Lapseni (7v) oli varastanut luokkakaverilta keräilykortteja.

lapsen tietoon tulee.



Minä ehkä toimisin niin, että menisin yhdessä lapseni kanssa sinne sen toisen lapsen kotiin ja palauttaisin yhdessä ne kortit. Sen PITÄÄKIN olla vähän pelottava tilanne lapselle, joka on jäänyt varastamisesta kiinni.



Ja siinä voidaan se sitten puida kunnolla läpi. Toivon mukaan ne toiset ovat sillä tavalla fiksuja, että eivät kerro eteenpäin,mutta ikävä kyllä voi olla, että sana kiirii.



Tuonikäisillä varastaminen kuitenkin on aika yleistä, ja kun siitä jää kiinni ja kunnolla pelästyy, ei välttämättä enää koskaan varasta mitään. Itse jäin seitsenvuotiaana kiinni kaverin leikkisormuksen varastamisesta ja se oli niin nolo juttu ettei mitään rajaa. Nyt en ota enää edes maassa lojuvaa, näennäisesti arvotonta rojua itselleni, koska se ei minulle kuulu!

Olimme tokalla luokalla samssa tilanteessa mutta niinpäin että pojaltamme varastettiin. Ja kyseessäoli naapurin lapsi, mutta koko tienoo tiesi että keräilyjuttuja oli hâvinnyt koska poika kävi niitä kaikilta kysylemässä.



Naapurit tulivat ne paulauttamaan ja lapsi ol itosi nolo. Ei varmasti ole varastanut sen jälkeen!



Muille poikani kertoi vaan "että ne palautettiin".

Kiroilee ja huutelee tosi rumasti. Jos hän saa näpistäjän tietoonsa, siitä taatusti kuulee koko koulu. Lapseni väittääkin vieneensä kortit kostoksi siitä miten tämä toinen on lastani haukkunut. Ja juu, ei ole mikään selitys eikä oikeutus, mutta tuollainen hienovaraisesti toimiminen ei valitettavasti kyseiseltä lapselta onnistu.



Tietenkin haluan, että lapseni ottaa tästä opikseen ja ettei tämä toistu. Pääseekö siihen paremmin saamalla varkaan leiman otsaansa vai rankaisemalla kotona?



ap

Oppia ikä kaikki. Tuskin kaikkien korviin kantautuu, mutta toki tarttee kertoa sille, jolta on viety ja pyytää anteeks. EIköhän tästä jo jotain opi!

palautushommassa. Muuten oppii, että aina vanhemmat hoitaa kiperät tilanteet. Se on sitä curlingia myös...

Kiroilee ja huutelee tosi rumasti. Jos hän saa näpistäjän tietoonsa, siitä taatusti kuulee koko koulu. Lapseni väittääkin vieneensä kortit kostoksi siitä miten tämä toinen on lastani haukkunut. Ja juu, ei ole mikään selitys eikä oikeutus, mutta tuollainen hienovaraisesti toimiminen ei valitettavasti kyseiseltä lapselta onnistu. Tietenkin haluan, että lapseni ottaa tästä opikseen ja ettei tämä toistu. Pääseekö siihen paremmin saamalla varkaan leiman otsaansa vai rankaisemalla kotona? ap

kaverin kotiin on ihan riittävä. Seitsevuotias tietää toki, ettei toisen tavaroita saa ottaa, mutta hänen ajatusmaailmansa on vielä erilainen, kuin esim. teini-ikäisen. Ei sillä tavalla ajattele, että "mä varastan". Syy- ja seuraussuhteen täydellinen ymmärtäminen ei ihan tämän ikäisiltä onnistu, toki oppivat sitä pikkuhiljaa myös ikävien kokemusten kanssa.

Ja muista, kun kortit on palautettu (ja näin siis seuraus kärsitty), unohtakaa juttu. Älkääkä muistuttako siitä myöhemminkään, vaikka samantapaisia tulisi. Tässä tein itse virheen aikoinaan esikoisen kanssa. Ei lapsen tarvitse sitä syyllisyyttä ikuisesti kantaa.

Lapsi kirjoittti ja allekirjoiti annteeksipyyntökirjeen, joka toimitettiin vahmmille. Alekirjoitus tosin siinä vaihessa leikattiinn pois, mutta itse teksti menee perille. Tällä tavoin toivottavasti asia selvinnyt.



Ja lisäksi rangaistuksena omat kortit takavarikoitu kuukauden ajaksi.



Eiköhän tämäkin jo ollut opiksi. Kirjeen kirjoittaminenkin oli jo tuskallista ja itkun takana. Nyt lapsi makaa sängyssä häpeissään pää peiton alla.



ap

Lapsi kirjoittti ja allekirjoiti annteeksipyyntökirjeen, joka toimitettiin vahmmille. Alekirjoitus tosin siinä vaihessa leikattiinn pois, mutta itse teksti menee perille. Tällä tavoin toivottavasti asia selvinnyt. Ja lisäksi rangaistuksena omat kortit takavarikoitu kuukauden ajaksi. Eiköhän tämäkin jo ollut opiksi. Kirjeen kirjoittaminenkin oli jo tuskallista ja itkun takana. Nyt lapsi makaa sängyssä häpeissään pää peiton alla. ap

Nyt lapsi makaa sängyssä häpeissään pää peiton alla.

ap

Lapsi kirjoittti ja allekirjoiti annteeksipyyntökirjeen, joka toimitettiin vahmmille. Alekirjoitus tosin siinä vaihessa leikattiinn pois, mutta itse teksti menee perille. Tällä tavoin toivottavasti asia selvinnyt. Ja lisäksi rangaistuksena omat kortit takavarikoitu kuukauden ajaksi. Eiköhän tämäkin jo ollut opiksi. Kirjeen kirjoittaminenkin oli jo tuskallista ja itkun takana. Nyt lapsi makaa sängyssä häpeissään pää peiton alla. ap

Pimeässä kortti ja kirje laitettiin postilaatikkoon.

Huomenna kun koulussa huhutaan että kortit löytyi ja lapsi tajuaa että hänen henkilöllisyys pysyy salassa vaikka toisin pelkäsi, mitä siitä seuraa?

Minua huolestuttaisi enemmän aapeena se että lapsi varasti. Vaikka kaveri on paha suustaan ja kiusaa ja härnää niinettä toinen varastaa. Ja äiti syyllisyydentunnossaan ja kasvojenmenettämisen pelossa asiaa peittelee. Supernoloa! Ei se elämä ainakaan tästä helpota ap!

Uskon että lapsi oppi jo tästäkin. Miksi ei voi palauttaa vaivihkaa ja rankaista kotona? Miksi se julkinen nöyryytys kiusaajalapsen taholta vielä tarvitaan?

Lapsi kirjoittti ja allekirjoiti annteeksipyyntökirjeen, joka toimitettiin vahmmille. Alekirjoitus tosin siinä vaihessa leikattiinn pois, mutta itse teksti menee perille. Tällä tavoin toivottavasti asia selvinnyt. Ja lisäksi rangaistuksena omat kortit takavarikoitu kuukauden ajaksi. Eiköhän tämäkin jo ollut opiksi. Kirjeen kirjoittaminenkin oli jo tuskallista ja itkun takana. Nyt lapsi makaa sängyssä häpeissään pää peiton alla. ap

jolta kortit on viety on jonkin asteisesti ongelmainen, siis käytöshäiriöinen, ja olisi taatusti tätä tapahtumaa koulussa ollut huutamassa ja toitottamassa joka käänteeääs.

Jotain vanhempia ketjuja aiheesta lueskelin ja siellä moni vanhempi ei nähtävästi halua kotiinsa ja kieltä omia lapsiaan leikkimästä varastavan lapsen kasnsa. Tältä leimalta toivon että vältyttäisiin - kyse on kuitenkin yhdestä kerrasta. Lapsi on saanut pyytää anteeksi (vaikkin kirjeen muodoeesa), kortit palautettu vanhempien kautta.

on kirjoittanut sen kirjeen, josta ei MUKA jää kiinni, noloa ja typerää... Käsialaa ne pennutkin osaavat katsoa, ilmeita, eleitä jne.. Toivottavasti ap ei puhu totta, pahentaa vaan lapsensa tilannetta.

Ei noissa rankaisuissakaan nyt pidä ampua kärpästä tykillä. Eiköhän oppinut tuostakin.

Eikö sen olisi jo aika olla nukkumassa?

Nyt lapsi makaa sängyssä häpeissään pää peiton alla.

ap

Siis ei saa onta kun miettii edelleen pahaa tekoaan jota häpeää niin paljon että piiloutuu peiton alle kaikkien katseilta.

ap

on kirjoittanut sen kirjeen, josta ei MUKA jää kiinni, noloa ja typerää... Käsialaa ne pennutkin osaavat katsoa, ilmeita, eleitä jne.. Toivottavasti ap ei puhu totta, pahentaa vaan lapsensa tilannetta.

oikeasti, en ole tällaisen asian kanssa koskaan joutunut miettimään miten toimittaisiin, olen ihan pihalla.

ap

Jopa äitini, nykyään harras lähetys-mummo, on kertonut varastaneensa lapsena kaverinsa ihanan nuken...ei jäänyt kiinni, mutta palautti aikuisena(siis vastaavan).

Omalta pojaltani 10-v kaveri (on muuten "tv:stä tutun" sosionomin poika) varasti kännykän, ei tämä känny-varkaus mitään, mutta kun teki siihen 300 eron laskun, josta lapsen isä maksoi puolet ja tämä "kuuluisa" äiti ei...oleellista on joka tapauksessa osoittaa jopa lapselle, että varastaminen ei ole hyväksyttävää eikä johda toivottuun lopputulokseen

Eikö sen olisi jo aika olla nukkumassa?

Nyt lapsi makaa sängyssä häpeissään pää peiton alla.

ap

Siis ei saa onta kun miettii edelleen pahaa tekoaan jota häpeää niin paljon että piiloutuu peiton alle kaikkien katseilta.

ap

Onko susta oikein että lapsi joutuu piilottelemaan vaikeiden tunteiden takia? Joutuu pieni lapsi peittelemään tekoaa lopun ikää, oletko ajatellut mitä se tekee pienelle psyykelle? Taidat itse olla varustettu tosi heikolla itsetunnolla jos sinulla ei riitä kantti siihen että ollaan rehellisiä. Ei mikään ihme että lapsesi kokee että on ok vaqrastaa jos toinen on kurja!!

Maailman huonoin tekosyy on olla kertomatta totuutta siksi että "kaveri on kiusaaja". Nykypäivän kouluyhteisöissä kiusaajiin puututaan ja opettajat pystyvät katsomaan kaukaa mikä tilanne on. Vaikka äidit muuta ehkä kuvittelevat, tietty sitä omaansa puolustaa loppuun asti. Mutta se ei ole oikein, ja ehkä sinun hyvä ap on äitinä hyvä ajatella omaa itseäsi: kumpaa peittelysi oikeasti palveli, sinun egoa vai poikasi kunniaa?

Se kestää kyllä.



Tuolla vanhassa aihetta käsittelevässä ketjussa melkein kaikki kirjoittivat kieltävänsä varastanutta laste heille tulemaan. Sitten kavereiden keskuudessa aina tunnetaan sinä varastavana lapsena (jota tietysti nyt onkin, mutta saattaa olla myös itseään toistava protesia)



ap

ratkaisemaan, se että lapsi hyvittää tekonsa, nimettömänä, toimii kotona varmasti? mutta koulussa ei, eikä siinä mittakaavassa, joka tässä on jo käynnistynyt. Lapsi potee omaatuntoaan, syystä, mutta muut peittelee ja pahentaa.





Helpompaa olis ollut tunnustaa suoraan ja hoitaa tuo koko asia, perheen ja koulun kesken.