Pieni lapsiystävällinen koira joka pärjää yksin kotona

http://koululainen.fi/s/userfiles/gallery/0db3388dbe8e4ff297bc186334e0d…



kokemusta on.

Pärjää aikuisena tuon 8 tuntia kun saa riittävästi toimintaa silloin kun perhe on kotona.

sen suurempi tarve olla lauman lähellä = sen suurempi ikävä ja ahdistus yksinollessa.

Aivan ihana rotu. Kilttejä ja sulosia. Tykkää lapsista. Ainakin meiän Tibbe, ei hauku oikeestaan ikinä.. Pärjää yksinkin hyvin päivän ajan..

Pentu ei pärjää mitenkään 8h päivässä, mutta aikuinen koira pärjää kyllä, kunhan on oppinut siihen.



Lapsiystävällisyys on minusta hieman outo termi koiran ominaisuutena. Kyseessä on enemmänkin dominanssi ja kiintyminen laumaan. Lasten kanssa koira oppii tulemaan toimeen, jos on opetettu siihen. Tosin vaatii myös että koira on tervepäinen (ei arka/agressiiviinen).



Roduissa on eroja, mutta seurakoirista kannattaa katsoa. Juuri Cavalier, Mopsi, Coton de tulear yms. voisivat sopia parhaiten. Sitten kannattaa myös soitella kasvattajille ja käydä katsomassa koiraa.



4v kohdalla ongelma voi olla että lenkkeily koiran kanssa välillä hankalaa, kun 4v täytyy ottaa mukaan tai jonkun pitää hoitaa lasta sillä aikaa. Lisäksi lapsen pitää oppia miten koiraa kohdellaan ja miten koiran kanssa toimitaan. Ei ehkä otollisin ikä lapsella.

Näiden rotujen rakenteelliset ominaisuudet aiheuttavat koirille usein koviakin kipuja ja vaivoja. Vaikkei eettinen puoli kiinnostaisi, niin kivut lisäävät pureman mahdollisuutta.



Seurakoiriksi jalostettuja rotuja toki kannatan minäkin. Noutajat (näyttelylinjaiset) ovat usein mainio valinta lapsiperheeseen.



Ne ovat ensinnäkin riittävän isoja. Koko on olennainen siksi, että isoa koiraa ei lapsen tahaton tölväisy satu. Pienillä koirilla on usein lähtökohtaisesti negatiivinen asenne lapsiin, kun ovat tottuneet siihen että lapsen läsnäolo tarkoittaa kipua/epämukavuutta. Tottakai lapset pitää opettaa kohtelemaan koiraa oikein, mutta vahinkoja sattuu. Isompi on siis pienten lasten kanssa parempi valinta.



Toiseksi, noutajat on jalostettu äärimmäisen "epä-agressiivisiksi". Koirapuistossa koirien leikkejä seuraillessa näyttää siltä, että eivät hermostu yhtään mistään. Toiset koirat saa retuuttaa ja viedä lelut suusta, ja noutajat vaan heiluttelevat häntää. Erittäin hyvä ominaisuus lapsiperheessä.



Huonona puolena on suuri liikunnan ja aktivitettien tarve, noutajaa pitää lenkittää AINAKIN pari tuntia päivässä.



Jos teillä ei ole mahdollisuus tarjota koiralle paljon liikuntaa ja muita aktiviteetteja, on olemassa myös vähemmän liikunnallisia rotuja. Nämä ovat usein joko pieniä tai rakenteeltaan raskaita koiria.



Joka tapauksessa, älkää ottako ainakaan



- metsästyskoiraa (karkailu, yletön innostuminen kaikesta liikkuvasta)



- terrieriä (useimmat terrierit ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin leppoisia. Poikkeuksena esim. vehnäterrieri)



- erittäin pientä tai valtavan isoa koiraa



- rakenteellisesti sairasta/sairauteen taipuvaista rotua



- muuten vaativaksi tiedettyä rotua (esim. vesikoirat, joita joskus kuulee suositeltavan lapsiperheille... )



- vartiointiin tarkoitettu rotu ei myöskään sovi muuta kuin kokeneille koiraihmisille. Jos vastaan sattuu vietikäs tapaus, voi vahtimisesta pois opettaminen olla työn takana.



Onnea kuitenkin päätöksestä hankkia koira! Koirat tuovat elämään valtavasti onnea ja iloa, ja lapselle koira on usein se paras ystävä.



Itse suosittelisin

vain normaalisti koulutetaan...

Voi tsiisus

Entä pärjääkö pienet seurakourat kuten Bische ja Havanan koira?

Eiköhän nuo ominaisuudet ole enemmänkin yksilöstä kuin rodusta kiinni.

Bostoninterrieri. Se on erittäin lapsirakas rotu. Bostoni pärjää työpäivien ajan yksin kotona. Bostoni on hiljainen koira, se ei hauku juuri ollenkaan. Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa lähellä ja omassa pihassa. Karva on sileää ja lyhyttä. Turkki on helppohoitoinen. Se pyyhitään silloin tällöin kostealla liinalla.

Bostoninterrieri ei välttämättä vaadi pitkiä lenkkejä, mutta ei niistä myöskään kieltäydy. Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa esim. agilityä, tokoa, pelastusetsintää ja näyttelyitä. Kätevän koon ja sopeutuvaisen luonteen ansiosta bostoni on myös hyvä matkakumppani.

Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla esiintyy allergioita, epilepsiaa ja polvilumpioluksaatiota. Suomeen ensimmäinen bostoninterrieri saapui vuonna 1955. Rotu pysyi kuitenkin pitkään melko harvinaisena, ja on yleistynyt vasta viime aikoina.

Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira. Rodun harvinaisuudesta Suomessa ja pienestä pentuekoosta johtuen pentua voi joutua odottamaan pitkään. Bostoninterrierin pentu maksaa noin 1500-2500 euroa.

Onko oikeasti aikaa lapselle ja koiralle. Varsinkin jos yhden aikuisen perhe ja 4v on vielä pieni.

Bostoninterrieriä suosittelen!

Tuskin mikään koira on syntyessään lapsiystävällinen tai mitään muutakaan. Ap:n pitää nyt ikävä kyllä kasvattaa koiransa lapsiystävälliseksi. 

Siitä pitkän päivän yksinolosta: kannattaa kysellä naapurustosta nuorta, joka koulun jälkeen käy lenkittämässä koiran. Kyllä aikuinen koira pärjää kun on tottunut, mutta parempaa koiran elämä on jos välillä pääsee ulos. 

Koiran lenkittämispalveluja on myös olemassa.

Mutta jos haluaa valmiin "tuotteen" eikä halua nähdä vaivaa, niin kannattaa ottaa pehmolelu. 

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 19:19"]

Bostoninterrieri. Se on erittäin lapsirakas rotu. Bostoni pärjää työpäivien ajan yksin kotona. Bostoni on hiljainen koira, se ei hauku juuri ollenkaan. Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa lähellä ja omassa pihassa. Karva on sileää ja lyhyttä. Turkki on helppohoitoinen. Se pyyhitään silloin tällöin kostealla liinalla.

Bostoninterrieri ei välttämättä vaadi pitkiä lenkkejä, mutta ei niistä myöskään kieltäydy. Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa esim. agilityä, tokoa, pelastusetsintää ja näyttelyitä. Kätevän koon ja sopeutuvaisen luonteen ansiosta bostoni on myös hyvä matkakumppani.

Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla esiintyy allergioita, epilepsiaa ja polvilumpioluksaatiota. Suomeen ensimmäinen bostoninterrieri saapui vuonna 1955. Rotu pysyi kuitenkin pitkään melko harvinaisena, ja on yleistynyt vasta viime aikoina.

Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira. Rodun harvinaisuudesta Suomessa ja pienestä pentuekoosta johtuen pentua voi joutua odottamaan pitkään. Bostoninterrierin pentu maksaa noin 1500-2500 euroa.

[/quote]

se on vaan niin RUMA.

Ruotsissa onnlaki jonka mukaan koiraa ei saa jättää yli 8h yksin kotiin. Olisipa suomessakin. Saattaisi karsiakin koirien ottoa.