5viikkoinen ja RS-virus... :(

Meillä kuopus sai rs-viruksen 10pvän ikäisenä. Viikko oltiin eristyksesä sairaalassa, vaikka aluksi neuvolan terkka ja Helsingin terveysneuvonta vaan yrittivät selittää, että rohina oli ihan tavallista vastasyntyneen rohinaa. No joo, eipä ollut. Meidän vauvalla ei ollut kuumetta mutta meni ihan totaalisen tukkoon. Jälkitautina tuli sitten keuhkokuume ja korvatulehdus. Lopputuloksena on ihan perusterve tyttö mutta kyllä silloin oltiin aika paniikissa.



Jos jotain opin, niin kannattaa luottaa siihen kuuluisaan äidinvaistoon. Eikä pidä olla liian kiltti ja uskoa asiantuntijoita joka kerta.

otettaisiin osastolle niin se olisi aivan järjetöntä. Osastolle otetaan VOINNIN mukaan. Jos pärjää kotihoidossa, niin ihan turhaan sitten on osastolla.



Järki käteen! Tietenkin voi olla huolissaan, mutta jos vauva on rauhallinen ja syö virkeästi niin aika hyvin asiat. Ja kotona saa Nenä-Fridalla otettua todella hyvin nenän puhtaaksi pieneltä.

Meidän vauva sairasti rsv:n 2,5kk iässä. Tauti tuli todella rajuna, koska oli keskonen eli oikeasti oli vasta kahden viikon ikäinen.

Parissa päivässä vointi meni siihen että joutui hengityskoneesen lasten teholle. Yritti hengittää apulihaksilla itse, mutta hengitys oli samanlaista kuin kala kuivalla maalla eli haukkovaa. Putket oli aivan täynnä sitkeää limaa jota ei saatu edes imemällä pois. Kaiken näköisiä avaavia yritettiin, mutta mikään ei auttanut. Tilanne oli siinä pisteessä, että ilma meni sisään mutta ei tullut ulos, veri ei hapettunut tarpeeksi, joka aiheutti sen että elimistöön alkoi kertyä hiilidioksidia.



Lääkäri soitti yöllä kertoakseen, että hän saattaa menehtyä. Yksi ainoa hoito oli enää vaihtoehtona, ruotsalainen lääkäri tiimi tuli hänet hakemaan ja lennätti Lontooseen ja kiinnitti ECMOon eli keuhkokoneeseen. Siinä veri kierrätetään elimistön ulkopuolelle ja hapetetaan, näin keuhkot saavat levätä ja parantua.



Suomessa eivät tosiaan voineet häntä enää hoitaa, joten sinne asti oli mentävä. Onneksi hoito tehosi ja poika parantui näillä näkymin täysin.



Täytyy kyllä sanoa, että tuo virus ei ole leikinasia pikku vauvoille, varsinkaan alle puoli vuotialle. Kaikki ei varmasti sairasta sitä näin rajuna, mutta herkästi menisin näytille vauvan kanssa. Ei meilläkään vauva silloin kun vein sairaalaan kuin yskinyt ja kuume oli hissukseen nousussa. Ainoa mikä herätti minut oli että vauva ei herännyt yöllä itse pyytämään syömään ja hengitti tosi raskaasti, onneksi menin, koska vointi huononi nopeasti.



Tämä meidän tapaus on ääriesimerkki kuinka voi käydä, lääkäri sanoi että Lontooseen ei ole koskaan aikaisemmin jouduttu lähettämään.

tukehtui RS-viruksessa. Sairaalassa normaalit toimenpiteet riittivät, mutta matkalla sinne oli kiire. Eli noin pienen kanssa en todellakaan arvailisi, vaan kävisin lääkärissä juuri niin usein, kuin tuntuu. Meilläkin oli hätätilanteessa alle vuorokausi edellisestä lääkärikäynnistä.

Ehkä sait osan rs-virusta kokemattomista vanhemmista ymmärtämään taudin vakavuuden.



Meillä lapsi sairasti rs-viruksen 3,5 kk iässä. Aluksi pärjäsimme kotona joitakin vuorokausia, mutta sitten hän alkoi käyttämään apuhengityslihaksiaan ja yskästä tuli haukkovaa. Itkuääni oli vaimea. Maito ei pysynyt sisällä.

Mentiin sairaalaan ja jäätiin sinne 5 vrk:si.

Happisaturaatiot pysyivät hyvinä, vaikka hivenen laskivatkin ennen hengitystä avaavia hoitotoimenpiteitä. Jälkitautina lapsi sai korvatulehduksen.



Minä sairastin taudin samaan aikaan. Onneksi meillä oli lapseni kanssa yhteinen huone infektio-osastolla, että mikäpä siinä sitten. Minulle ei tehty hoitotoimenpiteitä (otin kotoa mukaan kuumemittarin), koska pärjäsin ihan kotihoitoa vastaavalla tavalla (kukaan ei ehdottanut, että minuakin voitaisiin hoitaa, joten ei tullut mieleeni kysyäkään). Jatkoin imetystäkin sairauden ajan yötä päivää (kysyivät, että jaksanko).



Oli muuten minullekin kurja tauti (olen allergikko ja vähää vaille astmadiagnoosinkin saanut). Räkä ja lima tarttuivat kuin liisteri tai terva, vaikka kuinka yskin ja yskitti. Yskänkohtauksia tuli siitä, kun lima tukki keuhkot syvemmältä ei vain kurkunpäästä ja henki ei kulkenut kunnolla! Tämä liisteri voi siis olla ja pysyä paljon syvemmällä, kuin mitä luulette kokeneenne ilman Rs-virusta!



Sitten kuume laski ja tuli alilämpöisyyttä. Keuhkoni alkoivat kostuttaa itseään jotenkin sisäisesti ja hikoilinkin paljon. Lämpötilanvaihteluilla tuo tauti irroittikin otteensa minusta. Keuhkorakkuloihin varmaan oli ensiksi kuivunut räkää ja limaa kiinni ja sitten kun tauti oli saanut aikansa mellastaa, alkoi keuhkotkin saamaan normaalia kosteuttaan takaisin. Kostutin sairaalahuoneen ilmaa kyllä useinkin suihkun avulla (minulla oli kosteusmittarikin kotoa mukana). Kosteammasta hengitysilmasta oli apua lapselle ja minulle (hoitajat ehdottivat, että kosteuttaisin suihkulla, kun ei ollut ilman- kostutinta). Helpompi hengittää kosteampaa ilmaa, kun keuhkot ovat sisäisesti kuivat.



Nenä Friida on ihan vitsi laite! Se apteekin letkusysteemi on parempi, mutta ei sitäkään voi työntää kovin syvälle sisälle vetämään räkää ulos! Eikä se räkä edes irtoa ennenkuin on aika! Vähän saa irti lääkkeillä ja sairaalan imuilla.



Niinkuin sairaalaanmenovarústeistani voitte päätellä (kuumemittari ja ilmankosteusmittari), olimme kotona aivan niin kauan, kuin äitinä koin, että voimme olla. Sitten tuli eteen ilta, jolloin päätin, että nyt lähdemme hoitoon, vaikka sairaanhoitaja puhelimessa kuinka antaisi neuvoja kotona olemiseemme. Lääkäri otti meidät osastolle, koska maito ei pysynyt enää räkäisyyden vuoksi sisällä.

...ja siis oltiin sairaalassa pari päivää. Limaa on imetty ja spiralla saatu lääkettä. Välillä lapsi oli ihan harmaa - vain silmien ympärys oli tummanpuhuva. Nyt siis lääkitään kotona, ja on lupa mennä osastolle limaimuihin ja spiralle tarvittaessa. Täytyy seurata tarkkaan ja katsoa miten tämä etenee.



Osastokäynnin kokeneena sanoisin että en enää hetkeäkään epäröisi lähteä RSV-vauvan kanssa sairaalaan jos äiti yhtään kokee sen tarpeelliseksi.Ja kannattaa tosiaan pitää mielessä että tila voi paheta nopeastikin vaikka aluksi tuntuu siltä että kyllä tämä tästä.



Toivon että meillä tämä olisi tällä ohi, vielä on lapsi limainen ja yskii, mutta ihan eri lapsi kuin lähtötilanteessa.



Aikuisellekin RSV on pahimmillaan todella sitkeä nuhaflunssa, mietin vain että miltä se tuntuu kun vauva ei osaa yskiä, niistää tai kommunikoida kunnolla.



Jos siis joku lukee tätä ketjua joskus jälkikäteen, suosittelen lämpimästi lääkärivisiittiä jos yhtään epäröi.



-ap

Lääkäri sanoi siinä testejä otettaessa polilla että tuskin on RS, eikä se ollut vaan RSV, helpommalla päästiin kai sitten.



Oli saanut pöpön lenssuselta isoveljeltä kun kotiuduttiin synnytyssairaalasta. Ja pari yötä oltiin kotona ennenkö palattiin tosiaan 5 yöksi.

Ei pystynyt syömään maitoa koska nenä oli tukossa, hengitti apulihaksilla.



Nyt meillä on influenssaa ja sairaan lapsen hoito ei ole ihan niin jännittävää kuin aikanaan.

Mutta olen käyyt tarkkailemassa kuumetta ja lääkinnyt ja tankannut nesteitä koska tällä pienellä on tullut kuumekouristus 10 kk ikäsenä ja uusi nyt 1- vuotiaana.



Nro 26.n kokemus tuntui pelottavalta mutta onneksi saitte apua!



Niin ja 28: Se NenäFriida on ihan toimiva kapistus, sitä tarttee osata käyttää riittävän napakasti. Kerää hyvin räkää!

NenäFriidasta. Ollaan esikoisen kanssa jouduttu sitä käyttämään. "Kynää" pitää osoittaa enemmän suoraan kohti päätä kuin "yläviistoon". Pikkuniistäjällä (se pallosellainen) meillä ei esikoisen kanssa ollut mitään käyttöä.



-ap

Tämä on vanha viestiketju jo mutta laitan meidän kokemuksista sen verran, että meillä 7kk vauvalle tuli RS-virus. Kuume nousi 39 ja lopulta 40,2, laski hetkeksi lääkkeellä ja sitten nousi taas takaisin. Hengitys rohisi hieman, mutta aluksi ei vaikuttanut mitenkään vakavalta, kunnes alkoi sitten tulla parin päivän kuumeilun jälkeen hengitysvaikeuksia. Vauva hengitti aika tiheästi ja pinnallisesti, 48 oli hengitysnopeus kun ea mentiin käymään. Oli vaikean oloinen ja silmät vuosivat vettä. Oksensi kerran ja ripuloi jatkuvasti. Ea:ssa annettiin avaavaa lääkettä (ei tiedetty vielä että on RS) ja lähdettiin kotiin, jolloin oli suht hyvä kuntoinen ja jaksoi hieman tuohutakin. Illalla ei meinannut alkaa nukkumaan ja önisi vain sylissä, kuume nousi taas 39,4. Nukahti lopulta ja huomasin että hengitys oli katkonaista ja raskasta, jota kuulosteltiin noin puoli tuntia jonka jälkeen lähdettiin käymään ea:ssa, jossa antoivat taas avaavaa lääkettä ja kuumelääkkeitä. Joi maidon ja nukahti sänkyynsä, aamulla heräsi 6lta ja oli ihan tulikuuma 40,2 kuumetta, eikä suostunut juomaan. Lähdettiin ea:han taas ja sieltä laittoivat sairaalaan lastenosastolle, jossa todettiin että RS -virus on. Muilla perheenjäsenillä oireili vain normaalina flunssana, mutta siskollaan oli kyllä myös hengitys välillä aika tiukassa.