Ns. c-nimet ärsyttää niitä

Patrick, onko sekin IHAN KAMALA?

Patrick, onko sekin IHAN KAMALA?

Ja toiset nimet tulleet isovanhemmilta...

Siinä meni siis sekin teoria :D:D

Jostain syystä kiinalaiset kuitenkin antavat lapsilleen kiinalaisia nimiä, japanilaiset japanilaisia, ranskalaiset ranskalaisia, kreikkalaiset kreikkalaisia jne. Tuo "mä haluun mun lapselle niinq trendikkään ulkomaalaisen nimen" on pelkästään suomalaisesta alemmuudentunnosta kumpuava juttu.

Olen ulkosuomalainen ja ihan vain tiedoksesi, että Kiinalaisten asiakkaitteni nimet ovat Jacqueline ja Anita ja ovat siis 100% kiinalaisia. Lisäksi Ranskassa on paljon etunimiä, kuten Kevin, David, Suzanne, Sarah, Thomas niiden perinteisten Michelle-mummonimien lisäksi.

Eli ei se ole ilmiö pelkästään Suomessa, enkä usko kumpuavan mistään alemmuudentunteesta vaan siitä, että maiden rajat on auki ja liikkuminen, muuttaminen ja globalisaatio noin yleensä kaikkineen helppoa.

Ilmiö Suomessa liittynee myös maamme historiaan ja ruotsinkielisyyteen.

kirjoitusasu. onhan se alkuperäisempi kuin jessika. just se että se c tungetaan ihan tavalliseen nimeen on pöljää, tai että käytetään ulkomaista kirjoitusasua vaikka suomalainenkin on tarjolla ja ihan yhtä hyvä esim. Lucas- Luukas.

Sellaiset väännökset kuin Micco tai Mico on kyllä minustakin tekemällä tehtyjä, ulkomaiset nimet mielestäni on ok vaikka suomalainenkin olisi tarjolla.

Esimerkiksi minun lapseni etunimen nähdessään voi ajatella juuri noin, että miksi sillä on tuollainen etunimi kun suomalainenkin versio on tarjolla, mutta se mitä satunnaiset tutut tai tuntemattomat eivät tiedä on se, että lapsellani on kaksoiskansalaisuus.

vai Nico-Petterin äiti? :>

ja noita englanninkielisiä nimiä käyttävät ilmeisesti selvyyden vuoksi. Harvan nimi se kuitenkaan oikeasti on. Kun siellä on miljoona jotain Qui Xingiä niin ottavat sitten erottuakseen siihen jonkin Suzyn tai Thomaksen etunimekseen, jos ovat tekemisissä länsimaalaisten kanssa.

Jostain syystä kiinalaiset kuitenkin antavat lapsilleen kiinalaisia nimiä, japanilaiset japanilaisia, ranskalaiset ranskalaisia, kreikkalaiset kreikkalaisia jne. Tuo "mä haluun mun lapselle niinq trendikkään ulkomaalaisen nimen" on pelkästään suomalaisesta alemmuudentunnosta kumpuava juttu.

Olen ulkosuomalainen ja ihan vain tiedoksesi, että Kiinalaisten asiakkaitteni nimet ovat Jacqueline ja Anita ja ovat siis 100% kiinalaisia. Lisäksi Ranskassa on paljon etunimiä, kuten Kevin, David, Suzanne, Sarah, Thomas niiden perinteisten Michelle-mummonimien lisäksi. Eli ei se ole ilmiö pelkästään Suomessa, enkä usko kumpuavan mistään alemmuudentunteesta vaan siitä, että maiden rajat on auki ja liikkuminen, muuttaminen ja globalisaatio noin yleensä kaikkineen helppoa. Ilmiö Suomessa liittynee myös maamme historiaan ja ruotsinkielisyyteen.

näitä nimiä missä c koska ruotsin kielessä käytetään monesti c k:n sijasta. Olisi siis typerää laittaa kirjain mikä ei kuulosta/näytä hyvältä omassa kielessä vaikka onkin ihan suomalainen ihminen.

mutta meidän ruotsinkielinen Nico on kyllä ollut nimi ennen suomenkielisten Nikoa. Nää Mico, Cia, Micce yms nimet on ihan juttu.



Ottaa aivoon kun aina mollataan jotain Nico-Petteriä ja ymmärrän kyllä jos kyse on jostain Järvisestä. Mutta kun sukunimi sattuu olemaan ruotsinkielinen niin on ne muutkin nimet sitä (minulla ja kaikilla lapsilla). Onko se niin vaikeaa?

mutta meidän ruotsinkielinen Nico on kyllä ollut nimi ennen suomenkielisten Nikoa. Nää Mico, Cia, Micce yms nimet on ihan juttu.

Ottaa aivoon kun aina mollataan jotain Nico-Petteriä ja ymmärrän kyllä jos kyse on jostain Järvisestä. Mutta kun sukunimi sattuu olemaan ruotsinkielinen niin on ne muutkin nimet sitä (minulla ja kaikilla lapsilla). Onko se niin vaikeaa?

Tarkoitin siis että jos on ruotsinkielinen niin tietysti laittaa myös sen tyylisen nimen.

toinen nimi oli Felix, eiks ookki kamalaa kun siinä on X eikä -ks? Feliks :-D



Poikani kolmanneksi nimeksi tulee Vincent, sanokoot muut mitä tykkäävät. Näyttäis hölmöltä kirjoitettuna Vinsent.

suomen kielessäei yleensä ole c-kirjainta, ellei kyse ole vierasperäisestä sanasta (esim. wc). Ja esim. nimissä se yleensä laitetaan siihen missä olisi muuten k.

Kirjaan tähän eriävän mielipiteen tästä, ettei suomenkielessä yleensä ole c-kirjainta. Sukunimeni alkaa C:llä. Suku on suomalainen (ei vierasperäinen), 1700-luvulta lähtöisin. Tämä nyt menee osin asian vierestä, kun etunimistä oli puhe.

suomen kielessäei yleensä ole c-kirjainta, ellei kyse ole vierasperäisestä sanasta (esim. wc). Ja esim. nimissä se yleensä laitetaan siihen missä olisi muuten k.

Kirjaan tähän eriävän mielipiteen tästä, ettei suomenkielessä yleensä ole c-kirjainta. Sukunimeni alkaa C:llä. Suku on suomalainen (ei vierasperäinen), 1700-luvulta lähtöisin. Tämä nyt menee osin asian vierestä, kun etunimistä oli puhe.

Lainasin alkuun toista viestiä, mutta tulivat jotenkin pötköön.... eli alussa muutama rivi toisen kirjaamaa.

Tuota sukunimeä ja keskustelua nykysuomen etunimien turhista c-kirjaimista ei todella voi rinnastaa.

1700-luvulla pappisto oli vielä täysin ruotsinkielistä (ja papit ne kirjoittivat ne tärkeimmät sen ajan kansalaisten dokumentit eli kirkonkirjat, joita käytettiin sitten viranomaistarkoituksiin). Ja he kirjoittivat näitä suomalaisia nimiä sitten ihan omien taitojensa mukaan ilman sen suurempaa perehtymistä oikeaan kirjoitusasuun (ja c on voinut siihen aikaan olla oikeastikin se oikein kirjoitustapa). Nimistä oli todella monenlaisia versioita.

Sitten kansallisen identiteetin nousemisen aikana nimet alkoivat saada yhtenäisemmän muodon ja nimiä suomennettiin (ja tästä vain n. 100 vuotta). Ihan hyvin siellä on voinut joku sukunimi sitten jäädä "suomentamatta", mutten itse kyllä tiedä yhtään tällaista nimeä. Onko nimesi siis tyyliin "Cekkonen"?

Kirjaan tähän eriävän mielipiteen tästä, ettei suomenkielessä yleensä ole c-kirjainta. Sukunimeni alkaa C:llä. Suku on suomalainen (ei vierasperäinen), 1700-luvulta lähtöisin. Tämä nyt menee osin asian vierestä, kun etunimistä oli puhe.

Vaikka olisikin Paska tahi PAsca. Nimeä voi vaihtaa vanhempana mieleisekseen. Niin minäkin tein.

Mieheni entiseltä nimeltään Pekka on nyt epävirallisesti Haukansulka. Hän on arvostettu ja haluttu alallaan. Jokainen kutsuu nimellä Haukansulka (Nimi muutettu) kunnioittavaan sävyyn. Vaikka mies muuten on vain Pekka.

Meillä on pojalla tuo paljon parjattu c-nimi vaikka tarjolla olisi ollut koolla oleva vaihtoehto. Itse pidimme enemmän ceellä kirjoitetusta. Omat sukujuureni eivät kyllä ole suomesta, mutta poikamme nimi ei millään tavalla viittaa omiin sukujuuriini ja sukunimikin on avioliiton myötä perus -nen päättyvä nimi. Ja arvatkaapas mitä? Ei liikuta sitten tipan tippaa mitä muut ovat mieltä nimestä.

Enkä ymmärrä tätä että miksi muka nimi kuuluisi kirjoittaa k:lla kun ollaan suomessa? Sen voi toki kirjoittaa k:lla tai c:llä, molemmat on oikein.



Jos ollaan täällä päin maailmaa, nimi yleensä kirjoitetaan K:lla, jos mennään etelään päin siellä se kirjoitetaan C:llä.



Siitä missä lapsemme tulee aikuisena asumaan, ei ole tietoa.



Ja se että sopiiko etunimi sukunimeen... meillä on suomalainen sukunimi. MUTTA, entä jos lapsi menee ukolaisen kanssa naimisiin ja sukunimi vaihtuu? Onko nimi silloin paremmin hyväksyttävä ja parempi nimi kuin aiemmin?



Täällä ihmiset tuntuvat olevan ihan hulluja, arvostelevat eri nimiä ja niiden kirjoitusasua. Jokainen vanhempi on varmasti antanut mielestään maailman kauneimman nimen lapselleen, olkoon se sitten perus Tyyne tai Minna tai sitten Yasmin tai Patricia. Jokaisen nimen takana on yleensä joku tarina ja nimi yleensä sopii akntajalleen hyvin



Toivon ettei oikeassa elämässä koskaan kukaan arvostele lapseni nimeä. Kyllä juntinpaa on arvostella toisen nimeä kuin antaa c-kirjaimella oleva nimi.

C-nimet on juntteja lähiönimiä, joita antaa yleensä kouluttautumat ihmiset, joilla jokin hienostelun tarve.



Joidenkin on vaan tätä vaikea hyväksyä kun meidän Miccellä on NIIN ihqu nimi. Turha tästä sen enempää jauhaa...

Enkä ymmärrä tätä että miksi muka nimi kuuluisi kirjoittaa k:lla kun ollaan suomessa? Sen voi toki kirjoittaa k:lla tai c:llä, molemmat on oikein.

Jos ollaan täällä päin maailmaa, nimi yleensä kirjoitetaan K:lla, jos mennään etelään päin siellä se kirjoitetaan C:llä.

Siitä missä lapsemme tulee aikuisena asumaan, ei ole tietoa.

Ja se että sopiiko etunimi sukunimeen... meillä on suomalainen sukunimi. MUTTA, entä jos lapsi menee ukolaisen kanssa naimisiin ja sukunimi vaihtuu? Onko nimi silloin paremmin hyväksyttävä ja parempi nimi kuin aiemmin?

Täällä ihmiset tuntuvat olevan ihan hulluja, arvostelevat eri nimiä ja niiden kirjoitusasua. Jokainen vanhempi on varmasti antanut mielestään maailman kauneimman nimen lapselleen, olkoon se sitten perus Tyyne tai Minna tai sitten Yasmin tai Patricia. Jokaisen nimen takana on yleensä joku tarina ja nimi yleensä sopii akntajalleen hyvin

Toivon ettei oikeassa elämässä koskaan kukaan arvostele lapseni nimeä. Kyllä juntinpaa on arvostella toisen nimeä kuin antaa c-kirjaimella oleva nimi.

tämähän se tyypillinen perustelu cdfxg-nimille on: Ties vaikka meidän Nico-Jirco perustaa amiksen käytyään ferrarikorjaamon Monte Carloon ja nai prinsessa Stephanietä. Tai Stephanien.

Oikeasti, mikä on todennäköisyys että perisuomalainen jamppa nai ulkomaalaisen ja muuttaa ulkomaille? Jos venäläiset ja thaikkunaiset jätetään pois laskuista.

Tulee mieleen hienostelijat :D Mutta en kyllä ole yhdellekään lapselleni antanut isovanhempien nimiä :) Sori, sun analyysi meni persiilleen :)

ja silti en pidä c-nimistä.

Micot, Marcukset yms yhtä luonnollisia kuin Tukiaisen rinnat.