Miksi kaikki inhoavat anoppiaan?

joten en osaa vastata kysymykseesi...:)

kun en edes tunne sitä.

Mulla vaan ei ole luonteva olo hänen seurassaan. Ketään muuta minulle "vierasta" sukulaista ei tarvitse jaksaa montaa päivää peräkkäin, mutta lasten ja miehen takia tietysti olen siihen valmis. Oikeasti anoppi on ihan kiva, mutta kumpikan meistä ei tykkää elellä päiväkausia toisen naisen nurkissa.

Miten inhoaisinkaan, hänhän on mieheni äiti?

itseasiassa rakastan häntä. osaa olla ärsyttäväkin mutta niin osaa mun äitikin ja moni muu (minä myös)

se vähä rassaa meidän välejä.

Mut ei meistä ole tän 16 vuoden aikana mitenkään erityisen läheisiä tullu. Välillä nähdään viikottain, välillä harvemmin. Välimatkaa meillä on 6 km. Anoppi on 75 vuotias ja alkaa olla heikossa hapessa. Selviää kotonaan vain koska mieheni veli siellä asustaa.



Just tänään aattelin, et olen läheisempi yhen kaverin äidin kanssa, kuin anoppini. Meillä on tosi mutkattomat välit tän kaverin äidin kanssa ja jutellaan mistä vaan.



Oma äitini on kuollut jo 24 vuotta sitten.

itseasiassa tulen paremmin toimeen anopin kuin oman äitini kanssa.

Ymmärretään toisiamme hyvin ja on luontevaa olla hänen seurassaan. Olemme matkusteelleetkin yhdessä. Olen kiitollinen ihanasta, vahvasta, ymmärtäväisestä anopistani!

kunnolla itsenäistynyt äidistään. Ja näin ollen siis anoppi puuttuu perheen elämään liikaa, esim. juuri joku mainitsi, että anoppi haluaa puuttua lapsilukuun. Sehän nyt ei ole anopin asia pätkääkään!

Päinvastoin, anoppini on todella ihana ihminen, ja olen pitänyt hänestä ensitapaamisesta asti. Olemme olleet välissä jopa työkavereita, "työpari". Mun onkin tosi vaikea ymmärtää aina näitä anopinhaukkumisviestejä mitä täälläkin palstalla näkee vähän väliä.

kunnolla itsenäistynyt äidistään. Ja näin ollen siis anoppi puuttuu perheen elämään liikaa, esim. juuri joku mainitsi, että anoppi haluaa puuttua lapsilukuun. Sehän nyt ei ole anopin asia pätkääkään!

ole kiinni siitä etteikö mies olisi itsenäistynyt. Oma anoppini on läheisriippuvainen ja sillä tavalla sairas että puuttuu liikaa ihan kaikkeen, eikä kykene normaaliin kanssakäymiseen. Tästä syystä emme ole tekemisissä lainkaan. Kukaan meistä.

en vaan jaksa kuunnella sen juttuja

mutta hänellä meni nuppi sekaisin lastenlapsista ja vaikka ei pahaa tarkoitakaan, pidän häneen nykyisin mieluiten tarpeeksi etäisyyttä. Omassakin elämässä on tarpeeksi tekemistä, että jaksaisin siihen päälle ottaa huomioon anopin vaatimukset, hössötykset ja odotukset.

että toiset anopit tuppaavat puuttumaan asioihin vähän liiankin kanssa, siis neuvovat kaikissa käytännön asioissa ja muussakin.



Itseäni ainakin ärsyttää, jos joku rupeaa antamaan minulle kotonani ohjeita siitä, miten joku asia pitäisi tehdä. Ensinnäkin, olen terveellä järjellä varustettu, aikuinen ihminen ja toisekseen, minä teen kodissani asiat niinkuin haluan. Anoppi voi tehdä kotonaan miten itse parhaaksi näkee.



Joskus on tehnyt mieli sanoa anopille, joka on neuvonut jossain arkipäiväisessä, että "minun vanhempani kyllä opettivat tämän minulle jo nuorempana, sääli, ettet sinä luota oman kasvatuksesi tuloksiin ja lapsesi kykyihin"

mutta appeani en voi sietaa. Hanta inhoan, koska han on autoritaarinen ja vaatii paikallaollessaan kaikkien muiden jakamattoman huomion. Lisaksi ei usko mitaan neuvoja edes lastenlastensa turvallisuuteen nahden (jattaa vaikkapa sydanlaakkeensa 4 ja 2 vuotiaiden ulottuville toistuvista kielloista huolimatta). Kyse ei siis ole siita, ettei ymmarra tai muista, vaan halusta "olla aina oikeassa". En tykkaa tuontyyppisista ihmisista yleensakaan, eli en inhoa hanta siksi, etta han on appeni, vaan ihan hanen luonteensa takia.

mutta en jaksa seuraakaan, koska on niin kipakka ja puhuu mitä sylki suuhun tuo, toisen tunteita ajattelematta. Arvostelee minun tapaani elää, olemme vain niin niin erilaisia.

Kohta 20 vuoden aikana hän on kerran päästänyt sellaisen sammakon suustaan, että vähän aikaa syletti, mutta sekin meni ohi, ja kokonaisuudessaan hän on aivan mahtava tyyppi, jota voi jopa ihailla!

Mä en inhoo, mutta mun mies inhoo :)

On muutamia asioita, joita en siedä appivanhemmilta:



1) Lastenlasten omiminen.

2) Vanhempien yli kävely lastenhoito- ja kasvatusasioissa. "Mummo antaa kun äitis kieltää!"

3) Lupausten jakelu lapsille, ilman etukäteiskeskustelua vanhempien kanssa.

4) Lastenlasten kylään ja yökylään painostaminen.

5) Kerman kuoriminen lapsenlapsista.

6) Besserwisser-asenne: Mummo ja vaari tietävät kaiken ja aina paremmin kuin äiti ja isä.



Niin, onhan se aika ärsyttävää, kun jo synnytyssairaalassa alkaa se hössötys ja vouhkaaminen. Että yritetään omia nuorenparin esikoinen jo synnytysosasatolla. Olisiko anoppi halunnut itselleen iltatähden tai kaksi? Kuvitteleeko hän olevansa meidän lasten äiti???



Kun äiti (ja isä) kieltää, anoppi (tai appi) oitis antaa lapselle periksi! Mummolassa pistetään lapsen oman kodin tavat, säännöt ja päivärytmit päälaelleen. Mummo katsoo, että hän saa syöttää lapselle ihan mitä sattuu. Lapsen unirytmistä viis, jos mummo haluaa valvoa myöhään.



Anoppi haluaa määrätä, miten lasta hoidetaan. Lapsen perusturvallisuus järkkyy, kun anoppi (tai appi) ei kunnioita lapsen oman kodin tuttuja ja turvallisia tapoja ja sääntöjä. Lapsi oppii, että aikuisia voikin pompottaa mennen tullen. Kun lapsen äiti tai isä sanoo tai vaatii jotain, käydään mankumassa periksi mummolta tai vaarilta.



Onhan se koomista, kun ihminen, joka ei ole omia lapsiaan edes imettänyt, esiintyy asiantuntijana vauvanhoidossa! Miniän käämit palavat, kun anoppi (tai appi) tietää aina miniää paremmin, milloin lapsella on nälkä, märkä vaippa tai huono asento!



Onhan se raivostuttavaa, kun appivanhemmat mainostavat isoon ääneen, kuinka lapsenlapsi otetaan mukaan "isovanhempien lomamatkoille ja kyläreissuille"! No voin taata, että meidän lapsia eivät appivanhemmat raahaa risteilyille, etelänmatkoille, Lapinlomille tai isovanhempien kissanristiäisiin. Lomailemme ihan oman perheen kanssa ja siitä eivät appivanhemmat päätä.



Anopin äiti oli vieläkin pahempi tapaus. Täysin empatiakyvytön, luonnehäiriöinen narsisti, joka halusi hallita aikuisten lastensa ja lastenlastensa elämää.



Olen huomannut, että lasten syntyminen kiristää miniän ja anopin välit. Siihen asti mukavalta tuntunut anoppi alkaakin puuttua lastenlasten hoitoon ja kasvatukseen ja haluaa määrätä lapsenlapsen asioista, ohi vanhempien. Tästä ne riidat alkavat. Tiedoksi, että varmasti on myös mukavia anoppeja. Vanhuus ja viisaus vaan eivät aina asu samassa mummossa!