Luin tänään Härkösen Heikosti positiivisen

Ja siksi oli täysin asiaton ja törkeä.

Ja siksi oli täysin asiaton ja törkeä.

koska en ole kyseistä arvostelua nähnyt. Se, mitä arviossa on oikeasti lukenut, voi olla jotain aivan muuta kuin Härkösen mielikuva.

Jos tuo tosiaan oli muotoilu, niin siinä tapauksessa olen samaa mieltä kanssasi: kommentti oli asiaton eikä liittynyt kirjaan.

Härkönen ottaa aika rohkean riskin kirjoittaessaan niin paljon omasta elämästää. Ymmärrän, että siinä tilanteessa kritiikitkin satuttavat enemmän.

olivat ne osat joissa kirjailija sääli itseään julkkisasemansa vuoksi.

Luin sen muutama vuosi sitten, ja se lähinnä jäi mietityttämään, miten Härkönen kehui terapian vaikutusta, ja miten helpolla nyt selvisi. Kun oireet maallikosta kuitenkin tuntuivat aika rankoilta. Eli onko hän aikaisemmin ollut vielä paljon vaikeammin sairas, vai onko siitä terapiasta sittenkään oikeasti ollut niin paljon hyötyä?

Luin sen muutama vuosi sitten, ja se lähinnä jäi mietityttämään, miten Härkönen kehui terapian vaikutusta, ja miten helpolla nyt selvisi. Kun oireet maallikosta kuitenkin tuntuivat aika rankoilta. Eli onko hän aikaisemmin ollut vielä paljon vaikeammin sairas, vai onko siitä terapiasta sittenkään oikeasti ollut niin paljon hyötyä?

Ehkä vertaili niihin?

Ajatuksia herättävä. Katsoitko Linnan tähtiä? Siinä Anna-Leena kertoi palautteesta mitä oli saanut kirjasta. Joku kriitikko oli kirjoittanut että sääliksi käy Härkösen miestä kun on niin heikko vaimo että antaa itsensä masentua....

Asiatonta kommentointia, mutta niin se on joskus ammattilaisillakin. Esimerkiksi Härkösen omahoitaja suhtautui tunteettomasti tuoreeseen äitiin. Ihana oli se hoitaja, joka soitti perään ja kyseli kuulumisia. :)

Ajatuksia herättävä. Katsoitko Linnan tähtiä? Siinä Anna-Leena kertoi palautteesta mitä oli saanut kirjasta. Joku kriitikko oli kirjoittanut että sääliksi käy Härkösen miestä kun on niin heikko vaimo että antaa itsensä masentua....

Kannattaa kuitenkin pitää pieni kritiikki mukana, kun juttuja kuuntelee.

Mun on kyllä pakko sanoa, kun Linnan tähdissä on useammassa jaksossa itketty näitä kritiikkejä, että se on sen kriitikon työ. Esim. kirjallisuuskriitikko arvioi objektiivisesti kirjallista teosta, ei itse kirjailijaa. Ymmärrän, että kritiikkien lukeminen voi olla vaikeaa, mutta sen voi jättää myös tekemättä. Lähes koskaan ammattimaiset kriitikot eivät kajoa kirjailijan elämään juurikaa, ja joidenkin naistenlehtien kritiikkien lukeminen nyt onkin yhtä tyhjän kanssa.

Esimerkiksi kirjasta "Loppuunkäsitelty" olin itsekin sitä mieltä, että se olisi saanut jäädä julkaisematta. Otan todella osaa ja tunnen myötätuntoa Härkösen menetystä kohtaan. Ymmärrän, että hän tarvitsi tuon kirjan kirjoittamista terapiamielessä, mutta kun kirjan lukee, ymmärtää kyllä, että ilman tekijän kuuluisuutta se olisi jäänyt julkaisematta. Kirjallisena tuotoksena (jollaisena kriitikkokin sen arvioi) se ei ollut kummoinen. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä nämä asiat erottamaan.

Loppuunkäsitelty ja aion lukea sen huomenna.