Jostain luin, että synnyttäjällä on oikeus

päättää noista toimenpiteistä niin kyllähän hän pyrkii tekemään nimenomaan sellaisen päätöksen joka olisi paras syntyvän lapsen kannalta. Ja kun ajattelee että hänellä on kuitenkin kokemus, tieto ja koulutus asiasta niin miksi se äiti, joka on ihan maallikko näissä asioissa, osaisi tehdä oikeammat ratkaisut?



Ja totta on että valtaosa synnytyksistä tosiaan menee hyvin.

Mitä noita synnytyskertomuksia olen lukenut niin lähes poikkeuksetta imukuppisynnytyksissä revetään ja pahasti. Ensin tehdään eppari ja epparihan yleensä edesauttaa lisää repeämistä, sitten kätilö huutelee ettei kymmenen tikin jälkeen enää lasketa.

Täällähän oli just yksi ketju (ap:ltä?) imukuppisynnytyksistä, jossa pääosa oli ihan positiivisia kokemuksia. Sinne myös minä monen muun joukossa kirjoitin, että epparin lisäksi ei tullut pahoja repeämiä ja että oli olosuhteet huomioon ottaen ihan positiivinen kokemus. Sekä minulle että vauvalle. Vauvalle ei edes pahkaa tullut. Mä olin sen epparin vuoksi tietysti kipeämpi kuin myöhemmässä synnytyksessä (joka meni huippuiisisti), mutta tikkien ompelun jälkeen heti tolpillani, suihkussa ja valokuvaamassa isiä kylvyttämässä vauvaa.

Minä olin onnellinen, että selvittiin imukupilla eikä tarvinnut mennä sektioon. Kyllähän sektio on selvästi riskialttiimpi ja toipumisen kannalta selkeästi hankalampi kuin imukuppisynnytys. Eppari puolestaan joudutaan monesti tekemään erityisesti ensisynnyttäjille ilman imukupin käyttöäkin (joissain sairaaloissa ilmeisesti turhan herkästikin).

Ja mitä olen muiden imukuppisynnytyksen kokoneiden kanssa keskustellut (heitä on yllättävän paljon!), kaikilla tilanne näyttää päättyneen hyvin ja ilman vaurioita, vaikka imukupin käyttöön aina pientä dramatiikkaa liittyykin.

Jos imukuppia harkitaan pitkittyneen ponnistuvaiheen hoitoon, on toki sektiokin yksi vaihtoehto, mutta imukuppi on nopeampi ja äidille turvallisempi. Ei siinä kukaan järkevä lääkäri sektiotoiveita kuutele ja yleensä äiti itsekin jälkeenpäin tyytyväinen ettei leikattu.

Arvaa olinko onnellinen kun 2,5 tunnin ponnistamisen jälkeen lääkäri ehdotti, että otetaanko imukuppi avuksi. Seuraavalla ponnistuksella vauva tuli hienosti ulos.

Olen tosi tyytyväinen ettei menty sektioon.

Yksi tuttu kätilö sanoi, että sektion voi tehdä ihan missä vaiheessa vain, eli ei todellakaan ole sellaista synnytysvaihetta jossa sektio olisi kielletty.

Mä pelkäsin kanssa etukäteen ihan hirveästi imukuppia. Synnytys kesti kuitenkin toista vuorokautta ja olin ponnistusvaiheessa aivan poikki. Kätilö kysyi, jos saisi auttaa imukupilla ja siinä vaiheessa olin vaan kiitollinen. Mut puudutettiin hyvin, joten laittaminen ei sattunut lainkaan. Lääkäri harkitsi epistomiaa, mutta loppujen lopuksi sitä ei tehty, kätilön toivomuksesta. En revennyt yhtään, edes pientä nirhaumaa ei tullut. Ja ensisynnyttäjä olin.

kun pää on jo syntymässä ja imukuppiahan ei voi aikaisemmin käyttää. Lääkärin velvollisuus on puolustaa elämää ja terveyttä ja siinä suhteessa syntyvällä lapsella on kyllä oikeutensa. Ei siis ole mahdollista että vauva jätetään auttamatta ulos jos äiti niin päättää, vaan lääkäri tekee siinä vaiheessa päätöksen joka perustuu lääketieteellisiin faktoihin.

muistan siitä yhdestä Sairaala-ohjelmastakin naisen joka oli synnyttämässä, lääkäri joutui hartiavoimin kiskomaan vauvaa ulos imukupilla, ei tullut, ja sektioon joutuivat!

Omassa tuttavapiirissäni imukuppisynnytys ei ole lainkaan niin harvinainen ja kamala asia kuin miltä täällä kuulostaa.



Oma synnytykseni kesti kauan, jonka takia minulle suositeltiin epiduraalia. Vaikka minunkin piti ilman lääketieteellistä kivunlievitystä synnyttää, ja ainakin ilman puudutuksia, niin suostuminen epiduraaliin oli jälkeenpäin ajateltua todella viisasta: avautuminen alkoi tällöin vasta kunnolla (mahdollisesti rentoutumisen myötä, tai sitten ei) ja voimia säästyi. Ponnistusvaiheessa ongelma tästä kuitenkin oli se, että supistukset eivät tuntuneet riittävästi, eli vaikka ponnistin vauvan pään näkyviin (ilman kipua, muuten) niin pää ei tullut ulos itsestään. Muutama minuutti lääkärin saapumisesta tarkastamaan tilannetta niin pikkuinen oli jo syntynyt, imukupilla.



Välilihaa ei leikattu, eikä repeämiä pahemmin tullut, tikkejä oli kaksi tai kolme. Vauvan päässä näkyi vähän aikaa kuhmu, ei muuta. Minua aikoinaan "peloteltiin" että imukuppisyntyneillä on ruman muotoinen pää, mutta en ole vielä tällaista lasta tavannut.



Älä siis huoli: kätilöt, lääkärit ja muu henkilökunta on synnytysosastolla sinua varten, ei sinua vastaan. He kuitenkin tietävät asioista todennäköisesti enemmän kuin sinä. Ja omana vinkkinä: esitä toki toiveesi, mutta kysy myös heidän mielipiteitään, voit saada ihan uusia näkökulmia.

Tehdään kylläkin Suomessa todella paljon, eli epäilen suuresti ettei siihen olisi aina tarvetta. Toki sallin sen tehtävän, mutta vain, jos siitä on oikeasti jotain hyötyä, eikä niin että leikataanpa nyt varulta!

En usko että imukuppia käytetään turhaan.

Vaikea sitä on synnyttäjän tietää, mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä ei, sitä olis vain luotettava kätilöön ja lääkäriin....

itse aion tokan kanssa pyytää,ettei leikata välilihaa, ellei ole ihan pakko ja että saan synnyttää kontallaan sängyllä, mikäli mahdollista. lisämaitoa ei anneta vauvalle tuttipullosta, vaan hörppyyttämällä.

kun pää on jo syntymässä ja imukuppiahan ei voi aikaisemmin käyttää. Lääkärin velvollisuus on puolustaa elämää ja terveyttä ja siinä suhteessa syntyvällä lapsella on kyllä oikeutensa. Ei siis ole mahdollista että vauva jätetään auttamatta ulos jos äiti niin päättää, vaan lääkäri tekee siinä vaiheessa päätöksen joka perustuu lääketieteellisiin faktoihin.

Meidän tuplat on leikattu, vaikka eka oli jo pää ulkona. Napakka veto takaisin synnytyskanavaan ja niin tuli sekin lapsi sektiolla ulos. Kohtutulehdus tuli kaupantekijäisinä.

oloa helpottaa kuulla välillä myös niitä parempia kokemuksia imukuppisynnytyksistä.





ap

sektioon, eli ei se niin ole että imukuppia käytettäisi vasta sitten kun sektiota ei enää voi tehdä.

Ystävälle kävi näin, eli imukupilla yrittivät mutta kun ei mahtunut tulemaan niin hätäsektio lopulta tehtiin.



Episiotomiaa en itse halunnut, sanoin kätilölle että saa tehdä jos on ihan pakko, mutta muuten ei.

Ja ei tehnyt, muutaman ihan pintapuolisen nirhauman sain, muuten selvisin ilman vaurioita.

Episiotomiahan vastaa suoraan 2.asteen repeämää ja niitä tehdään paljon rutiininomaisesti ja täysin turhaan.

Imukuppi on pienempi kuin lapsen pää, ja sen pään sieltä on läpi tultava joka tapauksessa, imukupilla vetäen tai supistusten työntämänä. Ei se ole mikään vessan karhupumppu. Lapsen päätä on oltava näkyvissa sen verran, että imukuppi saadaan siihen kiinni. Sinne toosaan ei siis sokkona tungeta mitään viemärinavauspumppua, vaan lapsen näkyvillä olevaan päähän kiinnitetään päätä pienempi imukuppi, jonka avulla lapsi vedetään ulos. Kumman valitset mieluummin: repeämät vai lapsen hapenpuutteen ja mahdollisen aivovaurion?

"Kumman valitset mieluummin: repeämät vai lapsen hapenpuutteen ja mahdollisen aivovaurion?"



ja lue lähettämäni viestit huolellisemmin ennenkuin alat suoltaa tekstiä. Kirjoitin että toki olen valmis lapseni vuoksi kestämään repeämisen vaikka peräreikääni asti, mutta (lienen ainoa teidän mammojen joukossa) mielelläni välttäisin sen, jos se suinkin olisi mahdollista ilman lapsen terveyden vaarantamista.



ap

"Sun ois parempi olla hankkiutumatta raskaaksi."



mutta harmiksesi täytyy ilmoittaa että vahinko on jo päässyt käymään.





ap

"Täällähän oli just yksi ketju (ap:ltä?) imukuppisynnytyksistä, jossa pääosa oli ihan positiivisia kokemuksia."



voisitko linkittää, sen lukemisesta voisi varmaan olla minulle apua jos kokemukset ovat pääasiassa positiivisia.



ap

Tutulleni kävi niin että vauva jumittui ja pää työnnettiin takaisin sisään ja äiti hätäsektioon. Eli ei se pään ulos saaminen estä sektiota.

äidin repeytyminen tai vauvan vammautuminen eivät nyt kuitenkaan ole pahinta mitä synnytyksessä voi käydä.



Minusta kannattaa suhtautua synnytykseeen niin, että selvittää etukäteen eri vaihtoehtoja, mutta joustavasti ja yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa tekee päätöksiä sitä mukaa kun tilanteita tulee eteen.



Valtaosa synnytyksista kuitenkin sujuu ihan ilman mitään kovin erityistä, joten turha on itse linnoittautua taisteluasemiin etukäteen.

että jos sitä synnytyksessä repeää, nii voi tehdä valituksen. MItkään repeämät eivät ole osa luonnollista synnytystä, ja oikealla hoidolla niin ei kuulemma saisi käydä! Tää on vaan joku naisten kuvitelma, että repeämät olisi jotenkin luonnollisia ja kuuluvat asiaan. Ja niinhän ne tuolla synnäreillä myös esitetään. "nyt kävi näin, voi voi". Pitäkää huoli oikeuksistanne!

Lapsen sydänäänet heittelehtivät ja pistivät imukupin käytännössä heti kiinni kun vaan päälakea pilkotti. En vissiin edes kertaakaan ponnistanut ilman i-kuppia tai puudutuspiikkiä. 15 min kesti papereiden mukaan.

10 tikkiä tuli epparin jälkeen ja kaikkiaan noin puolitoista kk meni että parani täysin.

Kyllä näin jälkeenpäin mietin, että ehkä eppari sivullepäin on parempi kuin repeämä p-aukkoon päin.. Eli epparin lisäksi ei tullut mitään muita repeämiä tai nirhaumia, vaikka iholle ei annettu yhtään armoa venyä luonnollisesti.

Ainiin vielä. Kaveri, joka ponnisti pelkän epiduraalin avulla, sanoi ettei puudute enää vaikuttanut kunnolla ja ponnistus sattui hirveästi. Minulla ponnistus ei sattunut ollenkaan kun sain vielä ne paikallispuuduttetkin siihen lisäksi.

repeytyä voi pahasti muutenkin (jos siis sitä pelkäät). Minulla meni synnytys kaikin puolin ok,mutta silti repesin melko pahasti. Ihan ilman mitään imukuppeja. Eikä noita välineitä tosiaan turhaan käytetä vaan ihan sinun ja vauvasi terveyden vuoksi TARVITTAESSA.



Mutta jos oikeesti mietityttää ja pelottaa niin puhu neuvolassa,tarvittaessa vaikka pelkoklinikalla. Ei kannata koko raskautta käyttää synnytyksen stressaamiseen,kun apuakin voi saada:)

eli tunnin ja vartin, ja alkoi vähän jo väsyttää. Lääkäri otti imukupin avuksi, ja avusti ponnistusten tahdissa. Kaksi vetoa tarvittiin, eikä siinä mitään repeämiä tullut. Episiotomia toki oli tarpeen, mutta olisi ollut kyllä ilman imukuppiakin.



Lapseni sai heti 10 pistettä, eli ei kärsinyt hapen puutteesta, eikä minulle tullut mitään vaurioita. En oikein ymmärrä, miksi imukuppia olisi pitänyt pelätä...