluaisi, että muutettaisiin yhteen. Minua on alkanut mietityttää.
Vaikea ajatella, millaista olisi joka toinen viikko elää 24/7 taloudessa, jossa on kaksi vierasta, jonkun toisen naisen lasta. Olen miettinyt, että joka ikinen juhlapyhä ja loma pitää miettiä sen mukaan, kenen luona nuo lapset ovat. Aina pitää joustaa joidenkin minulle vieraiden ihmisten vuoksi.
Olen valmis joustamaan töissä ja ottamaan muut huomioon harrastuksissa. Mutta vapaa-ajalla ja lomilla haluaisin päättää asioista ihan itse miehen kanssa.
Olen yrittänyt puhua asiasta miehen kanssa. Hän on ihan hölmistynyt, hänestä tulen hyvin toimeen lasten kanssa. Hän on varma, että kunhan hankimme yhteisen lapsen, niin unohdan nämä ajatukset ja arki alkaa sujua. Kun ekan kerran otin asian puheeksi, mies oli tyrmistynyt; ei kai se, että hänellä on lapsia, voi olla este uuteen onneen.
Rakastan miestä, hän rakastaa minua. Mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että miehen menneisyys on liikaa läsnä yhteisessä nykyisyydessämme ja tulevaisuudessamme.
Kommentit (74)
eli rakastat miestäsi ja otat siihen pakettiin kuuluvana myös lapset, niin sulla on kaksi vaihtoehtoa:
1) et muuta miehen kanssa asumaan, mies asuu omassa kodissaan ja pitää lapsiaan luonaan sovitusti ja sinä ja mies tapaatte silloin kun lapset ovat äidillään. Yksinkertaista ja ongelmatonta.
Fiksua on olla olematta miehesi lasten kanssa tekemisissä jos et pidä heistä. Se asenne kirjoituksestasi heijastuu. Pidä erillään suhde mieheen ja lapsiin. Silloin toimit aikuismaisesti etkä loukkaa ketään.
2 ) etsit itsellesi lapsettoman miehen tai elät yksinäsi.
Seurustelen miehen kanssa, jolla on kaksi lasta menneisyydestä (eri naisille), kumpaakaan ei olisi halunnut, mutta on tietenkin osaltaan vastuussa. Hän ei tapaa lapsiaan eikä ole tekemisissä naisten kanssa. SILTI. Rakkauden alkuhuumassa lähes unohdin menneisyyden olemassa olon, mutta ajan kuluessa asia on todella alkanut ahdistaa. Todennäköisesti lapset ottavat vanhempana yhteyttä enkä todellakaan halua tavata heitä. Ajatus lapsesta, jossa on miehen piirteitä ja puolet toista naista ei voisi olla epämiellyttävämpi. Olen vähitellen miettinyt eropäätöstä, koska en ole valmis kantamaan taakkaa joka ei minulle kuulu. Sitä paitsi en kertakaikkiaan ymmärrä naisia, jotka esim. valehtelemalla hankkiutuvat raskaaksi miehelle, joka ei heitä rakasta ja pilaavat samalla monen muun ihmisen elämän ratkaisuillaan.
Anna miehelle tilaisuus löytää Se Oikea, joka rakastaa miehen lisäksi myös hänen lapsiaan. Tällä menolla satutat vain kaikkia.
Meillä on uusperhe, entisestä liitostani 8-vuotias ja tästä uudesta vauva. Eletään ihan prikulleen normaalia perhe-elämää, uusi mieheni kuulustelee koululaiselta läksyt, ottaa mukaan kalareissuille sun muuta puuhaa ja tosiaan ottaa lapsen elämäänsä mukaan ihan vain lapsena. Minä olen samanlainen, eli lapsi on lapsi, olivat vanhemmat keitä tahansa ja jokainen lapsi on tervetullut meidän kattomme alle.
Minulla myös entisestä suhteesta 7v lapsi ja tästä uudesta suhteesta pieni vauva. uusi mieheni on myös ottanut esikoiseni osaksi omaa perhettään.
Ap, jos et ole valmis äitipuoleksi, lähde suhteestasi ja anna miehellesi ja hänen lapsilleen oikeus oikeaan onneen.
yrittää noudattaa jotain yhteiskunnallisia normeja omassa elämässään. Tarkoitan, että pariskunnan ei esim. ole pakko elää yhdessä, vaan suhde voi olla aivan yhtä hyvä vaikka asuttaisiinkin erillään. Mutta ap:n mies ilmeisesti haluaa muuttaa yhteen, joten...
Ap, muuta yhteen miehen kanssa vain jos olet omasta tahdostasi ja valinnastasi lähtien valmis jakamaan arkesi lasten kanssa, joustamaan heidän vuokseen, ottamaan ainakin jonkinlaisen huolehtijan roolin ja hyväksymään sen, että heidän asiansa täyttävät paljolti teidän molempien ja varsinkin miehen arjen. Jos et usko tämän onnistuvan, ÄLÄ muuta. Ja jos muutat niin ota myös vastuu omasta valinnastasi. Tämä on tuossa tilanteessanne ainoa kestävä tapa toimia.
että jos todella rakastat miestä niin etkö ole miehen takia valmis yrittämään lasten kanssa??
Olen kyllä sitä mieltä että ensisijaisesti tuo mies on tässä maailmassa lasten isä ja toissijaisesti sinun miesystäväsi.
Sinun on nyt tehtävä päätös mitä olet valmis tekemään miehen takia...Ja haluatko tehdä sen..
Olen ollut uusperheen äiti 7 vuotta ja voin sanoa edelleen, että miehen lapset on aika yhdentekeviä mulle. Tykkään toki ja on kiva nähdä, mutta en osaa kaivatakaan. Vähän kuin serkun lapset tai kiva työkaveri.
Olen puhunut miehen kanssa asiasta ja mies sanoo, että hänen entisellä naisystävällä oli oikein kivat pojat, mutta eron jälkeen ei uhrannut ajatustakaan pojille tai olisi huomaamattaan voinut olla pojista erossa vaikka puoli vuotta kaipaamatta. Ne oli ja meni.
kaikki täällä toitottavat et lapset on täkeintä ei mies kuitenkaan voi olla mies-vaimo suhteessa ex:änsä kanssa, eikä ainakaan lastensa kanssa ja elämää ei voi pysäyttää joten elämän on jatkuttava ja ihan hyvä että jaksaa vielä iloita ja elää ja on loytänyt uuden onnen Mielestäni sinä joustat jo aika paljon. Unohda ilkeät ex:ät jotka täällä saarnaavat sitä miten ex ja hänen lapset on se minkä pitää miehelle olla tärkeitä
Lasten hyvinvointi on täysin vanhempien vastuulla. Ap:n mies on hyvä ja vastuuntuntoinen vanhempi kun laittaa lasten tarpeet uuden onnen tarpeiden edelle.
Miten muuten on selitettävissä se, että niin moni mies suhtautuu lapsiinsa välinpitämättömästi? Miten muuten on selitettävissä, että joku Kari Tapio oli hyvä isä pojilleen ja kylmästi hylkäsi yhden? Ei naiset toimi noin. Se johtuu tasan siitä, että ei mies ehdoitta rakasta lasta sen takia, että on yhteinen biologia. Miehelle se on melkein sama kuin naiselle olisi lahjamunasolusta saatu "biologinen" lapsi. Nainen kasvaa lapsensa kanssa yhteen odotusaikana. Miehellä se vaatii yhteistä elämää ja aikaa, ja aika paljon miehen suhde lapsiin vaatii sitä rakkautta lapsen äitiin.
Miten muuten on selitettävissä se, että niin moni mies suhtautuu lapsiinsa välinpitämättömästi? Miten muuten on selitettävissä, että joku Kari Tapio oli hyvä isä pojilleen ja kylmästi hylkäsi yhden? Ei naiset toimi noin. Se johtuu tasan siitä, että ei mies ehdoitta rakasta lasta sen takia, että on yhteinen biologia. Miehelle se on melkein sama kuin naiselle olisi lahjamunasolusta saatu "biologinen" lapsi. Nainen kasvaa lapsensa kanssa yhteen odotusaikana. Miehellä se vaatii yhteistä elämää ja aikaa, ja aika paljon miehen suhde lapsiin vaatii sitä rakkautta lapsen äitiin.
Eiköhän siinä synny suhdetta. Äitimyytti on vanhanaikasta ja sen avulla vain sorretaan isiä.
Anna miehelle tilaisuus löytää Se Oikea, joka rakastaa miehen lisäksi myös hänen lapsiaan. Tällä menolla satutat vain kaikkia.
Meillä on uusperhe, entisestä liitostani 8-vuotias ja tästä uudesta vauva. Eletään ihan prikulleen normaalia perhe-elämää, uusi mieheni kuulustelee koululaiselta läksyt, ottaa mukaan kalareissuille sun muuta puuhaa ja tosiaan ottaa lapsen elämäänsä mukaan ihan vain lapsena. Minä olen samanlainen, eli lapsi on lapsi, olivat vanhemmat keitä tahansa ja jokainen lapsi on tervetullut meidän kattomme alle.
Minulla myös entisestä suhteesta 7v lapsi ja tästä uudesta suhteesta pieni vauva. uusi mieheni on myös ottanut esikoiseni osaksi omaa perhettään.
Ap, jos et ole valmis äitipuoleksi, lähde suhteestasi ja anna miehellesi ja hänen lapsilleen oikeus oikeaan onneen.
Kukaan muu ei voi täysin ymmärtää äitipuolta, kuin toinen äitipuoli. Sitä joutuu käymään läpi niin suuren skaalan erilaisia tunteita, joita ei ikinä olisi uskonut olevan olemassakaan.
Helppohan se on sanoa, että
lapsi on lapsi, olivat vanhemmat keitä tahansa ja jokainen lapsi on tervetullut meidän kattomme alle.
Helppohan se on sanoa, että
lapsi on lapsi, olivat vanhemmat keitä tahansa ja jokainen lapsi on tervetullut meidän kattomme alle.
Näin.
Uusperheessä kaikki lapset on meidän lapset.
He eivät ole ylimääräsiä.
Todellakin joudut ottamaan hoitovastuun heistä.
Älä rupea hommaan, sillä susta ei siihen ole.
Itsellän 2 lasta ja en varmaan rupeaisi tuohon hommaan, kun ikää mulla 46v.
Aion myös työskennellä koulussa ja lapset tykkää minusta ja minä lapsista.
Monet lapset koulussakin ripustautuvat aikuiseen ja välillä ihmettelen, eikö ne saa rakkautta kotona tarpeeksi.