Vauvavuosi ilman turvaverkkoja -raskasta on yötä päivää

Jos asuu maalla ja on vain yksi auto, joka on päivät töissäkäyvällä miehellä, on kauppa-asiat pakko hoitaa iltaisin. Joka kunnassa ei ole perhekerhoja tai mll:n hoitajia. Mutta ehkä vastapainona tuttavallisia naapureita, enemmän kuin kaupungissa.



Jotkut vauvat ovat tosi vähäunisia tai ainakin ottavat unensa 10-30 minuutin pätkissä. Oikeastaan aikuisen heräämisen kannalta ei ole merkitystä, kuinka pitkäksi ajaksi oma uni katkeaa vaan KUINKA USEIN se tapahtuu.



Jotkut haluavat -ehkä turhaan- pitää kodin tosi siistinä vauva-ajasta huolimatta. Silloin sitä ei tehdä päiväsaikaan vauvan kanssa (paitsi vauvan kustannuksella).



Kun väsymys on liian kova, päivisin ei varmaan jaksa kuin yrittää selviytyä päivästä eikä tuhlata voimiaan kotitöihin ym ylimääräiseen.

eikä tajua edes mitä oikea unettomuus on. Hän on lojunut pari kuukautta kotona ja tykkää että äitiys on niiiiiin rankkaa. Oikeasti väsynyt ihminen nukkuu kun saa tilaisuuden.

Ap, tunnistatko jo tyylin? Jätä nämä vestit ihan täysin omaan arvoonsa, lue muut vaan. ; )

Miten te muut olette selvinneet, jos ei ole mummoja, tuttuja tai ylipäätään ketään, jota pyytää hoitamaan lasta tilapäisesti? Vauva heräilee monta kertaa yössä ja kuudelta ylös, koko päivä kaksin vauvan kanssa. Mies tulee töistä neljältä ja mä pääsen nukkumaan. Iltapalalla tavataan, sitten mies vapautuu harrastuksiinsa tai nukkumaan, mä alan torkkua huonoa yöunta vauvan kanssa. Ihan kamala tilanne, niin yksin on ja aina vaan selvittävä.

Mä en jostain syystä nyt ymmärrä alottajaa. En, en ,en, EN.

Mitä alottaja kuvitteli hankkiessaan lapsen?

Mulla oli "aina"huutava lapsi. Olin tosi kipeä heti vauvan synnyttyä, useemman kerran ensiavussa. Lopulta vauvan ollessa 3kk jouduin leikkaukseen. Sairaalassaoloajan mies just ja just sai järjestettyä niin että hoisi lapsen. En voinut ensiapuunkaan jäädä yön yli kun piti mennä hoitaan lasta.

En muista mitään pitkältä ajalta koliikkivauvan hoito ei olut helppoa. Yksin. Lisäksi yritin tehdä vähän töitä vauvan kanssa siitä lähtien kun se oli 5pvn ikäinen. Lopulta olin niin väsynyt etten ajksanut edes itkeä.

hoidettavana oli kaiken päälle 3 elukkaa. Puolinukuksissa vein koiria lenkille ja vauva joka vihasi vaunuissa oloa, huusi koko tunnin lenkin!!

Lapsi huusi, kiukkuteli ja nukkui mahdollisimman huonosti kaksi vuotiaaksi kunnes ruoka-aine allergia paljastu ja ruokavaliomuutoksella ilmeisesti mahakivut helpotti.

jossain vaiheessa oli pakko ottaa 3-6 tunniksi viikossa muutaman kerran hoitaja koska en saanut taaperon kanssa kaikkia työasioita hoidettua.

MUTTA KUN EI OLLUT VAIHTOEHTOJA.

sulla sentään mies on iltapäivällä lapsen kansa. Olsipa mullakin ollut!

Koita ap jaksella.

On sitä kova koulu käyty kahden lapsen kanssa. Eikä ketään joka lasten kanssa olisi ollut

Minä olin yksin kahden vauvan kanssa, ei miestä, ei kavereita tai sukulaisia samalla paikkakunnalla. Ensimmäisestä vuodesta ei ole oikein muistikuvia, mutta valokuvista päätellen on ihan selväjärkistä touhua ollut. Täytyy koputtaa puuta että sairastelivat todella vähän ja nukkuivat hyvin.



Vauvat vellille niin nukkuivat melkein koko yön ja noin vuoden ajan nukuin aina kun vauvatkin nukkuivat. Oikeastaan ainoa hankala oli kahden kanssa käydä kaupassa ja asioilla mutta kyllä siitäkin selvisi kun lykki vaan kaksosrattaat kauppaan ja joka paikkaan. Ostin kerralla aina älyttömästi ruokaa ja tarvikkeita sekä hoidin kaikki mahdolliset asiat samalla kertaa niin ei tarvinnut joka päivä lähteä. Ei mulla olis energia riittänyt muihin ihmisiin muutenkaan oli ihan mukava kun sai olla kotona tukka pystyssä ja yöpaita päällä koko päivän.



Yllätävän hyvin tuo sujui kun ei ota turhia stressejä. Jos jompi kumpi alkoi karjumaan kun olin esim, suihkussa niin annoin ihan rauhassa huutaa, ei ääneen ketään kuole. Toisia äitejä kun seuraa niin heillä on pakonomainen hyssyttämisen tarve heti kun vauva inahtaakin. Suosittelisin jokaiselle joka valittaa lainaamaan toisen vauvan jostain ja kokeilla millaista on yksin kahden kanssa niin johan alkaa yhden vauvan hoitaminen sujua leikiten.



Ei se vauva-aika kuitenkaan ikuisesti kestä ja homma helpottuu kun lapset saa jalat alleen eikä tarvitse kantaa joka paikkaan. Nyt on ihan luksusta ku köpöttelevät kuin pienet porsaat perässä, pukevat itsensä ja ovat muutenkin todella omatoimisia.

eikä tajua edes mitä oikea unettomuus on. Hän on lojunut pari kuukautta kotona ja tykkää että äitiys on niiiiiin rankkaa. Oikeasti väsynyt ihminen nukkuu kun saa tilaisuuden.

oikeasti unihäiriöistä kärsivä ei pysty nukkumaan vaikka tilaisuus olisikin. Onneksi SINÄ et tästä ilmiöstä tiedä mitään =)

viiden ulkomama

Miten te muut olette selvinneet, jos ei ole mummoja, tuttuja tai ylipäätään ketään, jota pyytää hoitamaan lasta tilapäisesti? Vauva heräilee monta kertaa yössä ja kuudelta ylös, koko päivä kaksin vauvan kanssa. Mies tulee töistä neljältä ja mä pääsen nukkumaan. Iltapalalla tavataan, sitten mies vapautuu harrastuksiinsa tai nukkumaan, mä alan torkkua huonoa yöunta vauvan kanssa. Ihan kamala tilanne, niin yksin on ja aina vaan selvittävä.

Mä en jostain syystä nyt ymmärrä alottajaa. En, en ,en, EN. Mitä alottaja kuvitteli hankkiessaan lapsen? Mulla oli "aina"huutava lapsi. Olin tosi kipeä heti vauvan synnyttyä, useemman kerran ensiavussa. Lopulta vauvan ollessa 3kk jouduin leikkaukseen. Sairaalassaoloajan mies just ja just sai järjestettyä niin että hoisi lapsen. En voinut ensiapuunkaan jäädä yön yli kun piti mennä hoitaan lasta. En muista mitään pitkältä ajalta koliikkivauvan hoito ei olut helppoa. Yksin. Lisäksi yritin tehdä vähän töitä vauvan kanssa siitä lähtien kun se oli 5pvn ikäinen. Lopulta olin niin väsynyt etten ajksanut edes itkeä. hoidettavana oli kaiken päälle 3 elukkaa. Puolinukuksissa vein koiria lenkille ja vauva joka vihasi vaunuissa oloa, huusi koko tunnin lenkin!! Lapsi huusi, kiukkuteli ja nukkui mahdollisimman huonosti kaksi vuotiaaksi kunnes ruoka-aine allergia paljastu ja ruokavaliomuutoksella ilmeisesti mahakivut helpotti. jossain vaiheessa oli pakko ottaa 3-6 tunniksi viikossa muutaman kerran hoitaja koska en saanut taaperon kanssa kaikkia työasioita hoidettua. MUTTA KUN EI OLLUT VAIHTOEHTOJA. sulla sentään mies on iltapäivällä lapsen kansa. Olsipa mullakin ollut! Koita ap jaksella. On sitä kova koulu käyty kahden lapsen kanssa. Eikä ketään joka lasten kanssa olisi ollut

Mitä ihmettä valitat? Huutava vauva on naurettavan helppo verrattuna siihen ettei pysty nukkumaan ja univaje vaan lisääntyy ja lisääntyy. Olisit kiitollinen että noin vähällä nolet päässyt!

Miten te muut olette selvinneet, jos ei ole mummoja, tuttuja tai ylipäätään ketään, jota pyytää hoitamaan lasta tilapäisesti? Vauva heräilee monta kertaa yössä ja kuudelta ylös, koko päivä kaksin vauvan kanssa. Mies tulee töistä neljältä ja mä pääsen nukkumaan. Iltapalalla tavataan, sitten mies vapautuu harrastuksiinsa tai nukkumaan, mä alan torkkua huonoa yöunta vauvan kanssa. Ihan kamala tilanne, niin yksin on ja aina vaan selvittävä.

Mä en jostain syystä nyt ymmärrä alottajaa. En, en ,en, EN.

Mitä alottaja kuvitteli hankkiessaan lapsen?

Mulla oli "aina"huutava lapsi. Olin tosi kipeä heti vauvan synnyttyä, useemman kerran ensiavussa. Lopulta vauvan ollessa 3kk jouduin leikkaukseen. Sairaalassaoloajan mies just ja just sai järjestettyä niin että hoisi lapsen. En voinut ensiapuunkaan jäädä yön yli kun piti mennä hoitaan lasta.

En muista mitään pitkältä ajalta koliikkivauvan hoito ei olut helppoa. Yksin. Lisäksi yritin tehdä vähän töitä vauvan kanssa siitä lähtien kun se oli 5pvn ikäinen. Lopulta olin niin väsynyt etten ajksanut edes itkeä.

hoidettavana oli kaiken päälle 3 elukkaa. Puolinukuksissa vein koiria lenkille ja vauva joka vihasi vaunuissa oloa, huusi koko tunnin lenkin!!

Lapsi huusi, kiukkuteli ja nukkui mahdollisimman huonosti kaksi vuotiaaksi kunnes ruoka-aine allergia paljastu ja ruokavaliomuutoksella ilmeisesti mahakivut helpotti.

jossain vaiheessa oli pakko ottaa 3-6 tunniksi viikossa muutaman kerran hoitaja koska en saanut taaperon kanssa kaikkia työasioita hoidettua.

MUTTA KUN EI OLLUT VAIHTOEHTOJA.

sulla sentään mies on iltapäivällä lapsen kansa. Olsipa mullakin ollut!

Koita ap jaksella.

On sitä kova koulu käyty kahden lapsen kanssa. Eikä ketään joka lasten kanssa olisi ollut

Voi voi, vai on ollut rankkaa? Varmasti on monta jolla on ollut todella paljon rankempaa. Muista se sitten kun valitat seuraavan kerran vaivoistasi jollekin.

Kun minä selvisin niin kaikki muutkin selviää. Ja perään oma nyyhkytarina.

Mikä siinä on niin mahdotonta käsittää, että väsymys ja vauva-ajan rankkuus on täysin subjektiivinen kokemus? Ei niitä voi vertailla ihmisten kesken. Toinen kestää joitain asioita eri tavalla kuin toinen. Jonkun mielestä pieni asia voi olla toiselle paljon pahempi, koska ihmiset eivät ole samanlaisia!

Ihme kurjuuskilpailu täällä taas äitien kesken.

Mä en jostain syystä nyt ymmärrä alottajaa. En, en ,en, EN. Mitä alottaja kuvitteli hankkiessaan lapsen?

Ap kuvittelee olevansa jotenkin erityisessä tilanteessa ja on erityisen rankkaa. Ja vitut on.



On yksinhuoltajia ja usean lapsen äitejä. Nekin selviää.



Vanhemmuus on aina rankkaa! Heittäytyykö kurjuuteen ja itsesääliin on asennekysymys. Tai sitten voi päättää, että näillä mennään... siivotaan jos siivotaan ja muuten vaan ollaan.

Olin tosi kipeä heti vauvan synnyttyä, useemman kerran ensiavussa. Lopulta vauvan ollessa 3kk jouduin leikkaukseen. Sairaalassaoloajan mies just ja just sai järjestettyä niin että hoisi lapsen. En voinut ensiapuunkaan jäädä yön yli kun piti mennä hoitaan lasta.

Mikset ottanut parempaa miestä. Oma syysi.

Lisäksi yritin tehdä vähän töitä vauvan kanssa siitä lähtien kun se oli 5pvn ikäinen. Lopulta olin niin väsynyt etten ajksanut edes itkeä. hoidettavana oli kaiken päälle 3 elukkaa.

Mikä pakko niitä töitä oli tehdä? Miksi otit koiria? Oma syysi.

Siinä sinulle vähän sitä empatiaa.

Mikä ihmeen jaksaja se isoäiti tai ylipäätään kukaan on, jos oma äiti ei viitsi, halua ja vaivaudu katsomaan peiliin ja tekemään elämälleen jotain.



Sinulla on terve lapsi ja mies, joka kaikesta päätellen hoitaa oman osansa. Silti oman pienen pääsi sisällä on oletus siitä, että jonkun toisen kuin sinun pitäisi se lapsi hoitaa. Miksi ihmeessä? Elämä vauvan kanssa on tuollaista, ja jos ei kelpaa, anna lapsi pois. Suomessa on satojan perheitä, joissa vauvan valvominen ei olisi iso asia vaan ilo.

Mulla oli "aina"huutava lapsi. Olin tosi kipeä heti vauvan synnyttyä, useemman kerran ensiavussa. Lopulta vauvan ollessa 3kk jouduin leikkaukseen. Sairaalassaoloajan mies just ja just sai järjestettyä niin että hoisi lapsen. En voinut ensiapuunkaan jäädä yön yli kun piti mennä hoitaan lasta.

Niin? Minä olin myös sairas ja leikattiin kun vauva oli 3 kk ikäinen mutta en minä nyt tuollaisesta viitsi ruikuttaa! Pientä tuo oli vauvavuoden rinnalla.

Silti oman pienen pääsi sisällä on oletus siitä, että jonkun toisen kuin sinun pitäisi se lapsi hoitaa. Miksi ihmeessä? Elämä vauvan kanssa on tuollaista, ja jos ei kelpaa, anna lapsi pois. Suomessa on satojan perheitä, joissa vauvan valvominen ei olisi iso asia vaan ilo.

Se on kyllä hauska kun täällä aina saman tien tulkitaan, että äiti on vauvaansa pois antamassa kokonaan jos joskus kaipaisikin muutaman tunnin hoitoapua. Että se on joko tai: hoidat lastasi 24/7 tai sitten annat lapsesi pois kun et kerta sitä jaksa. Näin mustavalkoistahan se on elämä...

Mulla oli "aina"huutava lapsi. Olin tosi kipeä heti vauvan synnyttyä, useemman kerran ensiavussa. Lopulta vauvan ollessa 3kk jouduin leikkaukseen. Sairaalassaoloajan mies just ja just sai järjestettyä niin että hoisi lapsen. En voinut ensiapuunkaan jäädä yön yli kun piti mennä hoitaan lasta.

Niin? Minä olin myös sairas ja leikattiin kun vauva oli 3 kk ikäinen mutta en minä nyt tuollaisesta viitsi ruikuttaa! Pientä tuo oli vauvavuoden rinnalla.

enhän mä ruikuttanutkaan. Kunhan kerroin että ene edes saanut sairastaa vaikka oli pinei vauva. Kunei oo kelle laittaa hoiton. Ja tein töisä ja hoidon muutakin kun vaan vauvan. Eikä meillä mies työmääränsä vuoksi jaksanut/kyennyt oleen vauvan kanssa.

On aika ankeeta kannella vauvaa tuoreiden leikkaushaavojen kanssa.

RANKEMPAA MUUTAMAN VIIKON SAIRASTAMISAIKA VAUVAN KANSSA OI KUN KOKO PIKKU PÄTKÄUNILLA NUKUTTU KOKO VUOSI!

se on totuus.

On ihan sama onko kyseessä itsellä uniongelma vai aiheuttaako univelan vauva joka huutaa jatkuvasti.



Univaje mikä univaje. Piste.

Ap:

jos et saa päivisin nukuttua niin ehkä ei kannata käyttää aikaa sängyssä pyörimiseen, siitä vain turhautuu.



Jos sinulla on jatkuvasti vaikeuksia nukahtaa niin kannattaa käydä lääkärissä jos saisit tähän apuja.



Itselläni parhaiten on toiminut päivärytmi, myös vauvalle se sopi mainiosti. Tiettyyn aikaan tapahtuu tietyt jutut, syö terveellisesti, tee kivoja juttuja vauvan kanssa (helppo ulkoilla, käydä kaupungilla, kävelyllä vaikka lähileipomossa, kirjastossa) mitä vaan piristävää.

Minulle ainakin tulee mieleen että onko väsymyksesi henkistä vai fyysistä? TIEDÄN miten toivottomalta elämä tuntuu kun on niin väsynyt ettei pysty ajattelemaan muuta kuin omaa väsymystään. Mutta jos haluaa siitä suosta ylös niin pakko löytää vaihtoehtoja, itselleni se oli tuo tietty päivärytmi.



Unohda ei-pakollinen raataminen (kotityöt jne.),jos et jaksa kaikkina päivinä ulos lähteä niin voithan katsoa leffoja, kuunnella musiikkia, mistä tykkäät?



Pahin "virhe" mielestäni on että elämä pyöri vauvan ehdoilla niin että vauva "päättää" milloin mitäkin tapahtuu, siitä ei seuraa kuin kaaosta..

Menkää te, omaa kurjuuttanne hehkuttavat, perustamaan vaikka ihan oma ketju. Lukekaa oikein ajatuksen kanssa omat kommenttinne läpi ja viettäkää hiljainen hetki miettien omia motiivijanne. Mitä hyvää olette saneet aikaan tässä ketjussa? Onko teidän pieni maailmanne nyt jotenkin parempi paikka elää?



Menkää ihan oikeasti hetkeksi itseenne, te jotka "olette kokeneet kovempia kuin ap ja selviytyneet, koska sellaista se nyt vaan on". Ihan oikeasti. Häpeän syvästi pienuuttanne puolestanne. Täällä tuli taas kerran esiin ihmisluonteen pimeä puoli aika näppärästi.

Oletuksena oli ettei meitä kukaan tule auttamaan, vaikka kuinka rankkaa olisi.



Ja olihan se ja on edelleen rankkaa. Nyt lapsia ei ole vain yksi vaan kolme pientä. Meillä on kaikki lapset allergisia, joten valvottu on lasten kanssa.



Joskus olen todella kateellinen niille keillä on osallistuvat isovanhemmat. Toisaalta nämä ovat meidän lapset, me ollaan ne tehty, meidän ne tulee hoitaa.

Älä enää uudestaan paksuksi pamahda, niin kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa..

vitun kusipää ääliö. haista paska!