Kuinka pian muutit miehen kanssa yhteen?

Mies asui vanhemmillaan kun tavattiin, joten taisi olla pari viikkoa kun tavarat alkoi siirtyä mun luo ja pari kk kun mies nukkui meillä vaikka itse olin yöllä töissä. Osallistui jo silloin asumiskuluihin ja osteli ruuat ym. vaikka kirjat oli vielä muualla. Muutettiin sitten yhteiseen n. 1,5 vuoden jälkeen (pääsi mieskin vaikuttamaan sisustukseen ym.)ja hyvin on mennyt koko ajan, kohta 4 vuotta yhdessä ja vauva 6kk.

Mies kyllä oppi ihan asumaan omillaan vaikka ei ollutkaan "yksin" asunut, moni ystäväni kauhisteli miten uskallan ottaa kotoa muuttavan miehen, pittähän kaikkien asua yksin joskus! Ei tarvitse.

Meillä on aika erilaiset olleet työajat, ettei tosiaan pääse kyllästymään, ja tietysti omat harrastukset ettei nyt koko ajan keskenämme kotona kykitä!

Kuinka pian muutit miehen kanssa yhteen? Eli kuinka kauan seurustelitte ennen yhteenmuuttoa ja mikä oli syynä yhteenmuuttoon, sekä tapahtuiko parisuhteessa muutoksia sen jälkeen (esim. kyllästymistä kun näkee toista koko ajan)?

4kk seurusteltiin ja muutettiin kesäksi yhteen. Kesää on jatkunu viimeset 10-vuotta =)

Kyllästymistä ei ole ollut. Se on niin hirveen kiva että sen seurassa viihtyy aina =D

vain, että mulla ei välttämättä ole ikinä tarvetta muuttaa kenenkään kanssa yhteen, en jaksaisi nähdä samaa henkilöä joka päivä ja välillä ihmetyttää, miksi parit muuttavat niin nopeasti yhteen, mutta ehkä he eivät kaipaa niin paljon omaa aikaa. Lisäksi olen miettinyt, että eikö siihen toiseen kyllästy nopeammin, kun muuttaa yhteen, tai ainakin jotkut miehet ovat sanoneet, että näin tapahtuu.

Me oltiin molemmat asuttu pitkään yksin, joten sellaista vapaudenkaipuuta ei ollut. Mä oon ihminen, joka tarvitsee tosi paljon omaa aikaa, mutta ei mies häiritse mun olemista. Sen kanssa voin olla niin vapaasti kuin yksinkin.

Yhteisasuminen kämppiksen kanssa taas ei ole mulle koskaan sopinut.

#14

Yhteisasuminen kämppiksen kanssa taas ei ole mulle koskaan sopinut.

totta =) Kämppikset oli ärsyttviä, oma mies taas on ihana.

joten siinä mielessä en lykkäisi sitä kyllästymisen takia. Kyllästyminen tapahtuu joka tapauksessa jos on tapahtuakseen, turha sitä on keinotekoisesti lykätä.

asuttiin eri paikkakunnilla ja minä sitten uhrauduin kun ei ollut mitään menetettävää ja mikään ei sitonut minua kotipaikkakunnalleni. En usko, että oltais nyt yhdessä jos en olisi muuttanut tänne.

ennen yhteenmuuttoa, sitä ennen tapailua parin kuukauden ajan.

joten siinä mielessä en lykkäisi sitä kyllästymisen takia. Kyllästyminen tapahtuu joka tapauksessa jos on tapahtuakseen, turha sitä on keinotekoisesti lykätä.

Jos ei koskaan aio muuttaa miehen kanssa yhteen, niin mitä keinotekoista siinä on? Vähän sama kuin jos sanoisi, että vasta vuoden kaksinpurjehdus ympäri maailman testaa suhteen kestävyyden ja ennen sitä ei voi puhua oikeasta suhteesta, vaikka suurin osa ei varmaan aio koskaan maailman ympäri purjehtia.

josta mä olin matkoilla toisen, kun mies muutti asumaan luokseni. Oman kämppänsä hän irisanoi noin kolmen kuukauden päästä, koska olimme käyneet siellä vain hakemassa tavaraa ja siivoamassa. Tasan vuoden kuluttua ensi tapaamisesta me oltiinkin jo naimisissa, ostettu yhteinen asunto ja raskaus oli ylittänyt puolen välin. Tähän mennessä me ollaan nukuttu erillämme muutamia öitä, eikä kyllästyminen ole päässyt vaivaamaan. Eikä ikinä pääsekään.

Synnäriltä muutin suoraan mieheni luokse :)

ehkä hitusen alle. ja muutettiin yhteen, koska asuttiin eri maissa. :) kompromissiksi meidän välissä olevaan maahan.

alku oli ihanaa, sitten tuli sellainen puolen vuoden jakso, joka oli tosi rankkaa ja suhde oli koetuksella, mutta kertaakaan ei tullut sellanen olo, että lähdenpä maitojunalla takaisin, vaikka riideltiinkin tosi paljon. sitten se tilanne vaan ratkesi ja sen jälkeen on taas ollut kivaa. ei kyllästytä toisiimme, koska ollaan kiinnostuneita samoista asioista ja meillä on samanlainen huumori. hauskuutamme siis toisiamme ja keskustelemme meitä kiinnostavista asioista.



nyt tulee 3-vuotta yhdessä asumista täyteen tänä keväänä ja meillä puolivuotias vauva yhdessä ja naimisiin mennään heinäkuussa. :)



tietysti joskus pelottaa, että mitä jos kyllästyy, mutta meidän suhteen jatkumiseksi yhteenmuutto oli ainoa vaihtoehto ja se tuntui niin oikealta ratkaisulta että ei sitä tarvinnut paljon miettiä.

sit mies muutti mun luo.nyt naimisissa ja neljä lasta=)

virallisesti mentyämme naimisiin 5 kk päästä tapaamisesta

heti samantien yhteen, kihloihin mentiin ku oltiin oltu n.3 viikkoa yhdessä, ensimmäinen lapsi sai alun ku olimme olleet n.1kk yhdessä, naimisiin n.9kk. Nyt ollaan oltu 2v naimisissa, 2 lasta ja vajaa kolme vuotta yhteiseloa. Ja elämämme loppuun asti ajateltiin olla. Ollaan yli 30:kymppisiä.

5kk tapaamisestamme, mutta käytännössä kyllä asuttiin yhdessä siitä asti kun tavattiin, koska mies oli vasta irtisanonut asuntonsa ja oli lähdössä toiseen kaupunkiin, asui vanhempiensa luona muutaman viikon, mutta ei sitten lähtenytkään, kun tavattiin :D



Tuosta on 11 vuotta. Nyt naimisissa, kolme lasta ja talo. Vissiin se tänne sitten jäi ihan pysyvästi ;D

Jos ei koskaan aio muuttaa miehen kanssa yhteen, niin mitä keinotekoista siinä on? Vähän sama kuin jos sanoisi, että vasta vuoden kaksinpurjehdus ympäri maailman testaa suhteen kestävyyden ja ennen sitä ei voi puhua oikeasta suhteesta, vaikka suurin osa ei varmaan aio koskaan maailman ympäri purjehtia.

Suurin osa pariskunnista kuitenkin muuttaa yhteen jossain vaiheessa, joten vertauksesi ontuu. :)