Lapseni (7v) oli varastanut luokkakaverilta keräilykortteja.
Tästä tuli sähköpostiviestejä koko luokalle ja varmasti kaikki ovat asiasta niiden myötä lapsiltaan kysyneet. Asiasta on kovasti kohistu koulussa. Tänään lapsi tunnusti tekonsa.
Nyt mietitään, miten toimitaan. Laitetaanko itse palauttamaan luokkakaverille, jolloin asia tulee koko luokan tietoon - ja millainen leima siitä lapselle jää. Vai ollaanko yhteydessä vain vanhempiin, palautetaan varastetut kortit ja lapsi saa kirjoittaa anteeksipyyntökirjeen.
Olen vähän shokissa tästä.
Kommentit (23)
ratkaisemaan, se että lapsi hyvittää tekonsa, nimettömänä, toimii kotona varmasti? mutta koulussa ei, eikä siinä mittakaavassa, joka tässä on jo käynnistynyt. Lapsi potee omaatuntoaan, syystä, mutta muut peittelee ja pahentaa.
Helpompaa olis ollut tunnustaa suoraan ja hoitaa tuo koko asia, perheen ja koulun kesken.
Ap:n toiminta oli väärin
joka varastelee ja jolla on vielä valehtelevat vanhemmatkin... Eiköhän tuo juttu selviä tai ainakin huhuja tulee liikkumaan. Ja ne huhut valitettavasti leimaavat ap:n lapsen vielä pahemmin kuin asian avoin esilletuominen.
Olisittehan voineet kirjoittaa ystävällissävyisen kirjeen vaikka koko luokalle, jos kerran asiaa on jo sähköpostitse puitu ym. ja siinä selittää, että loukkaannuttuaan XX:n käytöksestä poikanne oli lapsellisella tavalla halunnut kostaa varastamalla kortit. Ja kuinka olette kotona käsitelleet asiaa ja lapsi ymmärtää tehneensä väärin ja olette opetelleet rakentavampia tapoja ratkaista ristiriitatilanteita jne. Itse ainakin suhtautuisin hyvin ymmärtäväisesti tuollaiseen selitykseen, jokaiselle lapsellehan jotain tuollaista voi tulla mieleen. Mutta salailu vanhempien taholta on jo supernoloa ja asettaa koko perheen todella outoon valoon.
Se kestää kyllä. Tuolla vanhassa aihetta käsittelevässä ketjussa melkein kaikki kirjoittivat kieltävänsä varastanutta laste heille tulemaan. Sitten kavereiden keskuudessa aina tunnetaan sinä varastavana lapsena (jota tietysti nyt onkin, mutta saattaa olla myös itseään toistava protesia) ap
yritän tässä miettiä edelleen mikäl on keino varmistaa että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta - jos leimataan varkaaksi, saattaa alkaa toteuttamaan sitä "kun kuitenkin kaikki luulee niin".