9 vuotias toivoo kuolevansa

Joka tarvisi hoitaa? Sitähän on ns. "hyvissäkin perheissä"

Itse noin 14v puhuin joskus että haluan kuolla, itselläni kyllä oli kiusaamista...en kertonut kotona muuta kuin kuolemisesta.

Itsellänikin oli 9-vuotiaasta lähtien itsemurha-ajtuksia ja kuolemafantasiointia. MAsennusta mulla ei ole koskaan diagnosoitu, mutta uskaltaisin sanoa, että sellaisesta oli kyse. Ei lapsen kuolemapuheita VOI ohittaa olankohautuksella. ITse en koskaan noista ajatuksista puhunut kenellekään.

Kakkoselle sanoisin, et sulla vielä opittavaa. Taitaa kakkosen lapset olla vielä pieniä.

on toisillakin. Myös mun 10 vuotiaalla pojalla. Olen välillä ollut todella huolissani. tuntuu siltä ettei hänelle saisi aiheestakaan koskaa suuttua tai hermostua, koska vastau on luokkaa et niin mä olenkin ihan tyhmä ja surkea, ei mulla kukaan tee mitään, voisin ihan hyvin kuolla. Enimmäkseen on kuitenkin positiivinen ja iloinen ja monista asioista kiinnostunut lapsi, joten masennustakaan en heti osaisi epäillä. keskustellaan asioista paljon ja surun aiheena pojalla kyllä on yksinäisyys-koulussa ei ole kavereita.

ap:n lapsi sanonut oikeasti, että haluaa kuolla? Vai tuon "peru vaikka koko elämä"-letkautuksen takiako ap sellaista päättelee? Huhheijakkaista taas.

meillä' 10v uhkas tappaa itsensä ja kun siitä sitten puhuttiin niin ei oikeasti sitä tarkoittanut halusi vain voimakkaasti ilmaista ettei halua tehdä sitä mitä käsketään.

sitten 7vkin tuota kokeili.. mutta tiukan keskustelun jälkeen sekin loppui..



ja teiniangsti kun iskee päälle niin silloinhan tulee tuollaisi ajatuksia, niille ei vanhemmat voi mitään vaikka välit olisi miten hyvät tahansa!

älä murehdi liikaa!

ota yhteysap ensin koulupsykologiin vaikka. lapsellasi olisi hyvä olla jooku aikuinen jolle jutella (äidille ja isälle ei vio jutella kaikkea)



minusta tuo että tappelee nyrkein sisarusten kanssa on myös huolestuttavaa, että ei lopeta vaikka satuttaa.



kannattaa ottaa tosissaan tämä tilanne, ja hakea apua.

Tuo oli kyllä hauska, ja niin osuva nimitys. Kas kun ei syyttele sisaruksiaan siitä, että itselle jää vähemmän karkkia...

vain

Isä pahoinpidellyt minut lapsen nähden,isällä uus nainen ja naisen lapsi eivät tule toimeen keskenään.

Isä narsistinen yksilö jolle on todellakin tärkeintä vain hänen oma etu.Lapsi käy juttelmassa koulunmielenterveystyypin kanssa.Kyseessä voi olla heitto tai sitten lapsella on jokin ongelma eli vaikka kiusataan koulussa tms.

Eli kysy mikä on ja älä missään nimessä vähättele lastasi.Anna lapsesi purkautua omalla tavalla ja ota se vastaan. kerrot että välität ja ylipäätänsä mitä tunnet lastasi kohtaan.



lapsen täytyy saada tietää, että sinulle voi puhua kaikesta ilman, että tarvitsee miettiä sitä, uskotko, vähätteletkö ym.



Ei yhdeksän vuotiaalta ole normaalia, että haluaa kuolla.

Muista et vanhemmat ei ole kavereita vaan aikuisia vanhempia, jotka päättää asiasta. Toki joistain asioista voi keskustella lasten kanssa mutta aikuiset päättää ja kantaa vastuun. Se luo turvallisuutta lapsissa:)



Keskustele myös asioista etukäteen miksi siivotaan, perustele asiat ja ota ote asiaan. Kehu lapsiasi ja kannusta. Hehän ovat sinusta ihania ja niin kivoja -eikö? Milloin viimeksi sanoit niin? Joka päivä jotain pitäisi saada suusta ulos siis ihan tosi! Ei kuitenkaan lässyttäen!

ei todellakaan koskaan saa ohittaa lapsen suusta tällaisia sanoja laittamalla niitä muoti-ilmauksen piikkiin!



Miten itse jakselet, pidätkö huolta omasta hyvinvoinnista? Maallikon on helppo puhua, ulkopuolinen ammattilainen näkee usein nopeammin perheen tilanteen ja osaa antaa osviittaa siitä mitä taustalla on. Kysäise perheneuvolasta apuja, kuten joku jo ehdottikin.



Sitten vielä se että se että ollaan kotona ei tarkoita sitä että ollaan läsnä, kotona voi olla ja se on aivan yhtä tyhjän kanssa kuin olisi töissä siis lasten suhteen.