Lue keskustelun säännöt.
Ne vaan opi hyväksymään ajatusta miehen lapsista, pitäisikö päättää suhde...?
10.03.2011 |
Miehellä on edellisestä suhteesta kaksi lasta, 5 ja 8 v. Ovat miehelle tietysti kaikki kaikessa ja asuvat hänen luonaan joka toinen viikko, puolet lomista, jne.
Ei minulla ole mitään noita lapsia vastaan. Ihan tavallisia muksuja ovat, ei nyt mitään herranterttuja mutta eivät mitään pikkuhirviöitäkään. Eikä ole heidän kanssaan mitään kummempaa kitkaa.
Nyt 1,5 vuoden suhteen jälkeen mies haluaisi, että muutettaisiin yhteen. Minua on alkanut mietityttää.
Vaikea ajatella, millaista olisi joka toinen viikko elää 24/7 taloudessa, jossa on kaksi vierasta, jonkun toisen naisen lasta. Olen miettinyt, että joka ikinen juhlapyhä ja loma pitää miettiä sen mukaan, kenen luona nuo lapset ovat. Aina pitää joustaa joidenkin minulle vieraiden ihmisten vuoksi.
Olen valmis joustamaan töissä ja ottamaan muut huomioon harrastuksissa. Mutta vapaa-ajalla ja lomilla haluaisin päättää asioista ihan itse miehen kanssa.
Olen yrittänyt puhua asiasta miehen kanssa. Hän on ihan hölmistynyt, hänestä tulen hyvin toimeen lasten kanssa. Hän on varma, että kunhan hankimme yhteisen lapsen, niin unohdan nämä ajatukset ja arki alkaa sujua. Kun ekan kerran otin asian puheeksi, mies oli tyrmistynyt; ei kai se, että hänellä on lapsia, voi olla este uuteen onneen.
Rakastan miestä, hän rakastaa minua. Mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että miehen menneisyys on liikaa läsnä yhteisessä nykyisyydessämme ja tulevaisuudessamme.
Kommentit (74)
kuvitella, että kestäisin kenenkään miehen lapsia omassa kodissani, vaikka itselläni on kaksi lasta. Kuitenkin on ihan selvää, että mies joustaa lasten takia, ja on typerää sinulta odottaakaan muuta! Lapset ovat aina tärkeimmät, tai niiden pitäisi olla.
Sinulla on oikeastaan kaksi vaihteehtoa: joko pistät suhteen poikki nyt hei ja etsit lapsettoman miehen. Tai sitten jatkatte suhdetta erilleen asuen ja mietit vielä, kumpi on tärkeämpää: oma vapautesi vai mies. Selvästi kyllä vaikuttaa siltä, että mies ei ole sinulle kovin tärkeä, joten taitaisi ero olla viisain ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin, että kannattaa lähteä! Jos et ymmärrä sitä, että lapset ovat perheessä ykkösenä (aina!), voi tilanteenne muuttua tukalaksi, jos muutatte yhteen. Viesteissäsi kirjoitat kuinka lähtö sattuisi enemmän pidemmän ajan kulutua. Siinä olet varmasti oikeassa, mutta et sanallakaan mainitse asiaa lasten kannalta! Mietipä miltä lapsista tuntuisi, jos perustaisitte yhteisen perheen ja yhteiselo kaatuisikin sitten vuoden-parin kuluttua! Tee ihmeessä ratkaisusi nyt, paljon helpommalle pääsette kaikkia!
Niiden muksujen äiti on tosi nipo ja laintarkka.Voi syyttää sua vaikka mistä!
Mä olen ollut tarkalleen samassa tilanteessa. Mä olin niin rakastunut, että muutimme yhteen ja teimme lisäksi vielä kaksi yhteistä lasta ja kaiken lisäksi miehen lapset muuttivat hyvin pian ihan kokonaan meille. Päiväkotipaikkoja odoteltiin heille vuosi, sillä kaupunki ei halunnut antaa heille uusia pk-paikkoja täältä, koska minä olin vauvani kanssa kotona. Siinä minä sitten olin "umpikujassa", hoidin "vieraita" lapsia 24/7, kun mieheni teki pitkää päivää töissä ja lasten äiti biletti pitkin Suomea.
Tällä hetkellä voin sanoa olevani onnellinen sekä äitinä että äitipuolena, mutta tie oli helvetin raskas.
Sanon sulle yhden neuvon: juokse vielä kun voit. Pian se on myöhäistä. Varsinkin jos teette yhteisen lapsen: jos vasta sen jälkeen päätät lähteä, niin rikot lapsesi perheen.
Ja eikö olisi kiva saada esikoinen miehen kanssa, jolle kaikki on aivan yhtä uutta ja ihanaa kuin sinulle? Mua ainakin harmitti, kun mies oli jo kokenut kaiken ja vieläpä kahteen kertaan.
Tsemppiä joka tapauksessa, teet mitä tahansa.
jos lasten äidille tulee suunnitelmiin muutos, ja se muuttaa myös ap:n ja miehen suunnitelmat, ei mies jousta lasten takia, vaan exänsä! Eli kyse EI ole siitä meneekö ap lasten edelle vaan siitä meneekö nykyinen exän edelle.
Nimim. kokemusta on:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pois lapsilta syynä ettet pidä lapsista.
Jätä se mies rauhaan ja anna lasten pitää isänsä!
Miksi haluat rikkoa toisten perheen?
ap on sika naiseksi kun yrität viedä lasten isää pois lapsilta syynä ettet pidä lapsista.
Jätä se mies rauhaan ja anna lasten pitää isänsä!
Miksi haluat rikkoa toisten perheen?
Otapa nyt se hiekkalaatikko pois sieltä pimperosta ja lue ap:n viestit uudestaan. Tästähän nyt ei tuntunut ollenkaan olevan kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lasten äidille tulee suunnitelmiin muutos, ja se muuttaa myös ap:n ja miehen suunnitelmat, ei mies jousta lasten takia, vaan exänsä! Eli kyse EI ole siitä meneekö ap lasten edelle vaan siitä meneekö nykyinen exän edelle.
Nimim. kokemusta on:(
Mies ei uskalla sanoa exälle ei.
lapsista ja vaimosta joka viimeisillään raskaana Oonalle.
Oona ehti rakastua Renoon ja niin edelleen.
Mä olen ollut tarkalleen samassa tilanteessa. Mä olin niin rakastunut, että muutimme yhteen ja teimme lisäksi vielä kaksi yhteistä lasta ja kaiken lisäksi miehen lapset muuttivat hyvin pian ihan kokonaan meille. Päiväkotipaikkoja odoteltiin heille vuosi, sillä kaupunki ei halunnut antaa heille uusia pk-paikkoja täältä, koska minä olin vauvani kanssa kotona. Siinä minä sitten olin "umpikujassa", hoidin "vieraita" lapsia 24/7, kun mieheni teki pitkää päivää töissä ja lasten äiti biletti pitkin Suomea.
Tällä hetkellä voin sanoa olevani onnellinen sekä äitinä että äitipuolena, mutta tie oli helvetin raskas.
Sanon sulle yhden neuvon: juokse vielä kun voit. Pian se on myöhäistä. Varsinkin jos teette yhteisen lapsen: jos vasta sen jälkeen päätät lähteä, niin rikot lapsesi perheen.
Ja eikö olisi kiva saada esikoinen miehen kanssa, jolle kaikki on aivan yhtä uutta ja ihanaa kuin sinulle? Mua ainakin harmitti, kun mies oli jo kokenut kaiken ja vieläpä kahteen kertaan.
Tsemppiä joka tapauksessa, teet mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jäin suhteeseen ja vaikka niin rakastan edelleen miestä ja meillä on yhteinenkin lapsi, välillä olen katunut että tähän jäin. Vaikea se on myöntää. Luulin sopeutuvani, mutta niin ei luultavasti tule koskaan tapahtumaan.
Esim. harrastavatko ihan seksiä ja asuvat yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yritä rikkoa kenenkään perhettä. Miehen lasten perhe oli jo rikki ja hajalla, kun mieheen tutustuin. Erosta oli jo 2 vuotta silloin.
En myöskään yritä erottaa miestä lapsistaan. Mietin vain, pitäisikö minun erota miehestä siitä pelosta, että en ehkä sittenkään sopeutuisi elämään hänen lastensa kanssa samassa taloudessa.
Onhan luonnollista, että isä on lastensa kanssa. Ja minä mietin, haluanko minä olla kuitenkaan sellaisen miehen kanssa, jolla on lapsia jonkun toisen naisen kanssa.
ap
Niin siis tilanne oli se että Renoo jätti kertomatta
lapsista ja vaimosta joka viimeisillään raskaana Oonalle.
Oona ehti rakastua Renoon ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnustettu sitä pellavapäätä tyttöä täyttää viisi lokakuussa?
Kaikki arvuuttelee kuka se voisi olla.
Jätäs Helinä nyt ne muiden miehet rauhaan,sä olet niitä kahta veljestä kiusannut ihan tarpeeksi!
mieti miten nyky tilanne muuttuisi, jos nykymiehen kanssa saisit vielä omia lapsia ???
olis sitten vielä vaikeampaa
eli ota ja lähde suhteesta vielä ku voit!
en juurikaan siedä miesystäväni lasta, on jo teini, joten sekin lisää rasittavuutta. Itselläni on myös lapsia.
Ratkaisimme ongelman näin, että emme muuta yhteen, emmekä todellakaan tee yhteisiä lapsia. Ehkä sitten joskus, kun tenavat lähtevät maailmalle...
kirjoitat hurjan hyvin ja rehellisesti tunteistasi. Kirpaiseekin vähän lukea, kun analysoit niin hyvin ja järkevästi - kirpaisee nimittäin siksi, kun itse olen se lapsellinen ja miehellä ei ole lapsia. Ihan samoja ajatuksia ja keskusteluja ollaan käyty läpi; tai siis käytiin, ennen kuin ns. "päästin miehen vapaaksi". Ei se pidemmän päälle olisi toiminut, alussa mies yritti sopeutua, meillä oli paljon kahdenkeskeistä aikaa, mutta aina hän rehellisesti sanoi, että viettäisi kaiken ajan mieluummin mun kanssa kaksin, kuin lapsiseurassa. Ei hänkään mitenkään inhonnut omaa lastani, joka onkin ihan ok tapaus, ei mikään hirviölapsi; normaali, puuhakas, kuitenkin hyvin käyttäytyvä kakara.
Se ero meillä, minussa ja miehessäsi on, että olen todellakin ymmärtänyt, ettei ulkopuolinen voi (välttämättä) luoda tunnesidettä lapseen, enkä koskaan sitä edellyttänytkään. Vain asiallista ja kohteliasta käytöstä, joka tietysti toteutui ne hetket kun oltiin kaikki yhdessä. Mutta ei se sitä faktaa muuttanut, että mies ei silti nauttinut lapsen seurassa. Minä näin sen, lapsi onneksi ei tajunnut.
En myöskään missään vaiheessa painostanut muuttamaan yhteen, päinvastoin; tiedän, etten muuttaisi, koti on minun ja lapseni, miehen haluan asuvan eri asunnossa. Ettei lapseni vaan koskaan tuntisi oloaan ulkopuoliseksi kodissaan. Lapsi ennen kaikkea, you know...
Hienosti se miehenikin yritti sopeutua ja olisi varmaan vielä jatkanutkin, ellen olisi itse lopettanut suhdetta. Ei se siitä olisi mihinkään edennyt, etsiköön hän lapsettoman naisen kenen kanssa elämä on helpompaa (on se!) ja kenen kanssa saa lutvia aikataulut keskenään ilman aikasyöppöä nimeltä lapsi.
Ole rehellinen itsellesi. Jos hirvittää, niin älä muuta yhteen; se olisi epäreilua kaikkia kohtaan. Lapset väistämättä kiintyisivät sinuun, karua se olisi heillekin kun muuttaisitkin sitten pois. Kuulostele vielä, ja jos miehesi painostaa, anna senkin vaikuttaa ratkaisuihisi... Näitä asioita kun ei voi pakottaa.
Ihan vilpittömästi, tekstisi luettuasi ja itseni sinun asemaasi kuvitellessani: päättäisin suhteen. Pääsisin helpommalla.
Toisaalta, jos matalin aita ei ole sinun juttusi, niin hyvä niinkin. :) Olisin ehkä toivonut, että mieheni olisi kaikesta pyristelystäni huolimatta halunnut jäädä ja yrittää kovemmin (vaikkei se mikään testi ollut), mutta päätöksen oikeellisuudesta kertoi myös se, kuinka helposti hän sen otti. Helpottunut varmaan, kun ei itse tarvinnut olla aktiivinen sen suhteen. Ei kai yh:ta "saa" jättää sen takia, että sillä on lapsi? :D
Isoja juttuja, tsemppiä.
jos lasten äidille tulee suunnitelmiin muutos, ja se muuttaa myös ap:n ja miehen suunnitelmat, ei mies jousta lasten takia, vaan exänsä! Eli kyse EI ole siitä meneekö ap lasten edelle vaan siitä meneekö nykyinen exän edelle.
Nimim. kokemusta on:(
meillä oli yhden kumppanin kanssa hieman samanlainen tilanne alkuaikoina. tosin kyse ei ollut mistään matkoista, vaan ihan vain vapaa-ajasta. miehen eksä saattoi soittaa viikon ainoana vapaa-iltana (olimme silloin molemmat vuorotöissä ja toisinaan vapaa-ajat oli vaikea järjestää), että miehen täytyy lähteä korjaamaan jokin eksän hajalle mennyt kodinkone, koska kyseessä oli myös miehen tyttären koti. mies käytti tätä samaa perustelua, haki poikansa (joka asui jo omillaan) ja lähti viettämään iltaa eksän luokse kodinkoneen/kaapinoven/tietokoneen/auton -korjauksen parissa, tai kuskaamaan eksää ja tytärtä milloin mihinkin.
jossain vaiheessa ilmoitin, että minulle riittää. en ole mustasukkainen ihminen, mutta kun viitenä-kuutena iltana kuukaudessa "joustettiin lapsen takia", tulin siihen tulokseen, että tuo elämä ei vain sopinut minulle. itse lapsia vastaan minulla ei koskaan ollut mitään. heistä pidin molemmista.
minusta jo liioittelua. Asun itse ydinperheessä ja jos olisi tilanne, jossa olisin lähdössä vaikka matkalle viikonlopuksi kaverin kanssa ja miehen olisi tarkoitus olla lasten kanssa. Jos tulisi joku este yhtäkkiä miehelle (ja paras olla hyvä syy), niin ensisijaisesti skannailisin muut vaihtoehdot lasten suhteen: mummulat, kummit, tädit jne. En ensimmäisenä peruisi matkaa.
Ap, on hyvä, että mietit asiaa ja kuulostat järkevältä. Ei kannata rynniä asumaan yhteen ja sitten alkaa vääntämistä.
Anna miehelle tilaisuus löytää Se Oikea, joka rakastaa miehen lisäksi myös hänen lapsiaan. Tällä menolla satutat vain kaikkia.
Meillä on uusperhe, entisestä liitostani 8-vuotias ja tästä uudesta vauva. Eletään ihan prikulleen normaalia perhe-elämää, uusi mieheni kuulustelee koululaiselta läksyt, ottaa mukaan kalareissuille sun muuta puuhaa ja tosiaan ottaa lapsen elämäänsä mukaan ihan vain lapsena. Minä olen samanlainen, eli lapsi on lapsi, olivat vanhemmat keitä tahansa ja jokainen lapsi on tervetullut meidän kattomme alle.