Tunnetko perheitä, jossa miehellä korkeampi elintaso kuin vaimolla ja lapsilla?

suuret tulot, mutta ilmeisesti sitten niin suuret, ettei tulisi mieleenkään pitää erillisiä rahoja. Kaikki hankinnat ovat yhteisiä, yhteiseen käyttöön tai ainakin jokainen voi vapaasti hankkia sitä mitä tarvitsee tai mielii. Olisi sitä paitsi hyvin epätodennäköistä, että voisimme tehdä mitään koskaan yhdessä jos kumpikin maksaisi omasta tilipussistaan, ja mikä perhe tai avioliitto se sellainen olisi, jossa vallitsee elintasokuilu?

sovitan vain omat menoni tulotasoni mukaan. Ei ole kyse siitä että mies kieltäisi multa jotakin. Pikemminkin musta tuntuisi oudolta odottaa hänen ostelevan mulle luksuslaukkuja tms. Ostan niitä kyllä itse mutta säästän rahaa pitkän ajan.

Miehellä on suuret tulot ja hän voi surutta tuhlailla rahaa mihin haluaa. Esim. eilen osti uuden kameran (1000€), eihän meillä ollut niitä ennestään kuin viisi. Maksaa toki myös valtaosan meidän perheen menoista mutta ei mulla olisi varaa moisiin ylellisyyksiin. Meillä on siis omat rahat (eikä asia minua häiritse).

Meillä minä tienaan huomattavasti miestä paremmin, ja mua kyllä häiritsisi jos ostelisin itselle kalliita vaatteita ja mies joutuisi kulkemaan rytkyissä. Tai harrastaisin kaikkea kivaa ja mies joutuisi olemaan ilman harrastuksia.

Meillä mies on joustanut myös monessa kohden, esim. lähes elätti mua monta vuotta opiskelujen aikana kun kävin töissä aika satunnaisesti (silloin ei ollut lapsia eli yhden perusduunarin palkka riitti kahden elämiseen ihan ok). Tarjouduin kyllä tekemään enemmän (palkka)töitä, mutta mies oli sitä mieltä että riittää jos molemmat työskentelee sen perus 8h/pv. Ajatteli siis minun jaksamistani.

En voi ymmärtää sitä että rakastaa toista, mutta haluaa antaa hänelle vähemmän kuin mihin olisi mahdollisuus, jos itselle kuitenkin suo iloja.

Valitaanko asunto rikkaamman mukaan, ja toinen tuskailee, kun ei ole rahaa kuin johonkin lainaan, vai asutaanko ahtaammin kuin olisi mahdollista, kun mennään sen köyhemmän mukaan? Ja just kaikki perheen yhteinen toiminta, käydäänkö ravintoloissa, matkoilla, tapahtumissa jne, vai viekö se rikkaampi vanhempi lapset reissuille, kun köyhempi on kotona?



Ja onko joku ihan oikeasti sitä mieltä, että suhde on hyvä, jos raha on toiselle kuitenkin vielä tärkeämpi?

Mies, isompituloinen, elättää koko perheen. Minä maksan henkilökohtaiset kuluni ja lasten vaatteita ja säästän tilille loput. Rahat tililtä käytetään yhteisiin isoihin menoihin. Kaikki on siis lopulta yhteistä.

että ei mennä minnekään ennen kuin köyhempi puoliso on kotihoidontuesta säästänyt lomareissua tai ravintolalounasta varten, että voi maksaa puolet tai vähintään tulojen suhteessa...? Ja asuntolainatkin on luonnollisesti tulojen suhteessa tai sitten kaikki on toisen nimissä.

Valitaanko asunto rikkaamman mukaan, ja toinen tuskailee, kun ei ole rahaa kuin johonkin lainaan, vai asutaanko ahtaammin kuin olisi mahdollista, kun mennään sen köyhemmän mukaan? Ja just kaikki perheen yhteinen toiminta, käydäänkö ravintoloissa, matkoilla, tapahtumissa jne, vai viekö se rikkaampi vanhempi lapset reissuille, kun köyhempi on kotona?

Ja onko joku ihan oikeasti sitä mieltä, että suhde on hyvä, jos raha on toiselle kuitenkin vielä tärkeämpi?

Lapseni menoihin vaikka lapsi on edellisestä liitostani. En mä olisi muuten hänen kanssaan yhteen muuttanut ja perhettä perustanut. Se on ollut itsestään selvyys, ei siitä ole edes keskusteltu, niin luontevaa se meistä on.

Millainen mies suostuu siihen, että saat elannon exälrä ja häneltä?

Mies tienaa lähemmäs 4 tonnia kuussa ja minä saan opintotuen, 221e kk. Kyllä syö naista elellä miehen rahoilla mutta kun minulla (naisena) ei ole mahdollisuutta päästä tuollaisille palkoille ilman koulutusta. Mies maksaa käytännössä kaiken, mä ostan ittelleni kirpparilta mitä tarvitsen.

vaimo ja lapset jäävät kotiin. Mies käy ulkona ravintoloissa ja baareissa milloin mielii, vaimo silloin kun hänellä on rahaa.

että ei mennä minnekään ennen kuin köyhempi puoliso on kotihoidontuesta säästänyt lomareissua tai ravintolalounasta varten, että voi maksaa puolet tai vähintään tulojen suhteessa...? Ja asuntolainatkin on luonnollisesti tulojen suhteessa tai sitten kaikki on toisen nimissä.

Valitaanko asunto rikkaamman mukaan, ja toinen tuskailee, kun ei ole rahaa kuin johonkin lainaan, vai asutaanko ahtaammin kuin olisi mahdollista, kun mennään sen köyhemmän mukaan? Ja just kaikki perheen yhteinen toiminta, käydäänkö ravintoloissa, matkoilla, tapahtumissa jne, vai viekö se rikkaampi vanhempi lapset reissuille, kun köyhempi on kotona?

Ja onko joku ihan oikeasti sitä mieltä, että suhde on hyvä, jos raha on toiselle kuitenkin vielä tärkeämpi?

Millainen mies suostuu siihen, että saat elannon exälrä ja häneltä?

tai joutuvansa luopumaan mistään, vaan joka kokee saavansa jotain, esim. perheen ja onnellisen elämän.

Kaverini mies menee reissuilleen yksi vaimo ja lapset jäävät kotiin. Mies käy ulkona ravintoloissa ja baareissa milloin mielii, vaimo silloin kun hänellä on rahaa.

kohteluun tasa-arvoisessa maassa? Kuulostaa lähinnä jalkavaimomeiningiltä. Ihan sama oliko kyseessä mies vai nainen, joka on alakynnessä. On aivan aivopestyä soopaa perustella olevansa itsenäinen, suomalainen nainen/mies ja tasa-arvoisessa suhteessa, jossa raha ei merkitse mitään. Missä on omanarvontunto tai järki?

sitä että niin monet puolustelee perheessä vallitsevia elintasoeroja.



Mä ymmärrän avioehdon, joka sulkee pois ennen liittoa kertyneen omaisuuden, ja perintönä tulevan omaisuuden, mutta siihen se sitten jääkin. Kun perheenä eletään, pitää perheessä vallita me-henki, joka ulottuu kaikkialle, myös sinne kukkaroon.



Mä en ymmärrä liittoa, jossa lapset ovat toisen osapuolen "projekti", ja näin ollen taloudellisesti ja muutenkin vain tämän toisen osapuolen vastuulla. Miten voikin olla, että perheessä vain YHDELLÄ on varaa mennä ja mällätä, ja loput venyttää penniä? Vaan ehkä se jo tuntuisi tosi härskiltä, jos vain perheen äiti jätettäisiin kurjalistoon, ikään kuin "reilumpaa" pitää siellä akka ja lapset.



Se vielä säälittää, että hirveän harvoin naiset osaa edes hinnoitella itsensä oikein. Ollaan sitä mieltä, että omat rahat on tooosi jees ( ainakin esitetään, kivahan se on penniä venyttää kun toinen vieressä törsää), ja sitten ei esim. hinnoitella ollenkaan kotona tehtyä työtä, miehen lasten hoitamista jne.



Välillä ihmetyttää millaisia luuserinaisia suomikin on pullollaan...

sovitan vain omat menoni tulotasoni mukaan. Ei ole kyse siitä että mies kieltäisi multa jotakin. Pikemminkin musta tuntuisi oudolta odottaa hänen ostelevan mulle luksuslaukkuja tms. Ostan niitä kyllä itse mutta säästän rahaa pitkän ajan.

Miehellä on suuret tulot ja hän voi surutta tuhlailla rahaa mihin haluaa. Esim. eilen osti uuden kameran (1000€), eihän meillä ollut niitä ennestään kuin viisi. Maksaa toki myös valtaosan meidän perheen menoista mutta ei mulla olisi varaa moisiin ylellisyyksiin. Meillä on siis omat rahat (eikä asia minua häiritse).

Meillä minä tienaan huomattavasti miestä paremmin, ja mua kyllä häiritsisi jos ostelisin itselle kalliita vaatteita ja mies joutuisi kulkemaan rytkyissä. Tai harrastaisin kaikkea kivaa ja mies joutuisi olemaan ilman harrastuksia.

Meillä mies on joustanut myös monessa kohden, esim. lähes elätti mua monta vuotta opiskelujen aikana kun kävin töissä aika satunnaisesti (silloin ei ollut lapsia eli yhden perusduunarin palkka riitti kahden elämiseen ihan ok). Tarjouduin kyllä tekemään enemmän (palkka)töitä, mutta mies oli sitä mieltä että riittää jos molemmat työskentelee sen perus 8h/pv. Ajatteli siis minun jaksamistani.

En voi ymmärtää sitä että rakastaa toista, mutta haluaa antaa hänelle vähemmän kuin mihin olisi mahdollisuus, jos itselle kuitenkin suo iloja.

Olisihan se tosi outoa, jos perheessä vallitsisi yhteinen elintaso, eikö??

Mutta pakko kai se on itselleen noin selittää, kun mies ei muuhun suostu.

Mies ostelee viihde-elektroniikkaa, syö ulkona, ryyppää todella paljon baareissa jne. Vaimo ja lapset kulkevat retkuissa, syövät välillä "huonosti". Vaimo ostaa koko perheen ruoat omista rahoistaan, samoin lasten vaatteet ja harrastukset, kuten myös oman ja lasten puhelinmaksut, paikallislehden yms. Mies maksaa kyllä lainat ja asumisen, mutta aika eri arvoiselta tuo jako mun mielestä tuntuu. Miehellä on siis rahaa ihan kivasti, mutta lapset kulkevat silti aivan ryysyissä ja heitä nyt isompana jopa kiusataan koulussa vaatteista. Alkuun vaimo oli äitiyslomalla, sitten hoitovapaalla, työttömänä ja nyt pienipalkkaisessa työssä.

Miehiä ei velvoiteta osallistumaan lastenhoitoon, kustannuksiin tms. ja ovat pihalla kuin lumiukot koko "projekti perheestä". Äiti on paras ja ainoa hoitaja, äiti ja vauva symbioosissa jne. Isä jää ulkopuoliseksi -> alkaa elämään kuin olisi sinkku. En väitä, että on oikein olla ahne kusipää, mutta tavallaan ymmärrän miehiäkin. Ja naiset voisivat vaatia miehiä osallistumaan, näyttäisivät esim. laskelmina sen, mitä lapsi syö/kuluttaa. Moni tyytyy sataseen kuussa ja huokailee sitten, kun mihinkään ei ole varaa...

Mies ostelee viihde-elektroniikkaa, syö ulkona, ryyppää todella paljon baareissa jne. Vaimo ja lapset kulkevat retkuissa, syövät välillä "huonosti". Vaimo ostaa koko perheen ruoat omista rahoistaan, samoin lasten vaatteet ja harrastukset, kuten myös oman ja lasten puhelinmaksut, paikallislehden yms. Mies maksaa kyllä lainat ja asumisen, mutta aika eri arvoiselta tuo jako mun mielestä tuntuu. Miehellä on siis rahaa ihan kivasti, mutta lapset kulkevat silti aivan ryysyissä ja heitä nyt isompana jopa kiusataan koulussa vaatteista. Alkuun vaimo oli äitiyslomalla, sitten hoitovapaalla, työttömänä ja nyt pienipalkkaisessa työssä.

Väärinhän tuo on, mutta kyllä miehen maksamat "lainat ja asuminen" on usein se isoin menoerä perheessä. Moni täällä ruikuttaa että olen riistetty kun joudun maksamaan oman puhelinlaskuni, ja sitten sivulauseessa kuitataan että mies maksaa vaan lainat. Se lainanlyhennys on monilla yli tuhat euroa kuussa. Joten tässä tapauksessa mies todellakin elättää perhettä, vaikka vaikuttaisikin että vaimoa riistetään.

palkka maksetaan varmaan kuitenkin sen miehen tilille? Miksi ei osta mitään itselleen? Taitaa olla ihan oma valinta, ettei käytä yhtään rahaa itseensä.

Ja naiset voisivat vaatia miehiä osallistumaan, näyttäisivät esim. laskelmina sen, mitä lapsi syö/kuluttaa.

Kyllä aikuisen, normaaliälyisen miehen pitäisi ilman mitään opettamisia ymmärtää, että lapsi kuluttaa ja että rakas vaimokin tarvitsee ruokaa.

jos perheenjäsenillä on erilaiset elintasot. Me ollaan perhe, yksikkö, kyllä meillä on kaikilla ihan sama elintaso. (yhteiset rahat)

Meille on tärkeää, että koko perhe voi hyvin. Perheessä kaikilla sama elintaso, reilua eikä aiheuta riitaa. Meillä ei ole taidettu riidellä mistään kuuteen vuoteen. :)

Meillä on tällainen tilanne. Minulla on lapsia ed. liitosta ja tuloistani maksan meidän osuuden kaikesta eli lapsia 3 + minä eli maksan 4/5 kaikesta. Miehellä muutenkin isommat tulot. Toki lapsistani saan elatusmaksut ja lapsilisät, mutta kolme varhaisteiniä osaa kyllä kuluttaakin.

Minullakin on lapsi ed. liitosta (nykyään teini), mutta mies kyllä maksaa lähes kaikki hänen menonsa - miehellä isommat tulot kuin itselläni. Lapseni isä ei osallistu lainkaan, joten onneksi mieheni on reilu ja kiva. Eikä hänellä siis ole biologisia lapsia, joten pitää mun lastani kuin omaansa.... Tapasimme lapseni ollessa 3-vuotias.

Itse olen sitä mieltä, että kaikki mikä tulee on yhteistä. Samoin menot.

Mä taidan tosin muutenkin olla vähän sellainen prinsessahenkinen, kun ihan aidosti oletan että mies maksaa mulle kaikkia kivoja lahjoja jne:D Siis toki tulotasonsa mukaisesti:D

sovitan vain omat menoni tulotasoni mukaan. Ei ole kyse siitä että mies kieltäisi multa jotakin. Pikemminkin musta tuntuisi oudolta odottaa hänen ostelevan mulle luksuslaukkuja tms. Ostan niitä kyllä itse mutta säästän rahaa pitkän ajan.

Miehellä on suuret tulot ja hän voi surutta tuhlailla rahaa mihin haluaa. Esim. eilen osti uuden kameran (1000€), eihän meillä ollut niitä ennestään kuin viisi. Maksaa toki myös valtaosan meidän perheen menoista mutta ei mulla olisi varaa moisiin ylellisyyksiin. Meillä on siis omat rahat (eikä asia minua häiritse).

Meillä minä tienaan huomattavasti miestä paremmin, ja mua kyllä häiritsisi jos ostelisin itselle kalliita vaatteita ja mies joutuisi kulkemaan rytkyissä. Tai harrastaisin kaikkea kivaa ja mies joutuisi olemaan ilman harrastuksia.

Meillä mies on joustanut myös monessa kohden, esim. lähes elätti mua monta vuotta opiskelujen aikana kun kävin töissä aika satunnaisesti (silloin ei ollut lapsia eli yhden perusduunarin palkka riitti kahden elämiseen ihan ok). Tarjouduin kyllä tekemään enemmän (palkka)töitä, mutta mies oli sitä mieltä että riittää jos molemmat työskentelee sen perus 8h/pv. Ajatteli siis minun jaksamistani.

En voi ymmärtää sitä että rakastaa toista, mutta haluaa antaa hänelle vähemmän kuin mihin olisi mahdollisuus, jos itselle kuitenkin suo iloja.

Mies tienaa lähemmäs 4 tonnia kuussa ja minä saan opintotuen, 221e kk. Kyllä syö naista elellä miehen rahoilla mutta kun minulla (naisena) ei ole mahdollisuutta päästä tuollaisille palkoille ilman koulutusta. Mies maksaa käytännössä kaiken, mä ostan ittelleni kirpparilta mitä tarvitsen.

Itse tienaan käteen 1500 e/kk, mies noin 2 800 e/kk. Eli siis ei olla todellakaan isotuloisia. Oma pätkätyöni loppuu kesällä, ja aion toki hakea töitä mutta alallani ei kovin isopalkkaisia hommia ole. Mies on hakenut yhtä duunia, jossa palkkaa saa bruttona noin 7 000 e/kk ja on jo etukäteen puhunut, että jos sen saa, ei minun välttis tarvitse mennä töihin ollenkaan. Toki aion mennä, tulisin ihan hulluksi kotirouvana, MUTTA kyllä minunkin elintaso sitten nousee miehen palkan noustessa.

Meillä tämä todennäköisesti menisi niin, että mies maksaisi asumiskulut ja vakuutukset omasta palkastaan ja säästäisi loput, ja minä sitten tuhlaisin omat rahani (ja ostaisin ruuan).