Maalismammojen maanantai

Ihanaa kun on syysloma! Saa nukuttua vähän noita univelkoja pois ja ihan vaan nauttia vapaasta. Miehelläkin lyhyt työviikko joten saadaan myös nauttia toistemme seurasta aamusta asti :)



Sinulle Projekti06: mulla nyt rv 21+5 ja liikkeet tuntuu jo todella hyvin, mutta silti on välillä päiviä, että ei tunnu oikeastaan mitään. Ja vaikka yleensä " Nestori" tönäisee takaisin jos masua vähän " herättelee" , niin joskus ei kuulu mitään. Kun kävin rak.ultrassa, niin kätilö sanoi, että kun olen aika pitkä(175cm) niin vauva mahtuu olemaan tuolla masussa niin syvällä että välttämättä kaikki potkasut ei tunnu jos se sattuu potkimaan esim. selkärankaa kohti. Mulla oli tuo ultra vkolla 19 ja ei mullakaan sillon tuntunut liikkeet tai siis se sellanen kuplinta läheskään joka päivä. Ymmärrän todella että olet huolissasi, mutta luulempa että kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Ja voithan aina soittaa neuvolaan ja kertoa huolesi ja käydä kuuntelemassa sydänäänet jos mahdollista. Kerrothan sitten ultrakuulumiset.



Nyt pois koneelta ja nauttimaan vapaasta :)



Mukavaa maanantaita kakille!



Kati ja " Nestori" -rv 21+5

ja pitäis oppia kirjottamaan... tarkoitin KAIKILLE, en kakille ;)

[color=Mediumvioletred]sairaslomana torstaihin asti. Kävin sitten eilen taas kerran terveyskeskuksessa aamupäivällä ja sain lääkkeet poskiontelotulehdukseen. Enää eivät vaan suositelleet höyryhengitystä, kuten niin monta kertaa aiemmin tän kolmen viikon aikana. Nyt inhottavasti taas jomottelee päätäkin. Jospa tää tästä nyt helpottaisi...



Mies lähti neidin kanssa rattailla kirjastoon ja kauppaan ja mä jäin tänne lepäilemään ja olis kyllä tarkoitus vähän imuroida noita kissanhiekkakuulia pois lattialta pyörimästä. Siitä tulikin mieleeni kysymys: Onko kissan omistajat siivonneet itse KISSANHIEKKALAATIKON vai jätättekö homman miehelle toksoplasmoosin pelossa? Mä olen kyllä lapiolla kakat pois heittänyt, mutta mies saa kyllä sitten perusteellisemman siivouksen tehdä. Ja olen myös lukenut, ettei omasta kissasta sitä saiskaan, kun se on jo yleensä sairastettu oireettomana. Tiedä sitten...



LIIKKEISTÄ oli huolissaan [b]projekti[/b] (muistinko nimimerkin oikein?). Mäkin tuossa viime viikon alussa ehdin luoda itselleni paniikin, kun ei nitä tuttuja muksahduksia mun mielestä tuntunutkaan niin usein kuin aiemmin. Mutta pari päivää oli masussa hiljaisempaa ja sitten taas " mosse" rupes antaa merkkejä itsestään. Mä luulen, että kun oikein itsekin touhottaa jotain niin ei niitä liikkeitä vielä silleen huomaakaan, kun aika pienihän tuo masuasukki vielä on. Just eilen netissä tutkailin, että pituutta ois n. 24cm, mutta painoa vaan n. 300g eli sellainen sukkapuikkomalli tuolla taitaa vasta olla =). Monella on jo iskin tuntenut muksaukset, mutta meillä ei, tai taitaa kyllä johtua siitä, ettei tuo mies niin kovin innokkaasti jaksa käsi masun päällä odotellakaan. Välillä iskee harmistus itselle, kun tulee tunne, että mies oli paljon enemmän mukana esikoisen odotuksessa kuin tän pikkukakkosen, vaikka molemat ovat kummallekin yhtä odotettuja ja toivottuja. Mutta kai se on nyt jo tutumpaa... Mies kyllä aina mukana ultrassa ja neuvolassakin ja aikoo olla jatkossakin, jos vaan onnistuu. Mitenkäs muiden miehet? Ehkä juuri ei-esikoisen odottajien?



Me ei ilmeisesti olla vielä sovittu seuraavalle TAPAAMISELLE päivää. Viikosta 46 ja 47 on tainnut ola puhetta. Ehdotuksia? Itse ehdottaisin keskiviikkoa, mutta toisaalta mulle nyt käy melkein päivä kuin päivä viikolla, kun työpäivät kuitenkin suht lyhyitä.



Täällä mä vaan tarinoin rivi kaupalla, vaikka tekemistäkin kyllä olis. Siivoomista, pyykin pesua ja sijaiselle pitäis laittaa sähköpostilla tuntisuunnitelmia huomiselle ja keskiviikolle. Ei auta kuin ryhtyä toimeen. Palaan taas moneen kertaan tän päivän aikana.



Monkey ja mosse rv. 18+5

Syksyistä huomenta kaikille!!!



Mulla on nyt raskausviikkoja 21+1 ja toista lasta odottelen. Liikkeet tuntuu lähinnä muljahduksina ja nekin on vasta viimeaikoina alkaneet tuntua huomattavasti ja silloinkin vain vatsallaan maatessa tai kyyryssä istuttaessa. Esikoisen liikkeet tuntui jo viikolla 16 ja silloin ne olivat epäsäännöllisiä kuplivia ja ajan kanssa terävöityivät. Nyt ei teräviä potkuja istukan läpi tunnu juurikaan (viimeksi istukka selässä), onneksi istukka ei kuitenkaan ole kohdunsuun edessä mikä vaatisi lisä tarkkailuja ja estäisi alatie synnytyksen. No mitä pidemmälle raskaus etenee sitä enemmänhän liikket tuntuvat oli sitten istukka missä hyvänsä. Nyt " nautitaan" sairaslomasta ja odotusen ihmeestä.



Syksyistä päivää kaikille js nauttikaa masuistanne!



T. Kati, Jessica ja juniori

projekti-06: tosiaan niin kun muutkin ovat sanoneet niin myös täällä on noita päiviä, että potkuja/liikkeitä ei juurikaan tunnu..viimeksi lauantaina oli sellainen päivä, että koko päivänä en tuntenut oikeastaan yhtään kunnon potkua ja se hiukan laittoi mietityttämään...nyt taas pikkuinen onkin sitten liikkeessä,luulen, että vauva on vaan välillä sellaisessa asennossa tms. että ne potkut ei vaan tunnu...stemppiä ultraan ja tulethan sitten kertomaan kuulumiset?!



monkey: meillä mies oli esikoisen odotusaikana aika poissaoleva kun ei oikein tiennyt mitä tuleman pitää jne. vasta ihan loppuvaiheessa oli täysillä mukana odotuksessa...nyt tuo mies on jollain tapaa enemmän ollut mukana alusta lähtien vaikka vieläkin sanoo sitä, että ei oikein vielä osaa olla odotuksessa mukana kun synnytykseen on niin pitkä aika eikä se maha ole vielä niin valtava, eli tavallaan se raskaus ei ole niin konkreettista miehelle....kyllähän mä sen toisaalta ymmärrän mitä tuo mies ajaa tällä takaa, mutta joskus harmittaa kun hän ei osaa " hehkuttaa" tätä raskautta samalla tavalla kuin minä...hän on sitten enemmän sitä tyyppiä kuka ajattelee itsekseen hiljaa näitä asioita eikä näytä sitä niin ulospäin...



omassa navassa käy taas kauhea vilinä ja vilske taitaa olla pikkuheppu liikekannalla muutaman hiljaisen päivän jälkeen...no ei ainakaan tarvii olla koputtelemassa ja varmistella, että kaikki on hyvin!:)



-jiggy ja pikkuheppu rv20+1-

[color=green]vielä flunssan rippeitä sairastellaan, mutta aika helpolla taisin päästä - viikko huonommassa kunnossa.



muakin on tässä jännittänyt mitä pienelle kuuluu (vaikka juuri ke käytiin ultrassa ja silloin kaikki hyvin). ultran jälkeen oli tummaa tuhruvuotoa ja potkut hiljenivät selvästi, pe-iltana vuoti sitten oikein kunnolla, mutta ihan tummaa (ja koska ei ollut sitä kirkasta verta, en lähtenyt päivystykseen tsekkauttamaan). viikonloppuna on muksauksia kuulunut, mutta vieläkin epäilyttää tuo tuhrutus.. täytyy soittaa neuvolaan.



tuota SELÄLLÄ MAKAAMISTAhan ei enää näillä viikoilla suositella, oletteko itse maanneet, esim. sohvalla tai nukkuessa? mulle ei ainakaan vielä tule huonoa oloa, mutta mietityttää miten vauva silloin voi - sitä kun sanotaan että pienen verenkierto saattaa samalla heikentyä myös (mulla on vielä tuo istukka takaseinässä, joten vauva olisi silloin myös sen päällä, liekö väliä?)



TAPAAMISESTA ehdotettiin mararskuun loppupuolelle, KE 23.11 - sopiiko tämä? paikkaa voisi nyt miettiä. viime kerran porukalla oltais sovittu minne vain, mutta jos (ja toivottavasti kun) tulee enemmän porukkaa, niin tilaa tarvitaan. lyödään nyt kuitenkin tuo päivä edes lukkoon niin rakennetaan muu tässä ajan kanssa.. eli päivä ok?



palataan,



:) Caddie ja Pirpana, rv 19+6 [/color]

[color=Mediumvioletred]Mulle ainakin sopii hyvin tuo 23.11. Ja oisko klo 17.30 taas ok? Entä muut?



Monkey

Hei



Kiitoksia kaikille kannustavista kommenteista. Ehkä tässä vain tulee vainoharhaiseksi kun nuo neuvolakäyntien välit tuntuvat niin pitkiltä... Ollaan tehty muuttoa viimeiset kaksi viikkoa, joten varmaan on ajatukset olleet jossain muualla kuin potkujen seuraamisessa. Tuntuu vaan välillä, että huolestuu jokaisesta pienestä muutoksesta mitä tapahtuu ja haluaisi heti saada varmuuden että kaikki on ok.



Ilmoittelen sitten torstain jälkeen ultra-kuulumiset, joten pärjäillään sinne saakka....

Saatiin vasta netti toimimaan joten en aikaisemmin ole tänne päässyt keskustelemaan. Onko noi tapaamiset tarkoitettu kaikille ja missäpäin suomea ne yleensä ovat. Omistan kyllä ajokortin ja on sitä tullu joskus bussilla ja junallakin liikuttua. Asun n. 50 km helsingistä.

Mukavaa maanantaita kaikille! Viikonlopun aikana en ehtinyt koneelle, mutta taas täällä ollaan. Projekti saikin jo paljon vastauksia, mutta tosiaan en usko että aihetta huoleen on. Noilla viikoilla ei kai tarvitsekkaan joka päivä tuntea liikkeitä vielä.



Monkey taisi kysellä kissan hiekkalaatiokon siivouksesta. Itselläni ei ole kissoja mutta monilla ystävilläni on. Toisilla on mies hoitanut aina kaiken ja toisilla ei. Mutta valitettavasti yksi kaverini menetti lapsensa tämän bakteerin takia. Mutta on kyllä sanottava että heillä on aina kovin epäsiistiä ja asuvat maalla, kissat sellaisia ulkokissoja jotka pyydystelevät hiiriä yms. Että luulisi että jos kädet pesee hyvin ja noin niin kai niitä nyt vähän voi itsekin putsailla. Mutta tosiaan itselläni ei ole kissoja joten en ole ehkä oikea ihminen kertomaan mielipiteitä aiheesta.



Caddie kyseli että saako selällään enää maata. Muista kuinka ekassa odotuksessani minulle tuli tosiaan hieman huono olo selälläni ollessani ja tuolloin istukka oli selän puolella, kai. Mietin vaan että nyt kun istukkani on vatsan päällä vasemmalla niin nyt kai saan olla selälläni. Olen huomannut että vasemmalla kyljellä on hankala maata, ja ajatellutkin että vois johtua tuosta istukasta. Oikealla kyljellä taas on ihana olla ja selällään myös hyvä olla. Ajattelin itse että luotan omiin tuntemuksiini. Mutta kertokaahan viisaammat, miten tuo asia on. Katjustakin puhui potkujen tuntemisesta ja enpä tosiaan tunne liikkeitä nyt ollenkaan vasemmalla, luulen että johtuu istukasta juuri. Kaikki liikkeet tuntuu vain oikealla puolella. Hassua.



Monkey, meilläkin on toinen odotus meneillään ja Jiggy kuvaus tilanteesta osui aika oikeaan meilläkin. Tai siis näin meillä; ekassa raskaudessa olin ihan " liiankin" innoissani raskaudesta ja koin etten saanut mieheltäni henkistä tukea ja osallistumista tähän lainkaan. Kyllä hänkin neuvoloissa kävi ym. Muttei ikinä kysellyt tai koetellut vatsaani tms. Aina minun piti sanoa että tule nyt koittamaan näitä potkuja ym. ja koin sen tosi inhottavaksi. No tässä toisessa odotuksessa en enää itse ole samalla tavalla yli-innokas vaan aika neutraali olen ollut, mies on käyttäytynyt aika lailla samalla tavalla, joten nyt odotus on sujunut rauhallisemmin noin niinkuin henkisesti. Hellyyttä kaipaan kyllä kauheasti ja aina taistelen että menenkö taas kerjäämään sitä ja saankin tuolloin, vai odottelenko turhaan ja kärvistelen *virn* Esikoista odottaessa pelkäsin myös että jääkö koko lapsen vastuu minulle kun mies ei paljoa ole kiinnostunut. Mutta kun pieni syntyi huomasin pelkoni aivan aiheettomaksi. Mieheni on todella hieno isä. Nyt ei enää tarvitse sitäkään jännittää. Kai ne toiset miehet vaan on tuollaisia etteivät oikein osaa meitä raskaana olevia kummemmin ajatella tai niinkuin samaistua. Onhan se toki vaikeaa yrittää samaistua heidänkin tilanteeseensa yhtä lailla. Hieman haikeilla mielin kyllä olen koska siskoni mies taas on niiiiin huomaavainen kaikille raskaana olijoille aina. Minuakin passaa ja se tuntuu niin ihanalta että, hih! Osaisipa oma mieskin. Mutta toisaalta omassa miehessä on paljon ihania piirteitä enkä tietenkään vaihtaisi häntä mihinkään :) Onneksi tiedän sydämessäni että hän on onnellinen odotuksestamme jälleen, vaikka ei osaa sitä osoittaakan minulle haluamallani tavalla. Huh, tulipas vuodatus!



Tapaaminen 23.11. sopii minulle. Mitenkäs muille?



Hitsi, alkaa flunssaa pukkaamaan mulle! Mutta muuten menee hyvin :)

[color=green]tapaamiset on tosiaan meille maalismammoille ¿ on kiva oppia tuntemaan uusia ihmisiä ja samaan tahtiin odottavia ihan livenäkin.



tapaamisesta josta nyt puhuimme on tarkoitus olla helsingissä, mutta huomioni mukaan on kai myös tampereen ja jyväskylän seudun maalismammoja huhuiltu kokoon (en tiedä onko tapaamisia ollut). helsingissä oli eka tapaaminen viime viikolla ja seuraavaa väännetään kasaan nyt.



seuraava maalismammojen HELSINGIN tapaaminen olisi siis KE 23.11. mukaan ovat tervetulleita kaikki maalismammat, asuinpaikasta riippumatta. viime tapaamisessa kaikki me kuusi jotka tulimme paikalle, olimme pk-seudulta (mukaan oli ilmoittautunut alunperin viitisentoista, mutta syysflunssat, työvuorot yms. karsivat väkeä, ensi kerralla toivottavasti paljon uusia naamoja mukana!).



Caddie [/color]

Mulleki käy tuo aika. Yritän jättää sitten neidin kotiin niin ei ole niin kiire lähjteä kotiin. Viimeksi kun jäi aika pikaiseksi mun osalta.



-Santtu 21+5

Mulle ainakin käy toi 23.10. ainakin näillä näkymin ;o)

Omassa (.) ei muutoksia...



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille maaliksille!



V+Helmeri rv 19+5

Olisihan se mukavaa yrittää ehtiä tapaamiseen. Ei noita mammakamuja mitenkään liikaa ole. Täytynee seurailla ilmoittelua.



t. Kati, Jessica ja Juniori

Pikku-Maisako se kirjoitti miehen osallistumiseta raskauteen - tai lähinnä osallistumattomuudesta? Meillä oli esikoisen kanssa sama juttu ja silloin se ärsytti, nyt en edes huomaa asiaa ;-) Ei kai se kaikille miehille ole niin helppoa elää mukana kun hehän varsinaisesti eivät näe kuin vatsan kasvun. Itse sitä " elää" raskautta koko kropallaan 24 h, joten odotukset toisen osapuolen suhteen saattavat olla vähän turhan korkealla välillä :-) Kyllä meillä mies on sitten tositilanteissa, tai nyt kun olen kamalassa flunssassa, ollut oikeasti huolissaan ja paaponutkin vähän, se ei vain oiken tule siltä luonnostaan.



Samoin välillä kun kuuntelee kun se juttelee muiden kanssa (äitinsä tai kavereidensa) jaksaa aina huolehtia mun jaksamisesta jne. Ja kuten Pikku-Maisakin sanoi, " välinpitämättömyys" tässä vaiheessa ei kyllä välttämättä korreloi ollenkaan sen kanssa millainen isä miehestä tulee. Rakastavampaa ja omistautuvampaa isää lapselleen saa hakea kuin mun rakas mieheni, ja sehän on se tärkein juttu.



Selällään nukkumisesta: mä olen käsittänyt, että selällään nukkuminen on ihan ok jos itselle ei tule huono olo. Huono olo tarkoittaa sitä, ettei veri kierrä kunnolla. Kannattaa olla onnellinen jos pystyy nukkumaan selällään koska raskauden edistymisen myötä nuo mukavat nukkumisasennot jäävät aika vähiin.... VIime raskaudessa mua alkoi heti pyörryttämään ja oksettamaan jos makasin selälläni muutaman minuutinkin, siksi esim. kosmetologilla käynti oli aika viheliäistä, samoin hammaslääkäri. Nyt olen nukkunut vielä selälläni, en ole ihan varma missä istukka on (viim. takaseinässä).



Kaverini sai aamulla pienen tytön. LÄhtisi tämä flunssa niin pääsisi katsomaan :-)



pipsukka 17+1

tämä viikko loppuun. Selkä ollut nyt eilen ja tänään parempi, mutta ihan hyvää tämä " loma" tekee muutenkin. Jospa sitten näillä eväillä jaksais talvi ja äippäloman alkuun saakka eli 12.1 olis eka lomapäivä. Siis jos kaikki siihen asti menee mallikkaasti.

Muuten ei muutoksia olotilassa. Masu kasvaa ja niilo (nyt on vauvalle tullut työnimi) muksii. On toistaseksi hiljanen vauveli..Eli harvakseltaan muistuttelee vielä itsestään mutta en luultavasti vielä tunnekaan kaikkia liikkeitä. Istukka on takaseinässä. Niilolla on tapana kun istun niin ilmotella itsestään mutta sitten kun makoilen ja laitan kättä masun päälle niin hän karkaa heti alta eikä liikettä tunnu. Näin ollen mieskään ei ole vielä päässy tuntemaan liikkeitä.

Vastailen vielä eilisiin kyssäreihin eli meillä 5 ja 2 vuotias tietää vauvasta. Ovat jo reilun kuukauden tienneet ja hyvin ovat suhtautuneet. Kuopus tykkää silitellä masua ja puhua vauvalle. Esikoinen ei niin paljoa puhu vauvasta eikä silittele tms.

Syntyessään vauva nukkuu pinnasängyssä ellei vieressä. Minustakin kehto olisi ihan ja houkutteleva mutta en taida kuitenkaan ostaa sellaista.

Olen myös kuullut tuosta selällään makaamisen haitallisuudesta, että sikiön verenkierto hidastuu tms, mutta monesti yöllä herään siihen että olen selälläni eikä mulla yhtään huono olo ole tullut. Tiedä sitten kun vatsa ja vauva enemmän kasvaa kuinka se sitten onnistuu..

Voisipa nyt ajatella sitten että olen puolivälissä raskautta. Viikkoja tänään 19+2 ja esikko ja kuopus syntyneet 39+3 ja 39+5 viikolla eli siis molemmat vähä ennen laskettua. Tuntuu jänskältä ajatella että juuri oli alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys ja huoli vauvan selviytymisestä ja nyt jo ollaan puolivälissä raskautta! Ja nyt tuntuu oma olotila aika hehkeältä. Niinhän sitä sanotaan että nyt on se raskauden parhaat ajat käsillä..Joulun jälkeen sitten massu jo onkin kovin iso ja tulee kaikki muut ison vatsan vaivat. Koitetaan siis nauttia nyt tästä ajasta. Nyt puuhasteleen ruokaa illaksi. Moikka!

Onpas minulla ollut tänään tohina päällä kun nyt vasta ehdin koneelle. :) Ja nytkin olen yliopistolla.. Muutakin tekemistä olisi mutta naputtelen pikaisesti kuulumisia silti. :)



Projekti: Kaikki on varmasti ihan hienosti! Jos kovasti vaivaa niin varmasti pääset neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä.



Joku kyseli selällään makaamisesta.. Minä olen ainakin nukkunut selälläni kun välillä se on ainoa asento missä on hyvä olla. En tiedä kuinka " terveellistä" se on mutta minä olen ainakin niin tehnyt.



Sitten omaa (.). Yritän kovasti vaivoistani huolimatta nauttia tästä ihanasta keskiraskaudesta. :) Vielä ei oo masu niin iso että vaikeuttaisi tosissaan tekemisiä mutta vaivoja on sitäkin enemmän. Selkää särkee, jalat kramppaa, häpyluuta (?) vihloo kävellessä, vessassa saa rampata alvariinsa ym. :) Vauveliini muksailee tasaiseen tahtiin tuolla masussa ja masu tuntuu päivä päivältä suuremmalta. Vaikka masu ei vielä mikään hehtaarikokoinen olekaan niin sen verran sitä tuossa jo on että kun jotain tipahtaa käsistä lattialle tai muuten vaan pitää kumartua niin tekee mieli kirota. :) Kenkiä solmiessa aamulla miehelle sanoin että jos tässä hommassa nyt jo tulee hiki niin kuinkahan sitten helmikuussa mahtaa olla asian laita.. Mutta kaikesta nurinastani huolimatta olo on oikein hyvä! Flunssa vähän niinkuin oli ja meni. No nenä vuotaa vielä mutta muuten ei ole enää mitään. Yliopistolla olen tosiaan ollut aamusta asti ja muutaman tunnin vielä ajattelin pakertaa ja lähteä sitten kaupan kautta kotiin.



Oikein mukavaa päivää ja alkavaa viikkoa kaikille!



Lily & Nappo 21+5

kauheeta palstaterrorisointia...



ajattelin taas vastailla muutamiin kysymyksiin...



ensin tuosta isommille sisaruksille kertomisesta: meillä esikoinen vielä niin pieni (1v ja pari viikkoa), että ei vielä ymmärrä vaikka kuinka yrittäisikin kertoa...olen kyllä puhunut pojalle masuvauvasta mutta tosiaan ei vielä tuo pikkumies asiaa käsitä...:)



ja sitten siitä selällään makoilusta:

esikon raskausaikana kyselin tätä asiaa neuvolan terveydenhoitajalta ja hän sanoi näin: niin pitkään kun vaan tuntuu hyvältä nukkua/makoilla selällään niin niin pitkään sitä voi tuossa asennossa olla, ja vauvan hyvinvoinnista sen verran, että äidille se huono olo tulee ensin, eli yleensä siinä vaiheessa kun alkaa tulla huono olo/pyörryttää niin äiti vaihtaa asentoa...eli vauvaan se ei vaikuta ellei sitten huonosta olosta huolimatta jatka sitä selällään makoilua, mutta eiköhän yölläkin sitä automaattisesta vaihda asentoa jos huono olo yllättää;) tosiaan tämä oli meidän neuvolan terkan ohjeistus, jos on väärää tietoa niin saa korjata:)



-jiggy-

Meilläkin on sitten tällä viikolla odotettu rakenneultra, vihdoinkin. Tuttavapiirissä on yksi riskiraskaus menossa (keskosia odotetaan vähän päälle rv26, kysymys on lähinnä päivistä ehkä viikosta tai kahdesta jos tosi hyvä tuuri käy) ja sen lieveilmiönä itsekin herkistyy ajattelemaan kaikennäköisiä. Eikä oloa helpota yhtään se, ettei tämä Papu ole vielä ilmoittanut itsestään liikehtien. No, yritän olla positiivinen!



Selällään nukkumisesta oli keskustelua. Kuten monet ovat todenneet voi selällään nukkua ellei itselle tule siitä huono olo. Mikä olikin hyvä homma esikoista odottaessa, sillä rannekanavan ahtaumasta kärsivänä en muussa asennossa olisi edes nukkumaan pystynyt.



Ja miehen mukana olemisesta odotuksessa. Meillä ekassa ja tokassa raskaudessa oli ekalla kerralla mukana neuvolassa, tässä kolmannessa oli estynyt. Muutoin kävin neuvolassa sitten yksikseni. Ultrissa mies on ollut kaikissa mukana, mitkä mun mielestä onkin hänelle varmaan mielenkiintoisempaa. Odotuksessa hän taisi olla eniten mukana esikoista odotettaessa, tosin silloinkin hieman piti raahata mukana. Tosikoista odotettaessa keskittyi esikoiseen ja nyt sitten näihin kahteen masun ulkopuolella olevaan. Kai se on ihan ymmärrettävää?! Mutta kuten joku osuvasti asian sanoi, esikoista odotettaessa se kyllä tympi rajusti kun toinen tuntui niin vaisulta. Nyt tästä odottamisesta kuitenkin on se ekan kerran hohto kadonnut :(



Jeps, jään odottelemaan torstaita ja ultraa kuin kuuta nousevaa, kulukoot päivät nopeasti! Hyvää viikkoa kaikille!



Toivottelee MaalisPapu rv 18+5

iltapäivää!!!!



Mä olen nyt sairaslomalla kipeän häpyluun takia. Maanantaina pitäis mennä kokeilemaan miltä se työnteko tuntuu. Pahalta näyttää. Viime viikon olin kotona ja ei auttanut ollenkaan. Istuessa, seistessä, maatessa, liikkuessa.... kaikki sattuu. Että onnea vaan sitten loppuun asti. Olis ihan kiva päästä takas töihin, menis aikakin paremmin. Istumatyö varmaan vielä meniskin mutta kun joutuu koko päivän olemaan liikkeellä. Eipä tää nyt ihan unelma lomaa 2,5 vuotiaan kanssa ole. Toisaalta onhan tää mukavaa kun ehtii antaa isommalle kaiken huomion ennen vauvan tuloa kun silloin se huomio pakostakin vähenee. Ollaan jo ensi kesäksi suunniteltu ritari näytökseen lähtöä ihan vaan esikoisen kanssa. Ja onneksi alkuun vauva nukkuu vielä niin paljon että aikaa jää vanhemman kanssa touhuamiseen. Loppuen lopuksihan pieni lapsi ei vaadi kuin vain vanhempien huomion. Toisaalta helppohan se on sanoa mitä sitä sitten tekee kun vauva syntyy. Voihan sitä olla ettei sitten muuta jaksa kun maata raatona sohvalla.

Mies saa onneksi sovittua talvilomansa niin että pystyy pitämään sen sitten kun olen kotiutunut sairaalasta. Isyyslomaa tuskin pitää. On sen verran suuri rahallinen menetys. Mukavahan se olisi että isikin olisi kotona ja sitä varmaan itsekin toivoisi. Täytyy vaan ottaa talvilomasta, illoista ja viikonlopuista kaikki irti. Näin tehtiin esikoisenkin kanssa ja hyvin toimi. Molempien lasketut ajat samoihin aikoihin. Mites muiden miehet?

Joko te olette miettineet vauvalle nimeä? Mä mietin vähän väliä ja mielipiteet muuttuu todella usein. Isännälle en ole vielä ehdotuksia julki tuonu, hermostuu vaan kun turhan aikaisin alan hössöttämään. On vähän taipumusta. Jos se musta olisi kiinni niin vauvan tavarat olisi jo paikoillaan, nimi mietittynä ja synnytys suunniteltu. Onneksi se vähän toppuuttelee mua. No onneks tulee toi joulukin kohta saan uuden hössötyksen aiheen. Nyt voi jo esikoinenkin osallistua enemmän. Jos vaikka rupeaisi pullantuoksuiseksi äidiksi...



T. Kati, Jessica ja Juniori(rv 21+1)