Jos teidän perheestänne kirjoitettaisiin juttu...

Ehkä nyt muita hyödyttävin vois olla nuoren selviäminen eteenpäin elämässä huolimatta vakavasta masennuksesta,vammaisuudesta ja aspergerin oireyhtymästä.

En tiedä kiinnostaisiko aihe kuinka paljoa mutta ehkäpä antaisi toivoa sellaisille perheille, joissa myllerretään siinä mustimmassa suossa.Jollekin voisi olla hyötyä tunnistaa masennuksen merkkejä ja juttuun voisi liittää tietoa mistä ja millaista apua kannattaa yrittää etsiä ja kuinka toimia muutenkin.

Meidän tekemistä virheistäkin voisi oppia.

lapsi ja vuorotyö

Varmaan meidän hektisestä ensimmäisestä vauvavuodesta: tuore suhde, toinen opiskelija, toinen luo kiireistä uraa, epäonnistuneet asuntokaupat, remontin keskellä asuminen (ja remontin keskelle vastasyntyneen tuominen), refluksivauvan kanssa elämistä ja diagnoosin myöhästymistä, oikeudellisen riidan osapuolisena olemista (millaista on imettää vastasyntynyttä asianajajan luona), vieraalle paikkakunnalle muuttamista ja pienempiin ympyröihin sopeutumista, helposta raskaudesta ja helposta synnytyksestä, uskomattoman vahvasta onnen tunteesta että on vihdoin äiti, suhteen vuoristoradasta ja rakkauden vahvistumisesta, oman äiti-tytärsuhteen uudelleen luomisesta, tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, vertaistuen puuttumisesta (kun on ensimmäinen vauvan saanut kaveripiiristä, tietyt ystävyyssuhteet katkenneet) arjesta nauttimisesta, oppimisesta keskittyä olennaiseen, taloushuolista, urapohdinnoista...



Siitä että yhden vuoden aikana voi sattua ja tapahtua, mutta että silti voi tuntea itsensä onnekkaaksi ja onnelliseksi, vaikkei mennyt ihan kuin Strömsössä. ;) Elämän monimuotoisuudesta: aina ei sovi muottiin. Mutta ei toi kaikki varmaan mahtuisi yhteen juttuun... eli varmaan siitä tulisi joko itkuvirsi tai kaunisteltu juttu ihanasta raskaudesta ja äitiydestä, kummalla päällä toimittaja nyt sattuisi olemaan. ;)

varmasti ison osan tekis lasten pitkäaikaiset sairaudet (astma, reuma) sekä laajat ja vaikeat ruoka-aineallergiat. Lapsia meidän perheessä neljä. Mies on yrittäjä ja itse kotiäitinä. Meillä on ravattu sairaalassa viimeiset kolme vuotta tosi tiheesti. Jo siitäkin sais juttua, että kuinka saa kaiken muun arjen pyöritettyä, kun toinen vanhemmista asuu sairaalassa eikä apuja ole ihan kauheesti saatavilla, kun isovanhemmat vielä työelämässä ja ystävillä omat perheet. Mutta kaikista vastoinkäymisistä selviää, ei aina ole helppoa! Yhteisiä vuosia meillä miehen kanssa on 16. Että ollaan jo kaikenlaista tässä koettu! :)

En ole sen tyyppinen ihminen, että lähtisin esittelemään perhettäni mihinkään lehteen.

"Tasapainoista elämää epäsäännöllisessä rytmissä" :)



Minä olen uraäiti ja siihen kuuluu joustoa puolin ja toisin, työmatkoja, paineensietokykyä jne. Lisäksi olen mukana yhteiskunnallisissa toimissa.



Mieheni tekee vuorotyötä ja on hyvin liikkuvaa sekin. Pikalähtöjä voi tulla milloin vain.



Yksi lapsi hoidossa, yksi koulussa, koira, aamujen ja iltapäivähoitojen ja iltahoitojen järjestäminen on taitolaji kun jokainen päivä on erilainen. Vuorolistoja hoitoon, isovanhemmille, aikataulujen sovittamista joka suuntaan.



Pystymme usein suunnittelemaan menot noin 2 viikkoa etukäteen, toki niihinkin tulee välillä muutoksia. Koko perheen yhteinen viikonloppuvapaa on harvinaisuus, joskin sellainen yleensä onnistuu kerran kuussa.



Silti olemme onnellisia, tasapainoisia, elämässämme on rauha kaiken tämän aikataulujärjestelyjen keskellä. Asiat sujuu.

varmaan selviytyminen esikoisen aspergerin kanssa

tai

nykyajan "suurperhe", neljä lasta

tai

mökkeilyä lasten ja etenkin vauvan kanssa

tai

miten selvitä ilman sokeria tai mahdollisimman vähällä ja törmäykset sen suhteen tässä maailmassa

tai

se miten uskomme erilailla kuin monet muut



Löytyisi siis monta eri aihepiiriä, mutta lehteen emme päädy. en haluaisi

Eli kun mies tekee yötäpäivää töitä, eikä ole tukiverkostoa. Olet kahden lapsen kanssa päivästä toiseen.



tai



Miten selviytyä kun on itse raskaana ja mies on väkivaltainen alkoholisti.

se kertoisi varmaan nuoren perheen arjesta ja kaikista niistä ennakkoluuloista mitä kohdataan



taikka siitä



miten nuoriperhe elää "pikku paikassa", jossa ei ole turhia kauppoja tai harrastuksia



tai





Toisen lapsen saapumisesta taloon ja sairaalamatkan jännittämisestä, jota onkin vähän enemmän kuin ennen



tai



Siitä millaista on kulkea kuukausittain pitkää matkaa pienen lapsen kanssa.

Maanantaina kävivät haastattelemassa ja tulee joko viikonlopun tai alkuviikon lehteen.

Meillä siis ideana omaishoitajuus ja arki erityislapsen kanssa. Saas nähdä millaisen jutun onnistuvat kyhäämään :)

jollakin tavalla jo suunnitteluvaiheessa.



Täti toimittaja

löytyisi monta aihetta

polttavin ehkä tällä hetkellä olis turkistarhaaja perhe

jonka vanhemmat ovat olleet yhdessä teini-ikäisestä, vaikka lapset on saatu "vasta" 3-kymppisenä... Ehkä miehen erikoinen ammatti toisi oman vivahteensa. Tod.näk. juttu antaisi kuvan onnellisesta parisuhteesta ja perheestä, jossa mies on sitoutunut perheen arkeen poikkeuksellisen paljon.

Ollaan ihan tavallisia.

jossa punaisena lankana olisi lapsiperheen elämää kartanomiljöössä eli legotalo empiresohvalla. Tietty siinä olisi jotain yrittäjyydestä ja elämänarvoista, mutta todennäköisesti ei apua kenellekään, koska meillä ei ole kasvatus- tai muita tavallisten perhelehtien juttujen ongelmia. Tuskin kukaanhaluaa tietää, miten väitöskirjaa voi tehdä laittamatta lapsia hoitoon.

uskaltavat vielä 3. tehdä. Tai kertoa miten yli nelikymppiset vanhemmat jaksaa 3 pienen kanssa. Tai miten arki sujuu, kun 1 lapsista moniruoka-allerginen ja perheen äiti surkea kokki.

Tai vaikkapa siitä, kuinka parisuhde vetelee viimeisiään (= ei seksiä)



Tiedä sitten kiinnostaisiko ketään :0

- helposta lapsesta ja minkälaista elämä on silloin, kun kaikki on mennyt "helpoimman kautta" lapsenhoidon suhteen (vaikka isovanhempia ei apuna ole, mutta lapsi sattunut vaan olemaan superterve, erinomaisesti nukkuva ja syövä jne.)



- meidän töistä ja ammateista ehkä & siitä, miten molemmat olemme "frikkejä" eli illalla lapsen mentyä nukkumaan avaammekin TV:n sijaan tietokoneet ja teemme omia yritys- asiantuntija- yms. juttja (molemmat kuitenkin jo päivätöissä asiantuntijoina)



- kolmekielisessä perheessä toimimisesta ja lapsen kielen kehityksestä tässä suhteessa



- siitä miten asiat on järjestetty, kun toinen on vahvasti kristitty ja toisella ei ole minkäänlaista vakaumusta

Mutta jos juttu tehtäisiin niin se liittyisi varmaankin kolmeen laajasti allergiseen lapseen ja lasten muuhunkin sairastamiseen. Ehkä hieman kärjistetysti myös taisteluun lapsen hoidosta yliopistollisen sairaalan kanssa. Onneksi voitimme taistelun ja nyt lastamme hoitaa kiva yksityinen lastenlääkäri ja elämä hymyilee.

miten kaksi opiskelijaperhettä, on lyönyt voimavarat yhteen? Lapsia, koteja ja opintoja hoidetaan yhdessä toisia kannustaen. Välillä toimii melkeinpä yhteistalous, kun ruoka valmistetaan milloin kenenkin keittiössä ja lasten vaatteetkin kiertää koko ajan komerosta toiseen tarpeen mukaan :)

jossa lapsettomuuden ja lapsenkaipuun jälkeen lapsia yllätyksellisesti syntyikin kaksi peräperää. Miten paljon saankaan kuulla "no teille ei sit pitkää ikäeroa tullut.../Olikos toi kakkonen vahinko?" No ei tullut eikä ollut.



Tai sitten ehkä juttupienten lasten käsitöitä harrastavasta äidistä.