Äitiyden "suorittaminen" vanhemmilla äideillä

Tietysti tuollaista on kaikenikäisissä tuoreissa äideissä, mutta kolmikymppisissä niitä varmaan on eniten siksikin, että nykyään suuriosa ensisynnyttäjistä on 30+.

tehdä sellainen yleistys, että kaikki nuoremmat äidit ovat kiinnostuneita pelkästään bailaamisesta ja lapset jäävät lähinnä isovanhempien kasvatettaviksi. Nimittäin minä olen huomannut tällaisen ilmiön.

Itsekin, tosin sain vauvan myös 37-vuotiaana ja mä väittäisin että nyt olen paljon rennompi äiti kuin nuorempana.



Mutta lasten toinen mummi on kyllä sellanen lattialla konttaaja joka on sitä mieltä että lapsilla pitää olla virikkeitä kokoajan. Oikein ärsyttää kun ei anna lasten oikein koskaan olla vaan, aina pitää olla menossa tai jotain. No, siinähän konttaa pitkin lattioita, omapahan valintansa, mä en jaksais eikä tarttekaan.

Tähän tulee nyt sata naista jotka haluaa lukea tän väärin ja haukkuu sut nuoreksi ja välinpitämättömäksi ura-äidiksi, että jotkut haluaa olla lastensa kanssa ja kun ikää on jo noin paljon niin ei ole kiire minnekään.



Vaikka sitähän et tarkoita, mutta trust me, kohtaa huomaat kun kommentteja alkaa sataa (Täällä ei harrasteta sisälukutaitoa) :D

taas jättävät lapsen yksin lattialle ja menevät eri huoneeseen katsomaan televisiota. Koska ei vielä ole sitä korkeakoulututkintoa eikä uraa, niin ei ymmärretä, miten asioista pidetään huolta. Huomattu on. Nuoret ovat siis alle 30-vuotiaita.

Olen huomannut seuraavan ilmiön: niillä, jotka ovat jo yli 30-vuotiaita saadessaan esikoisensa, on hirveät paineet äitinä olemisesta. Erityisesti sellaisilla, joilla on korkeakoulututkinto ja uraa takana. Kaikki on mennyt hyvin aiemmin elämässä, nyt äitiyskin tietysti menee.

Ystäväni (34 v) sai muutama kuukausi sitten esikoisensa. Ei jätä vauvaa hetkeksikään yksin, vaan istuu lattialla koko ajan esim kirja kädessä ja juttelee vauvalle ym. Aivan sama juttu toisella ystävälläni, joka on jo 35 vuotta ja esikoinen puolivuotias. Koko ajan ikään kuin 'suorittaa' äitiyttään, eikä tajua, että pieni turhautuminen kuuluu elämään lapsellakin ja on hyvä osata olla hetki myös itsekseen. En siis tarkoita, että vauvaa ja lasta pitäisi jotenkin huudattaa tms, mutta että pienimmätkin pettymykset eliminoidaan parhaan mukaan koko ajan.

mitään paineita ollut. Lapset menivät hoitoon yksivuotiaina. Käsittääkseni ne on kyllä nuorempia ne jotka jää kotiäideiksi? Mielestäni se just on sitä suorittamista, että halutaan hoitaa ne lapset itse.

kun sain kuopukseni, olin 35-vuotias ja olin edelleen samanlainen. eiköhän kyse ole luonteesta pikemminkin kuin iästä. minusta vain oli tärkeää olla lasten kanssa paljon. minulla se tosin tarkoitti myös sitä, että kaikki kotihommat ja muut tein lapsi kantoliinassa, ei siis siten, että teimme pelkästään lapseen liittyviä asioita.



kyllä nuokin ovat oppineet olemaan ilman jatkuvaa seuraa myöhemmässä vaiheessa elämää. 18-vuotiasta ei enää tarvitse viihdyttää lainkaan. =DDD

äiti ei vastaa vauvan pyyntöön vaan antaa sen terveesti turhautua ja parkua tuntikausia.



Niin väsynyt aloitus taas.

opettaa olemaan yksin. Omaan sänkyyn vain ja lattialle yksin makaamaan yksin ja päivät sängyssä tuijotamassa kattoon yksin.



Näin tekee amispelle.

Olen huomannut seuraavan ilmiön: niillä, jotka ovat jo yli 30-vuotiaita saadessaan esikoisensa, on hirveät paineet äitinä olemisesta. Erityisesti sellaisilla, joilla on korkeakoulututkinto ja uraa takana. Kaikki on mennyt hyvin aiemmin elämässä, nyt äitiyskin tietysti menee.

Ystäväni (34 v) sai muutama kuukausi sitten esikoisensa. Ei jätä vauvaa hetkeksikään yksin, vaan istuu lattialla koko ajan esim kirja kädessä ja juttelee vauvalle ym. Aivan sama juttu toisella ystävälläni, joka on jo 35 vuotta ja esikoinen puolivuotias. Koko ajan ikään kuin 'suorittaa' äitiyttään, eikä tajua, että pieni turhautuminen kuuluu elämään lapsellakin ja on hyvä osata olla hetki myös itsekseen. En siis tarkoita, että vauvaa ja lasta pitäisi jotenkin huudattaa tms, mutta että pienimmätkin pettymykset eliminoidaan parhaan mukaan koko ajan.

siitä, että tuoreet äidit tahtoo olla vauvansa kanssa? siinä kuitenkin kestää aika kauan ennenkuin tämä sun "pettymysoppi" oikeasti menee päähän, eikä tunnu vauvasta vaan kidutukselta. ekaan puolenvuoteenhan ei vauvalla edes ole ajantajua, joten äidin pissatauko voi tuntua ikuisuudelta ja joskus taas jaksaa tuijottaa kattolamppua tuntitolkulla ilman ongelmia.

kultaista keskitietä. Toki vauvan kanssa pitää seurustella, eikä jättää häntä yksin huoneeseen. Vauvaa ei voi hemmotella, eikä pitää liikaa sylissä.



Mutta tarkoitan sellaista tilannetta, että ihan väsymykseen asti näytellään parin kuukauden ikäiselle vauvalle kuvia kirjasta ja höpötellään ja lauletaan, eikä anneta tämän yhtään olla yksin. Lapsi oppii tarvitsemaan viihdytystä koko ajan.

tulee harvemmin puheenkehityksen häiriöitä. Näin ainakin puheterapeutti meille sanoi.



Vauva kärsii sosiaalisesta deprivaatiosta ja on jopa huomattu masennusta vauvoilla kun vanhemmat eivät ota kontaktia vauvaan.

Täytin just 30v ja eka tenava tuloillaan, syksyllä laskettu aika =)



Pakko myöntää että on tullut selailtua kaikennäköisiä kirjoja, mutta lähinnä olen kiinnostunut mitä sisälläni tapahtuu =)



Olen teknikko ammatiltani, niin luulen kyllä että osittain johtuu siitäkin XD



Ois mahtavaa kun oilisi oma ultrakone ja voisin kattella joka päivä mitä tapahtuu.



Luulen siis että ammatilla on enempi tällaisen homman kans tekemistä. Jos on tottunu organisoimaan, aikatauluttaan ja tutkimaan ammatissa asioita päivittäin, niin kai se siirtyy tähän lapsi hommaanki?



Pitää varoa ettei itestäki tuu "suorittajaa" ja ottais vähän lungimmin =D

Aika rankasti yleistat nyt ap, tiedat ehka sen itsekin. Onko sulla ehka vahan ikaa ja huono koulutus, vai hyva koulutus muttei lapsia, vai mista kiikastaa?



Kylla tuo alle vuoden vanhalle "pettymysten jarjestaminen" tarkoituksella on hiuka, erikoinen ajatus, eika ainakaan mikaan suuren suuri fiba jos tuo on ainoa ongelma aitiydessa ettei halua niita jarjestaa... Kylla ma keksin ihan lonkalta paljon tapoja miten lastaan voi hoitaa huomattavasti huonomminkin...

Mä tajuan ap:een pointin. Mua myös jotenkin ärsyttää jopa sellaiset äidit jotka suorittaa sitä äitiyttä. Iällä ei kyllä ole asian kanssa tekemistä, suorittamista on niin vanhoilla kuin nuoremmilla äideillä.

Minusta kuulostaa ihanalta ja luonnolliselta että lapsi on sylissä, se osallistuu elämään.

Miksi se on paha että synnyttänyt nainen on lattialla lapsen lähellä? Koska sinä et ole niin tehnyt, se on suorittamista?

Oletko koskaan ajatellut että nainen voisi tykätä tuollasesta?

Kuten hän kirjoitti: vanhemmat äidit "suorittaa äitiyttä". Ja tuossa väitteessään on väärässä.

Mä tajuan ap:een pointin. Mua myös jotenkin ärsyttää jopa sellaiset äidit jotka suorittaa sitä äitiyttä. Iällä ei kyllä ole asian kanssa tekemistä, suorittamista on niin vanhoilla kuin nuoremmilla äideillä.

On eri asia, että vauva kärsii masennuksesta ja sosiaalisesta deprivaatiosta, kuin että hän on esim kaksi minuuttia yksin sitterissä kun äiti keittää kahvia metrin päässä selin vauvaan. Tai että äiti käy pissalla ja on minuutin pois. Tai että äiti istuu vauvan vieressä, eikä tee mitään erityistä, siis laula tms vauvalle.



Minulla on kaksi lasta. Vanhempi 5 v, oppi puhumaan 3 sanan lauseita vajaa puolitoistavuotiaana. Hänelle luin paljon ja juttelin, toki en kyllä mielestäni liikaa. Kuopukselle ei ole ehtinyt niin paljon antaa yksilöllistä aikaa, mutta olen antanut sen minkä olen ehtinyt. On nyt 1 v 4 kk ja paljon sanoja sanavarastossa. Eli toki lukeminen ym vaikuttavat, mutta kuopus on ihan tavallisen elämän lomassa opetellut sitä puhumista, ei jatkuvan viihdyttämisen kautta.

Kerro ap suuressa viisaudessasi vastaus kysymykseen. Tuossa viestissäsi kun kirjoitat, että ei saa jättää, mutta pitää jättää... Ota siitä nyt sitten selvää.

No, onneksi en sinun ohjeitasi lapseni kasvatukseen tarvitse. Ihan kasvatusalan ammattilaisena ja sinusta "vanhana äitinä istun lattialla lapseni kanssa ja leikimme yhdessä.

kultaista keskitietä. Toki vauvan kanssa pitää seurustella, eikä jättää häntä yksin huoneeseen. Vauvaa ei voi hemmotella, eikä pitää liikaa sylissä. Mutta tarkoitan sellaista tilannetta, että ihan väsymykseen asti näytellään parin kuukauden ikäiselle vauvalle kuvia kirjasta ja höpötellään ja lauletaan, eikä anneta tämän yhtään olla yksin. Lapsi oppii tarvitsemaan viihdytystä koko ajan.

mukaan mäkin sitten vissiin olin vauvan kanssa "suorittajaäiti".



Mä taas näin itse asian niin, että kerrankin ei tarvitse suorittaa mitään, eikä ole mitään velvollisuuksia, vaan saa viettää rauhassa aikaa vauvan kanssa. Varsinkin, kun tiesin, että olen vauvan kanssa kotona vaan n. puoli vuotta.



Mitä muuten äitiyslomalla sitten pitäisi tehdä? Lukea itse omaa kirjaa, kun vauva makoilee lattialla?