9 vuotias toivoo kuolevansa

En osaa sanoa!

Kaikkea on, ei olla uraihmisiä, lapset eivät joudu olemaan yksin...



Mitä muuta?

Mitä siis teen!?

Onko perheessänne sattunut jotain pidemmällä viiveellä, ehkä sellaisra, jonka aikuinen kuittaa olankohtautuksellla?



Kysyn siksi, että voisin sanoa ja neuvoa paljonkin, mutta tällä palstalla... No, olkoon. Hakekaa apua, mutta olkaa aikuisina kriittisiä.

ja mitä järkee on karkkipäivissä, jos niitä mielivaltaisesti perutaan? Rangaistuksilla ei oikeesti mitään saavuteta, paitsi ehkä katkeruutta.

vastaus huolellisesti. Ajatuksella.

Ottakaa kahdenkeskistä aikaa ja istukaa alas. Kysy lapselta rehellisesti, onko jotain sellaista tapahtunut, mistä sinä et tiedä.

Kiusataanko häntä kenties koulussa? Pelkääkö hän jotain? Onko perheessänne tapahtunut jotakin, jota sinä et ehkä pahemmin ole noteerannut?



Tuossa tilanteessa on varmaan tärkeintä ensin ottaa selville mitä on tapahtunut, ja sen jälkeen hakea vaikka ammattiapua. Tuo ei ole normaalia.



Tsemppiä ! :)

(joka siis EI koske ap:tä) joku voisi ampua hengiltä nipun ihmisiä, mutta ei saisi saada rangaistusta, ettei hän tulisi katkeraksi...?

ja mitä järkee on karkkipäivissä, jos niitä mielivaltaisesti perutaan? Rangaistuksilla ei oikeesti mitään saavuteta, paitsi ehkä katkeruutta.

eivätkä lopeta ennen kuin toiseen sattuu. Tai siivouspäivänä ei omaa huonetta siivota. Tai kouluaamuna myöhästytään tarkoituksella koulusta. Ei tee läksyjä (harvemmin).



Kaikissa noissa haetaan tarkoituksella "verta nenästä" tai huomiota tai mitä lie?



Kehoitan kerran, kehoitan toisen kerran ja kehoitan kolmannen kerran ja sanon omia vaatimuksia esim. karkkipäivän puruuttamisen, kaverikiellon, lastenohjelmat pois, pelikielto jne.



ja vastaukset ovat tätä kuolema tasoa. Ei se hyvältä kuulosta.



Ja mitä muutoksia olisi tarpeen olla tällaisiin vastauksiin? Ei ostettu jäätelöä kun teki lapsen

mieli tai ei menty hoplopiin??



Ei, kukaan ei ole oikeasti kuollut, ei ole aviokriisiä, ei mitään lapsiin kohdistuvia kurituksia, kavereita on....



Mitä muuta???

ilmaisu?



Ap, kun et kerro mistään muusta. Millainen lapsi on, millainen temperamentti hänellä on, onko hänellä suruja tai vaikeuksia, miten koulu sujuu, onko hänellä kavereita tai ystäviä, harrastaako, onko kiinnostunut asioista? Millainen perheenne on, perhetilanteenne, onko teillä joku läheinen kuollut? Onko ap sinulla suruja, koetko olevasi tarpeeksi hyvä vanhempi jne?



Jos tilanne olisi sellainen, että ainoastaan karkkipäivä tuottaa lapsellesi iloa tai kokemuksen tavallisesta elämästä, niin silloin soittaisin ensimmäiseksi perheneuvolaan!

lapsi tiedostaa sinun ahdistuvan tuosta kommentista. Syyllistää sinua tiedostamattaan tai tiedostetusti antamastasi rangaistuksesta.

Tai sitten on hänen tapansa ilmoittaa, ettei pidä asiasta.

Voi olla myös vain sanontatapa, jota ei oikeasti tarkoita.

Jos olet oikeasti kovin huolestunut, niin varaa aika perheneuvolasta.

eivätkä lopeta ennen kuin toiseen sattuu. Tai siivouspäivänä ei omaa huonetta siivota. Tai kouluaamuna myöhästytään tarkoituksella koulusta. Ei tee läksyjä (harvemmin).

Kaikissa noissa haetaan tarkoituksella "verta nenästä" tai huomiota tai mitä lie?

Kehoitan kerran, kehoitan toisen kerran ja kehoitan kolmannen kerran ja sanon omia vaatimuksia esim. karkkipäivän puruuttamisen, kaverikiellon, lastenohjelmat pois, pelikielto jne.

ja vastaukset ovat tätä kuolema tasoa. Ei se hyvältä kuulosta.

Ja mitä muutoksia olisi tarpeen olla tällaisiin vastauksiin? Ei ostettu jäätelöä kun teki lapsen

mieli tai ei menty hoplopiin??

Ei, kukaan ei ole oikeasti kuollut, ei ole aviokriisiä, ei mitään lapsiin kohdistuvia kurituksia, kavereita on....

Mitä muuta???

Jos puhuu, niin kuinka se vaikuttaa tähän?

onko tuo vain joku muoti-ilmaisu, jonka on oppinut.

Sinä kuitenkin tunnet lapsen parhaiten ja näet onko hän muutoin masentunut. Voithan kertoa hänelle, miten paha mieli sinulle tulee, kun hän sanoo tuollaista.

sanoi kehityskeskustelussa tyttöä fiksuksi ja nopeasti oppivaksi.



Pitäisinkö siis itse häntä "tyhmempänä" kuin onkaan? Ja kuinka asiaa tulisi viedä ettenpäin? 9 v on kuitenkin lapsi, että en nyt mitään mahdottomiakaan vielä odottaisi, jos nyt koulutyöt menevätkin hyvin.

mutta olisin jutskannut mielelläni tästä aiheesta vaikka ihan anonyymisti sun kanssa, ap. Mulla on myös 9-vuotias ja nämä asiat ovat -ikävä kyllä- tuttuja.



-5-

usein näin: "haluaisin tehdä itsemurhan" , "ei ole mitään syytä elää, haluaisin kuolla", "sitten teidän ei enää tarvisi hoitaa mua".



Se ei ole kivaa, itse asiassa se on tosi kurjaa kuultavaa, mutta lapsestani silti tiedän, että sanoo noin helposti, kun on tylsää, kaverit eivät ehdi olla, kukaan ei ehdi pelata pokemoneja tms - kuten tällä hiihtolomaviikolla;-D.



Tietysti mahdollinen masennus pitää aina ottaa huomioon ja olla korva ja silmä tarkkana, ja tarvittaessa ottaa yhteyttä vaikka perheneuvolaan!



Mun kuopuksella on taustalla syömisongelma, joten toki häntäkin kuuntelen "tietyllä korvalla".

usein näin: "haluaisin tehdä itsemurhan" , "ei ole mitään syytä elää, haluaisin kuolla", "sitten teidän ei enää tarvisi hoitaa mua".

Se ei ole kivaa, itse asiassa se on tosi kurjaa kuultavaa, mutta lapsestani silti tiedän, että sanoo noin helposti, kun on tylsää, kaverit eivät ehdi olla, kukaan ei ehdi pelata pokemoneja tms - kuten tällä hiihtolomaviikolla;-D.

Tietysti mahdollinen masennus pitää aina ottaa huomioon ja olla korva ja silmä tarkkana, ja tarvittaessa ottaa yhteyttä vaikka perheneuvolaan!

Mun kuopuksella on taustalla syömisongelma, joten toki häntäkin kuuntelen "tietyllä korvalla".

Tehkää kaikkenne persujen puolesta. Hän ei toivonut syntyä tänne. TE olette syyllisiä heidän kärsimyksiin. Teidän tehtävä on pohjata pehmeä lasku maailmaan.

T; Ninten-DO

Muistan itsekin ajatelleeni lapsena että olisi kiva kuolla tai vaihtoehtoisesti olisi kiva jos muu perhe kuolisi, mieluummin melkein kaikki muut ihmiset.



En sietänyt ohjailua, määräilyä ja kurinpitoa. Siis esimerkiksi ruoka-ajat olivat minulle inhottava asia. Piti turhaan keskeyttää omat jutut.



Omat lapseni ovat ihan samanlaisia. Haluavat toimia omaehtoisesti niin kuin heitä huvittaa. Jos ei se onnistu niin sitten ei elämä huvita. Vanhimmat ovat jo teinejä. Periaatteessa kaikki on ok, mutta jos asiasta tulee puhetta niin ilmaisevat kyllä että ei tämä elämä nyt niin suuremmin kiinnosta tai innosta. Ihan yhtä ok olisi siirtyä jo taivaaseen. Uskomme siis kuoleman jälkeiseen elämään.

Meillä on samanlainen dramatiikkaan taipuvainen poika, joka saattaa suutuksissaan uhata jopa ampuvansa itseään päähän, ettei häntä olisi enää ollenkaan (syy: Koska hänellä on niin tylsää...tms.).

Pojan elämässä ei ole ollut suurempia muutoksia, perheessämme on kaikki hyvin (ei alkoholia, väkivaltaa ja lapsille on paljon aikaa), pojalla on kavereita ja koulu menee hyvin, sisaruksista leikkiseuraa ym.

Olen aivan yhtä ymmälläni ja järkyttynyt kuin sinäkin, ap.

eivätkä lopeta ennen kuin toiseen sattuu. Tai siivouspäivänä ei omaa huonetta siivota. Tai kouluaamuna myöhästytään tarkoituksella koulusta. Ei tee läksyjä (harvemmin).

Kaikissa noissa haetaan tarkoituksella "verta nenästä" tai huomiota tai mitä lie?

Kehoitan kerran, kehoitan toisen kerran ja kehoitan kolmannen kerran ja sanon omia vaatimuksia esim. karkkipäivän puruuttamisen, kaverikiellon, lastenohjelmat pois, pelikielto jne.

ja vastaukset ovat tätä kuolema tasoa. Ei se hyvältä kuulosta.

Ja mitä muutoksia olisi tarpeen olla tällaisiin vastauksiin? Ei ostettu jäätelöä kun teki lapsen

mieli tai ei menty hoplopiin??

Ei, kukaan ei ole oikeasti kuollut, ei ole aviokriisiä, ei mitään lapsiin kohdistuvia kurituksia, kavereita on....

Mitä muuta???

ja kun on riitaa ja sanon peruvani karkkipäivän, saano, että "peru vaikka koko elämä" Sydäntäni kylmää ja epätoivo tuo mieleen teini-iän viiltelyineen tai jotain muuta vastaavaa. Mitä mieltä te kokeneemmat?

"Peru vaikka koko elämä"? Ei siis ole sanonut muuta?

No tuohan on nyt lähes 100% varmuudella vain heitto. Opittu juttu.

Tottakai kannattaa istua hetki alas ja varmistaa keskustelulla että takana ei ole mitään pahempaa mutta voin lyödä vetoa lähes mistä vaan että tuo on vaan sanonta.

ahdistavaa, mutta tosiaan taitaa olla tässä iässä aika tyypillistä.