Olenko jo liian vanha opiskelemaan?

veljeni 45-vuotiaana ja mun isä on 72 v ja jatko-opiskelee, tai siis tekee tutkimusta

Mä aloitin 32-vuotiaana ensimmäisen korkeakoulututkintoni enkä ole edes vanhin. Jos motivaatiota vaan löytyy niin sinne vaan! Uskon että elämänkokemuksesta sitäpaitsi on hyötyä opiskellessa ja opiskelutekniikatkin ovat kehittyneemmät puhumattakaan ajankäytöstä...

Suorittamaan maisteropintoja 34 vuotiaana. Ihan uudelle alalle. Enkä ollut edes laitoksemme fukseista vanhin :)

jättäisitkö siihen opiskeluhaaveet ja niiden toteuttamiset?

aion hakea 30-vuotiaana kandin opintoihin. Tosin AMK-tutkinto löytyy, mutta eipä sillä taida suoraan maisteriopintoihin päästä.

Auttoiko uralla etenemiseen kenelläkään?

t. ap

veljeni 45-vuotiaana ja mun isä on 72 v ja jatko-opiskelee, tai siis tekee tutkimusta

aion hakea 30-vuotiaana kandin opintoihin. Tosin AMK-tutkinto löytyy, mutta eipä sillä taida suoraan maisteriopintoihin päästä.

jotenkin hyötyä opinnoista. Lasken, että olisin osa-aikaisopiskelulla jotain 38 sit valmistuessani ja uusi ura ei 'pelkillä' maisterin papereilla urkene. Pitäisi ehkä sitten hakea vielä tohtoriksi tai johonkin lisäopiskeluihin. Äh... haluaisin siis uralla jotenkin eteenpäin ja kokonaan ammatin vaihtaminen on rahallisesti jo mahdotonta, joten mietin, että jos opiskelisin, auttaisikohan se.

ap

jättäisitkö siihen opiskeluhaaveet ja niiden toteuttamiset?

Mullakin oli yliopistossa kurssikavereina yli nelikymppisiäkin ja pärjäsivät muuten tosi hyvin. Ei mene aika bilettämiseen, vaan opiskeluun!

aloitin opiskelun yliopistossa 35-vuotiaana. Tein tutkinnon aika nopeasti. Ei ongelmia, päinvastoin, enkä ollut edes vanhin fuksi. Muihin opiskelijoihin en moniinkaan tutustunu. Uralla eteneminen riippunee alasta aika pitkälti. Kait opiskelu periaatteessa aina eteenpäin vie, jollain tavalla.



Suosittelen.

aion hakea 30-vuotiaana kandin opintoihin. Tosin AMK-tutkinto löytyy, mutta eipä sillä taida suoraan maisteriopintoihin päästä.

kun minulla on vähän alan sivusta, eli restonomina olen hakeutumassa kauppikseen. Paljon kyllä tradenomien kanssa samoja opintoja, mutta en usko että tarpeeksi.

alalla töissä? Korkeakoulututkinto harvoin on tie mihinkään superpalkkaiseen duuniin Suomessa, ehkä lekuri poikkeuksena - pääsevät suoraan ihan hyvälle palkalle. Mutta perus maisteri aloittaa pohjalta, jos ei ole työkokemusta. Sitä tässä oikeastaan myös mietin, että jos investoin muutamia vuosia, mikä on poissa työelämästä tavallaan, niin onkohan siitä sitten vastaavaa hyötyä.

On jo ikää sen verran, että valinnat ovat aika lopullisia sitten työuraan nähden.

ap

Suorittamaan maisteropintoja 34 vuotiaana. Ihan uudelle alalle. Enkä ollut edes laitoksemme fukseista vanhin :)

työkaveristaan, joka on valmistumassa diplomi-insinööriksi työn ohella opiskellen. Aiempi koulutus AMK-insinööri. Myös eräs tuttavamme on tehnyt juuri samoin. Lisäksi mieheni toinen työkaveri, joka on myös DI, otti opintovapaata töistä, koska haluaa tehdä ekonomin koulutuksen loppuun.

uusia ovia, kun nyt koulutukseni on kaupalliselta puolelta ja di:t tietysti tienaavat paremmin. Hmm. Olisikohan järkeä jos ensin lukis kauppatieteiden maisteriksi ja sitten vielä di:ksi.

Suomessa tuo koulutus ei niin valitettavasti suoraan korreloi tienaamisen kanssa :(

työkaveristaan, joka on valmistumassa diplomi-insinööriksi työn ohella opiskellen. Aiempi koulutus AMK-insinööri. Myös eräs tuttavamme on tehnyt juuri samoin. Lisäksi mieheni toinen työkaveri, joka on myös DI, otti opintovapaata töistä, koska haluaa tehdä ekonomin koulutuksen loppuun.

Akateemisissa opinnoissa elämänkokemuksesta on vain hyötyä. Suurempi haaste monille on se että sopiiko elämäntilanne hieman vanhempana enää opiskeluun. Toki itsensä voi yliopistolla tuntea itsensä vähän vanhemmaksi nuorimpien opiskelijoiden joukossa, mutta eiköhän sieltä löydy muitakin kypsempiä opiskelijoita ihan mukavasti.



Itse pääsin yliopistoon heti luokion jälkeen, mutta siirryin viiden vuoden opintojen jälkeen työelämään ja opinnot jäi kesken. Valmistuin filosofian maisteriksi 17 opintojen aloittamisen jälkeen ja tuntui mahtavalta. Näissä fiiliksissä en voi muuta kuin suositella FM-opintoja!

32-vuotiaana, kandinopintoihin, AMK-löytyi ennestään. Olin vuosikurssini vanhin mutta lähdin opintoihin sillä asenteella että opiskelen itseäni ja omaa ammatillista kehittymistäni varten välittämättä siitä olenko parikymppisten silmissä ikäloppu -nimittäin todellakin olin :D! Opiskelijaelämään illanviettoineen en enää osallistunut, koska olinhan jo perheellinen ja oman opiskelijaelämäni aikoinaan jo viettänyt. Oli ihanaa olla aikuisopiskelija ja nyt kaipaan noita aikoja niin paljon että mietin jatko-opintoja. Ikää 40 vuotta :)...