Jumalauta! Uusin Meidän Perhe-lehti! Ihana täydellinen perhe! Iih!

Omaa kaveripiiriään kun mietin niin ne suurimmat onnensa hehkuttajat on just niitä jotka on sittemmin eronneet. On pitänyt jatkuvasti pussailla muiden edessä, käyttää hellittelynimiä kuuluvasti, leperrellä ja joka suhteessa näyttää, että tässä ollaan niin rakastuneita että. En sano etteikö tunteita saisi näyttää, mutta musta on kiusallista katsoa toisten jatkuvaa suukottelua ja kähmisistä nenän edessä, aika teinimäistä käytöstä.

Olen elämäni aikana tutustunut muutamaan tällaiseen ihmiseen. Heillä on tapana livauttaa lauseisiin aina sellaista pientä kehua. Milloin joku julkkiskokki oli juuri heille varannut pöydän ravintolaan kun ovat ihan parhaita henkiysyäviä (oikeasti varasivat itse ja tuntevat kokin pintapuolisesti)

Kunnanjohtaja on hänen paras sydänystävänsä (oikeasti ovat tavanneet parissa virallisessa kokouksessa)

Mies toi naistenpäivänä timanttisormuksen ja kukkia ja hemmotteli minua (sitä oli itketty ja kiukuteltu pari viikkoa ja etukäteen)

Joillain on vain sellainen taito selittää asioita, että ne saa kuulostamaan heidät siltä, että ovat ihan julkimoiden henkituttuja ja johtavassa asemassa ja elämä on aivan onnipupuliihkua jne..

Totuus siellä taustalla on ihan toinen. Sitten me tavalliset talliaiset menemme kotiin ja mietimme, että miksi toi mun mies on niin paska, että se ei tehnyt taas muuta kuin kävi kaupassa ja imuroi ja toi sieltä kauppareissulta mulle vain tavallista fazerin sinistä. Miksi minun askartelut lapsen kanssa on vain paperisilpun tekemistä ja sillä kaverilla on kotona pieni Picasso, joka etsii sinisävystä eri vivahteita ja osaa sen pensselillä taiteellisesti maalata paperille osoittamaan elämän ihmeellisyyttä, vaikka ikää on vasta 2v.

ku luin sen artikkelin... Mutta sitte mietin et mikä siin on niin ärsyttävää, jos jollain on mielestää asiat hyvin??? Tossa sanotaan, et "ei meillä oikeastaan kukaan koskaan riitele". Se kuulostaa ihan samalta ku mun ja mun miehen elämä. EI niitä negatiivisia tunteita tartte olla omaa kumppania kohtaan. Jengi luulee vissiin et se on epänormaalia, mut ei se oo. Emmä tiedä miks mun pitäs mun miehelle raivota tai sen kanssa riidellä, jos mul ittelläni on joskus kurja olo. Ei se sen vika oo. Jos kaikki vituttaa ni paras kattoo peiliin.

Hieno juttu jos joku on onnellinen. Suhteen ensimmäisinä vuosina se onkin vielä tuollaista kultarakashalipusuhalihali -meininkiä, miksei se tietysti voisi jatkua myöhemminkin... Mutta joo, jotenkin jutusta sai sellaisen vaikutelman ettei vanhemman tytön isä ole eikä ole ikinä ollutkaan osallinen lapsensa elämässä.

Jos menee oikeasti hyvin, ei ole tarvetta kuuluttaa sitä koko maailmalle. Ainakaan sitten kun ollaan jo vuosia oltu yhdessä. Alkuhuuman jotenkin vielä ymmärrän. Rakastan omaa miestäni ja perhettäni yli kaiken, mutta minulla ei ole tarvetta hehkuttaa sitä facebookissa. Kerron sen sitten privaatisti kotona.:)

Miten hitossa sä edes kehtaat alkaa ladella tuollaisia "totuuksia" ? Ihan tosissaanko luulet että sun totuus on kaikkien totuus?

Ihmiset on erilaisia.

ei kyllä tuo juttu pahemmin ärsyttänyt, koska uskon todella, että heillä kaikki syyt olla tyytyväisiä ja onnellisia koko ajan. Toista se on ,kun jotkut sellaiset hehkuttavat onneaan koko ajan, joista näkeee kilometrien päähän, että feikkiä koko touhu. itselleni tuli itseasiassa hyvä mieli kun jutun luin.

esimerkiks joogaa on tollasia positive-thinking tyyppejä. Vaikka niidenki elämässä käy kurjia juttujuja ja vastoinkäymisiä, nii ne käsittelee ne asiat päässäsä silleen et ne löytää kaikesta asioista sit jotain positiivista loppujen lopuksi. Sitte ne vaa jatkaa onnellisesti elämääsä. En tiä, mitä jotain filosofiaa tai elämänkatsomusta se on.

En tiedä, oliko vika jutun kohteessa vai kirjoittajassa.



Oksetti lähinnä, ilman kateutta ja katkeruutta.

Jos ihmisten onni oksettaa, niin mahtaa olla ihanaa lukea Tuksusta ja Martinasta esim. 7 päivää lehdestä.

Olet nyt kyllä valinnut ihan väärän lehden!

arvasin, että sitä tullaan puimaan täällä:)! No juu, itelle tuli kans sellanen lässyn lässyn olo, paras oli kyllä se että aamulla ei koskaan väsytä ja aika hyvä oli toikin, että aina illalla keskustellaan. Hyvä, että he onnellisia. Ja selvästi tyytyväisiä elämäänsä. Nimimerkki:aika usein netissä ;)

haukkumalla muita nimeltä, itse toki nimettömänä. Ja vielä kaivamalla esiin fb-kuvia ihmisistä, jotka eivät muka kiinnosta, ha haa....



Joni ja Nora ovat oikeastikin positiivisia ihmisiä, jotka eivät jätä sanomatta positiivisia asioita ja rakkaudentunnustuksia muillekaan lähipiirinsä ihmisille. Se nähtävästi harmittaa joitakuita jotka eivät edes tunne ko. paria.



Nähtävästi lehdissä pitäisi esitellä vain ihmisiä, jotka ovat kokeneet masennuksen, baby bluesin, vaikean masennuksen ja vellovat edelleen edellisten ihmissuhteidensa sirpaleissa. Silloin lukijat voisivat kuitenkin tyytyväisinä ajatella "No onneksi mulla menee paremmin! ??!



Kannattaisi ehkä vaan hyväksyä, että toisten onni ja hyvä olo ei ole keneltäkään muulta pois vaan lisää yleensä onnea myös lähipiiriin.



t. eräs parin tuttu

otin ilmaiseksi kirpparilaarista meidän perhe lehtiä, vanhoja, mutta eiköhän aiheet ole edelleen samat.



Mies luki kansien otsikot ja nauroi makeasti: yh-äidin arki, yh.t ovat arjen sankareita, miten kerron erosta lapselle, miten kerron lapselle että puoliso pettää.



Ja tämä on sitten meidän perhe -lehti?! Miksi ei käsitellä aihetta:

miten selvitä parishdekriisistä

miten välttää ero

jne

Otsikko taisi olla pelottavan onnelliset.

Ero tuli parin vuoden päästä.

Kuka muistaa muutaman vuoden takaisen jutun Pertti Salovaarasta ja sen perheestä samassa lehdessä.

Otsikko taisi olla pelottavan onnelliset.

Ero tuli parin vuoden päästä.

siis päätellä, että haastattelun antaminen Meidän Perhe -lehteen aiheuttaa avioeron!??!

Niin, kyllä kannattaa sitoutua Seiskaan, avioliitot kestävät kauemmin, kuten on viimeaikoina nähty ; )

luin ihan nuoren perheen haaveita. Kaikkihan me toivotaan että menis hyvin ja osattais kasvattaa lapset oikein. Ja luullaan ,että meidän kasvatus on parasta. Mitä siitä jos tuo mies olekkaan tytön isä, jos on hyvä kasvattaja okei !!

"Entä kotiäidin mustemmat hetket? Ne, jolloin koti tuntuu sotkuiselta ja ahtaalta ja tekisi mieli tehdä jotain ilman, että kukaan vaatii mitään? Edes käydä vessassa. - Sellaista en ole kokenut kummankaan lapsen kanssa. Joskus niskat ovat olleet jumissa ja päätä jomottaa.

Ja sitten tulee mies kotiin ja äiti voi mennä vaikka nukkumaan. Vietettyään rankan päivän niskat jumissa, yhden vauvan kanssa hääräillen niitä näitä, isomman lapsen ollessa hoidossa pitkän päivän. Näin.

http://www.facebook.com/home.php#!/profile.php?id=538484411



Tuolta löytyy ihkuja kuvia.



Jee, on se onni toisilla vaan niin paljon suurempaa kuin toisilla.:)

Oli kyllä hauska artikkeli, tuli ihan mieleen Tahdon asian Nenna ilman uskontoviitekehystä.

- hehkuttaa miten meneen hyvin, lasten kanssa helppoa, ei ole väsynyt eikä hermostunut, JOS on vain yksi iso kiltti tyttö joka päiväkodissa päivisin + yksi normihelppo vauva



- hehkuttaa miten ulkonäkö ei ole tärkeää, jos sattuu itse olemaan luonnonkaunis.



Sama klisee kuin rikas sanoo että "rahalla ei ole merkitystä" (asuen samalla hienossa kartanossa ajaen hienolla autolla ostaen merkkivaatteita syöden hyvää ruokaa eikä tarjouseinesmättöä)



Jos joku vähän ylikiloja kerännyt normi-suomi-plösönaamainen mamma sanoo ettei ulkonäöllä ole väliä, häntä pidetään tyhmänä ja ihmetellään miksi hän pitää elämäntehtävänään olla ruma.



Kyllä tavisnaama / vähän ruma JOUTUU näkemään ulkonäön eteen vaivaa, jos haluaa näyttää vähän kivemmalta (menee aamuisin vähän aikaa pieneen meikkaamiseen jne.)

Vaikkei nyt niin varsinaisen ulkonäkökeskeinen olisikaan.





Tai kehuu lastenkasvatusmetodejaan.. tyypillinen tuoreen äidin syndrooma.

Vasta kun on ainakin yhden lapsen saanut aikuiseksi murrosiän yli, voi tulla kertomaan että tietää jotain lastenkasvatuksesta.





Eli nuo hehkutukset oli vähän samaa kuin mä kehuisin miten "olen niin taitava avaamaan tuon jääkaapin oven, vedän vaan kahvasta". "Osaan käyttää läppäriäni varsin sujuvasti". Tms. itsestäänselvää.



Ja koska jutussa ei siis ollut mitään oikeaa sisältöä tuollaisten itsestäänselvyyksien lisäksi (koska tuollaisella perhe/ulkonäkö/auttava mies kokoonpanolla elämä ON helppoa), oli jutun sisältö täyttä tyhjää - tai sitten se on tulkittavissa helposti tyhjänpäiväiseksi omakehuksi.

mikä mua eniten pisti silmään siinä jutussa, että siinä ei todellakaan mainittu sanallakaan, että tyttö on Noran edellisestä suhteesta. No, senhän sitten pystyi päättelemään annetuista vuosiluvuista, mutta jotenkin outoa... Itse luulin aluksi, että ovat yhteisiä lapsia molemmat... ja ehkä juuri siksi hämmästelin sitä siirappisuutta heidän suhteessaan..! Jos sitä olisi jatkunut jo about 6 vuotta!