Mies kummasteli, kun kysyin, eikö hän kaipaa lainkaan seksiä vai hakeeko sen muualta?

kuulemma joskus seksi käväisee mielessä... siis tiedän, että olettaa, että asia on mulle ok (siis seksittömyys), koska hänellekin on. Olen kuitenkin kantani jo aikoinaan valinnut, että muuten hyvää liittoa ja perhettä on turha seksittömyyden takia hajottaa. Täytyy sanoa, että miehen kantaa en asiaan tiedä. Siis kyllähän varmaan hirmustuisi, jos tietäisi minun hakeneen seksiä muualta. Toisaalta miksi pitäisi hirmustua, jos ei itseä oma vaimo kiinnosta? Mitä mieltä olette?



ap

Musta ei olis elämään parisuhteessa (tällä tiedolla ja itsetuntemuksella ja kokemuksella jne.) ilman seksiä kahdeksaa vuotta. Ja kun (tällä tiedolla ja itsetun...jne.) olis pettämäänkään.



Miehellä ei ole mitään syytä hirmustua (silti toisaalta ymmärrän, jos niin tekee) aiheesta.



Mutta voi, kaikista eniten tässä nyt mietin sitä, miten sun elämä valuu hukkaan (no joo, yhdellä saralla). Oon ite kauhean seksuaalinen ja seksi on kyllä niin tärkeää, että tuo tilanne kuulostaa niiiiiiin ahdistavalta, etten tiedä, miten päin olisin tai mitä sanoisin.



Kysypä kerran vielä mieheltä, MIKSI mies ei halua seksiä vai onko joku syy, ettei siihen pysty. Ja kerro, että haluat nyt tietää asian perinjuurin, ja että tilanne ei voi jatkua tuollaisena. Tietysti kerrot myös, että oot valmis olemaan miehen tukena, jos hän tarvitsee apua halutakseen/pystyäkseen seksiin/hakeakseen apua tässä tilanteessa.



Musta tuntuu vaan niin uskomattomalta, ei tuollaisia parisuhteita voi olla... Tai varmasti ja selkeästi voi, etkä itse asiassa ole ainoa, joka vastaavassa tilanteessa rypee, tiedän ihan lähipiiristä täysin vastaavan pariskunnan (vaimo haluaa, mies ei). Mut ihan hirveää ja käsittämätöntä. Toivottavasti joku muu osaa olla viisaampi ja auttaa paremmin, mä en varmasti osannut sanoa oikeita sanoja, mutta VOIMIA kauheasti, puhukaa, puhukaa ja puhukaa ja hakekaa apua. Toivottavasti saatte asian selvitettyä!

Tämä ei siis ole mielipide.



Vaimo ei halunnut seksiä. Lopulta, monien vuosien aikana käytyjen lukuisien keskustelujen jälkeen hän sanoi, että haluaisi haluta. Kun sitten kysyin, että menisimmekö seksuaaliterapeutin juttusille tai uskoisiko hän lääkäristä olevan apua, sain välttelevän vastauksen. Lääkäriin hän ei mennyt, eikän hän siitä terapeutistakaan innostunut. Niin että haluamisen haluaminen taisikin vain olla keino saada keskustelu päättymään.



Halujen epätasapaino taitaa olla aika tavallista. Ja kun tilanne kärjistyy, niin minusta on ymmärrettävää että seksiä haetaan muualta. Eihän se ole yleisesti hyväksyttävää, mutta niin näyttää tapahtuvan.



Aika ajoin kuulee, että jos seksi toimii, se on vain osa suhdetta. Jos se ei toimi, se muuttuu suhteen pääsisällöksi. Omalta osaltani uskon tuon. Niin siinä kävi.



Perhettä voi tosiaan olla turha hajottaa. Jäljellä jäävä vaihtoehto on siis vieraissakäyminen luvalla tahi luvatta. Minä en omalta osaltani usko sellaiseen seksiin, joka ei herättäisi mitään muita tunteita, mutta en elä muiden elämää. Seksuaalisuus on kuitenkin syvällä psyykessä ja seksiin liittyy myös rakastumisen ja ihastumisen tunteita ainakin monilla. Vaikka itse ei ihastuisikaan seksikumppaniinsa, se toinen osapuoli voi ihastua. Siitä voi seurata monenmoisia ongelmia. Jos pitää seksisuhteen salassa, joutuu vielä kantamaan salaisuuden taakan ja mahdollisesti näkemään vaivaa, ettei kärähdä. Jos taas ei pidä sitä puolisoltaan salassa, joutuu sietämään joko mustasukkaisuuden tai ainakin sen, että asiasta muodostuu jonkinmoinen taakka omalle puolisolle.



Vaikeaa, kovin vaikeaa. Jos halut eivät kohtaa edes jotensakin, odotettavissa on vaikeuksia, jotka käyvät muodossa toisessa taakaksi suhteelle. Kyse on kaiketi sitten siitä, minkälaisen vaikeuden valitsee.

Meillä on lapsen syntymän jälkeen ollut seksin saralla hiljaisempaa, mutta ei todellakaan seksittömyyttä. Tiedän, että mieheni kaipaisi seksiä enempikin, mutta ei "kinua" joka ilta, jottei koe painostavansa. Minua itseä ahdistaa, että suhteestamme seksi vähentynyt, koska se tekee loppu pelissä miehestä ja naisesta toistensa puolisot, muutoin olisimme lapsemme äiti ja isi sekä toistemme kumppaneita.



Minulle siis seksi tärkeää ja itse asiassa olen puhunut miehellenikin, että itseäni häiritsee seksin vähentyminen, joka johtuu halujen vähentymisestä, johon taas en tiedosta syytä. Ehkä se on se pieni paketti siinä pinniksessä meidän sängyn vieressä. Näin vain ei voi olla kauaa, haluan pitää OIKEAN suhteen mieheeni.

Olet todellakin joutunut erittelemään tunteesi ja suhteesi niin itseesi, kumppaniisi ja oikeastaan vaimosikin puolesta teidän kummankin loppuelämään.

Nostan hattua:

Tämä ei siis ole mielipide. Vaimo ei halunnut seksiä. Lopulta, monien vuosien aikana käytyjen lukuisien keskustelujen jälkeen hän sanoi, että haluaisi haluta. Kun sitten kysyin, että menisimmekö seksuaaliterapeutin juttusille tai uskoisiko hän lääkäristä olevan apua, sain välttelevän vastauksen. Lääkäriin hän ei mennyt, eikän hän siitä terapeutistakaan innostunut. Niin että haluamisen haluaminen taisikin vain olla keino saada keskustelu päättymään. Halujen epätasapaino taitaa olla aika tavallista. Ja kun tilanne kärjistyy, niin minusta on ymmärrettävää että seksiä haetaan muualta. Eihän se ole yleisesti hyväksyttävää, mutta niin näyttää tapahtuvan. Aika ajoin kuulee, että jos seksi toimii, se on vain osa suhdetta. Jos se ei toimi, se muuttuu suhteen pääsisällöksi. Omalta osaltani uskon tuon. Niin siinä kävi. Perhettä voi tosiaan olla turha hajottaa. Jäljellä jäävä vaihtoehto on siis vieraissakäyminen luvalla tahi luvatta. Minä en omalta osaltani usko sellaiseen seksiin, joka ei herättäisi mitään muita tunteita, mutta en elä muiden elämää. Seksuaalisuus on kuitenkin syvällä psyykessä ja seksiin liittyy myös rakastumisen ja ihastumisen tunteita ainakin monilla. Vaikka itse ei ihastuisikaan seksikumppaniinsa, se toinen osapuoli voi ihastua. Siitä voi seurata monenmoisia ongelmia. Jos pitää seksisuhteen salassa, joutuu vielä kantamaan salaisuuden taakan ja mahdollisesti näkemään vaivaa, ettei kärähdä. Jos taas ei pidä sitä puolisoltaan salassa, joutuu sietämään joko mustasukkaisuuden tai ainakin sen, että asiasta muodostuu jonkinmoinen taakka omalle puolisolle. Vaikeaa, kovin vaikeaa. Jos halut eivät kohtaa edes jotensakin, odotettavissa on vaikeuksia, jotka käyvät muodossa toisessa taakaksi suhteelle. Kyse on kaiketi sitten siitä, minkälaisen vaikeuden valitsee.

joita minä olen käynyt läpi. Ja kyllä, kahdeksan vuoden aikana olen silloin tällöin, harvoin kyllä, ihastunut ja muutaman kerran päätynyt sänkyynkin. Joku on kuitenkin estänyt, että olisin jatkanut suhteita eteenpäin. Näistä kerroista olen elänyt useita kuukausia, jopa vuosia eteenpäin, tuntenut itseni haluttavaksi, naiseksi.



Ja kyllä mies on varmaan joskus aavistanut, että jotain vipinää on ollut, mutta ei ole nostanut kissaa pöydälle, murjottanut vaan.



Tämä seksittömyys on valitettavan vaikea asia ja siihen on koetettu hakea apuakin useampi vuosi sitten. Mutta ei mies sitä todellisena ongelmana koe, on elänyt vastaavanlaisessa avioliitossa (ilman lapsia tosin) aiemminkin. Tätä en tiennyt naimisiin mennessäni.



Olen vaan järkeillyt, että tämä on polku, joka minun pitää käydä. Lapset ovat vielä melko pieniä, joten tärkeintä on rauhaisa perhe-elämä. Minun aikani tulee, uskon niin:-)



ap

suosittelen, se kertoo aiheesta.

Kysehän taisi olla tilapäisestä seksin puutteesta? Tykkään Härkösen kirjoista, mutta minua hän ei kirjallaan onnistunut koskettamaan. Liian pinnallista ja kevyttä...



ap

"jännitettä" enää välillänne, tarkoitan sellaista pientä flirttiä? Vai onko kaikki tuollainen kuollut jo pois? Ja anteeksi jos tämä on liian henkilökohtainen kysymys, mutta eikö miehesi syty seksiin edes, jos saisi olla täysin vastaanottavana osapuolena (suuseksi tms)?



Ankealta kuulostaa kyllä teidän tilanne.

seksuaalinen jännite. Ja täytyy myöntää, etten enää juurikaan halua miestäni, vaikka kyllä olen hänestä joskus unia nähnytkin.



Mies ei syty seksiin millään (ainakaan minun kanssani). Joskus kauaaaaaaaan sitten yritettiin ja ei siitä tullut yhtään mitään. Ei ala seisoa... ja viagratja ja cialikset ei auta, jos ei ole sitä sisäistä nostetta, "syttymistä". Arvatkaa, miltä on tuntunut joskus tanssia miellyttävän miehen kanssa, jonka housuissa tapahtuu liikettä...



ap

Tämä ei siis ole mielipide. Vaimo ei halunnut seksiä. Lopulta, monien vuosien aikana käytyjen lukuisien keskustelujen jälkeen hän sanoi, että haluaisi haluta. Kun sitten kysyin, että menisimmekö seksuaaliterapeutin juttusille tai uskoisiko hän lääkäristä olevan apua, sain välttelevän vastauksen. Lääkäriin hän ei mennyt, eikän hän siitä terapeutistakaan innostunut. Niin että haluamisen haluaminen taisikin vain olla keino saada keskustelu päättymään. Halujen epätasapaino taitaa olla aika tavallista. Ja kun tilanne kärjistyy, niin minusta on ymmärrettävää että seksiä haetaan muualta. Eihän se ole yleisesti hyväksyttävää, mutta niin näyttää tapahtuvan. Aika ajoin kuulee, että jos seksi toimii, se on vain osa suhdetta. Jos se ei toimi, se muuttuu suhteen pääsisällöksi. Omalta osaltani uskon tuon. Niin siinä kävi. Perhettä voi tosiaan olla turha hajottaa. Jäljellä jäävä vaihtoehto on siis vieraissakäyminen luvalla tahi luvatta. Minä en omalta osaltani usko sellaiseen seksiin, joka ei herättäisi mitään muita tunteita, mutta en elä muiden elämää. Seksuaalisuus on kuitenkin syvällä psyykessä ja seksiin liittyy myös rakastumisen ja ihastumisen tunteita ainakin monilla. Vaikka itse ei ihastuisikaan seksikumppaniinsa, se toinen osapuoli voi ihastua. Siitä voi seurata monenmoisia ongelmia. Jos pitää seksisuhteen salassa, joutuu vielä kantamaan salaisuuden taakan ja mahdollisesti näkemään vaivaa, ettei kärähdä. Jos taas ei pidä sitä puolisoltaan salassa, joutuu sietämään joko mustasukkaisuuden tai ainakin sen, että asiasta muodostuu jonkinmoinen taakka omalle puolisolle. Vaikeaa, kovin vaikeaa. Jos halut eivät kohtaa edes jotensakin, odotettavissa on vaikeuksia, jotka käyvät muodossa toisessa taakaksi suhteelle. Kyse on kaiketi sitten siitä, minkälaisen vaikeuden valitsee.

Vaikka olisit Scarlett Johansson, tilanne olisi sama :)

seksuaalinen jännite. Ja täytyy myöntää, etten enää juurikaan halua miestäni, vaikka kyllä olen hänestä joskus unia nähnytkin.

Mies ei syty seksiin millään (ainakaan minun kanssani). Joskus kauaaaaaaaan sitten yritettiin ja ei siitä tullut yhtään mitään. Ei ala seisoa... ja viagratja ja cialikset ei auta, jos ei ole sitä sisäistä nostetta, "syttymistä". Arvatkaa, miltä on tuntunut joskus tanssia miellyttävän miehen kanssa, jonka housuissa tapahtuu liikettä...

ap

itkin monet itkut, kun mies ei halua (minua), mutta siitä pääsin yli jo vuosia sitten. Tavallaan olen jotenkin stabiilissa tilassa asian kanssa ja ehkä siksi mies kummastelikin kysymystäni. Takavuosina tuli räyhättyä asiasta useinkin, yritin hyvällä ja pahalla:-)



ap

mutta sanon kuitenkin.



Onko miehesi homo? Kuulostaa kovasti siltä.

Vaikea asia kyllä, elämässä kun on muitakin asioita kuin seksi, ja voi olla ,että halutaan olla yhdessä vaikkei seksiä olisikaan. Mutta uskon kyllä, että loppujen lopuksi se on tosi tuskallinen vaihtoehto.



Suosittelisin vakaasti jotain pariterapiaa teille. Tilanne on selkeästi aika sietämätön ainakin sinulle, saisitte sen avulla ehkä jonkun järkevän ratkaisun tilanteeseen.

ainakaan julkihomo ole. Kyllä ainakin takavuosina katseli naisia, koin joskus loukkaavanakin, kun oltiin yhdessä.



Pariterapia ei ole niin kauan vaihtoehto, kun mies ei näe seksittömyyttä ongelmana. Kävimme pariterapiassa esikoisen syntymän jälkeen, mutta silloin tapetilla olivat suhteen muut asiat. Miehen kiinnostus seksiin väheni tai lopahti jo puolen vuoden seurustelun jälkeen, kunnes hiipui kokonaan.



ap

Tuo taas on sinulta avun välttelyä ;)



Voihan parisuhteessa olla lukemattomia asioita, jotka häiritsevät vain toista osapuolta mutta sillä tavoin nakertavat rakkautta ja parisuhdetta.



Terapiassa miehesi voi päästä paremmin jyvälle siitä, kuinka rassaava asia tuo sinulle on, havahtua siihen enemmän terapeutin avustuksella. Eri asia on, jos mies ei suostu terapiaan, mutta sitä tuskin saa selville muuten kuin kertomalla, että asia painaa sinua niin pahasti, että vaadit terapiaa. Ja suunta on joko sinne tai ulos.

mies tuntuu ikään kuin sulkeneen seksin kokonaan elämästään pois ja on tehnyt tämän jo kauan ennen. Uskon kyllä, että uuden naisen kanssa seksi olisi kuvassa ainakin aluksi.



Vaikeinta minusta tässä on se, ettei asia tunnu olevan suuri ongelma miehelle. Kuinka ihmistä voi auttaa, jos tällä ei ole avuntarvetta?



Tukeni olen osoittanut pysymällä miehen rinnalla nämä vuodet.



Ai niin, mykkäkoulua ei muuten tullutkaan - ihan ystävällisin elkein meni mies nukkumaan. Lienikö myönnytys (tuleville) syrjähypyilleni?



Olen kyllä ajatellut, että voin elää vuosia kuten olen elänyt. Päätyä silloin tällöin vieraaseen petiin, hakea hyväksyntää toisilta miehiltä. Mutta entä sitten, kun lapset ovat isoja?



ap

haukkuu sekä lapset, että miehet!



Tuo on varma resepti!

haukkuu sekä lapset, että miehet! Tuo on varma resepti!

Täällä kun pitää korjata tämäkin asia, ettei tule epäselvyyttä:)