Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapset ja eriväriset ihmiset
04.03.2011 |
Muistan kun ihan pienenä katsoin Bill Cosby Showta. Aika ja paikka oli siis sellainen, jossa lapsi ei tummia ihmisiä nähnyt missään.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että en tuolloin mitenkään kiinnittänyt huomiota tai kysynyt vanhemmilta näyttelijöiden ihonväristä. Minulla ei ollut asiasta mitään ennakkoluuloa jo koko asia oli lapselle täysin yhdentekevä.
Oletteko omien lapsien kohdalla huomannut, että he eivät kiinnitä ihonväriin mitään huomiota? Onko erilaisuuden huomaaminen opittua vai tuleeko se vasta jossain iässä esiin, että kiinnittää sellaiseen huomiota?
Kommentit (9)
Kyllä se opittua on
Mutta vaikka en missään vaiheessa ole saanut mitään "rasistista" opetusta, niin silti myöhemmin elämässä erivärisen ihmisen kohtaaminen on ollut epäluontevaa. Tarkoitan siis, että kun pienenä lapsena asia oli täysin yhdentekevä (kuten vaikka hiusten väri), niin vanhempana sitten asian tiedostaa ja stressaa sitä, että osaanko nyt käyttäytyä niin, että en vaan millään tavalla huomioi sitä ihonväriä... Toivottovasti joku ymmärsi, mitä tarkoitan!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mustalaisiksi. Siis ihan tuon ihonvärin takia.
Heillä kavereina myös muitakin kun suomalaisia ja mitään ongelmia ei ole ollut. Hyvä juttu!
Kyllä se opittua on
Mutta vaikka en missään vaiheessa ole saanut mitään "rasistista" opetusta, niin silti myöhemmin elämässä erivärisen ihmisen kohtaaminen on ollut epäluontevaa. Tarkoitan siis, että kun pienenä lapsena asia oli täysin yhdentekevä (kuten vaikka hiusten väri), niin vanhempana sitten asian tiedostaa ja stressaa sitä, että osaanko nyt käyttäytyä niin, että en vaan millään tavalla huomioi sitä ihonväriä... Toivottovasti joku ymmärsi, mitä tarkoitan!
ap
Esim. jos tumma ihminen tulee kadulla vastaan niin sitten sitä miettii, että jos katson kohti ja silmiin, niin se luulee, että tuijotan sitä ihonvärin takia. Jos taas katson pois, niin se luulee, että halveksun ihonvärin takia...
ap
mustalaisiksi. Siis ihan tuon ihonvärin takia.
Heillä kavereina myös muitakin kun suomalaisia ja mitään ongelmia ei ole ollut. Hyvä juttu!
mustalaisnaisia prinsessoiksi! :)
mutta kyllähän lapsikin huomaa jossain vaiheessa, jos toinen on ihan eri näköinen, mihin on tottunut.
Me asuttiin kylässä, jossa ei aikaisemmin ollut yhtään eriväristä ihmistä, kun esikoinen oli pieni. Tyttö oli noin 2,5-vuotias, kun sitten näki ensimmäisen kerran leikkipuistossa hyvin tumman pojan. Olivat kulmakunnan ensimmäisiä pakolaisia. Tyttö katseli hetken aikaa hiljaisena poikaa, itse en sanonut tai tehnyt mitään. Istuin vaan penkillä lueskelemassa. Tyttö sitten hivuttautui mun viereen ja kysyi hiljaa: "Äiti... Onko tuo poika ihminen?" Sanoin, että kyllä on ja se siitä sitten. Tyttö lähti jatkamaan leikkejään. Myöhemmin sitten pohdittiin asiaa enemmän ja totesin, että ihan samalla tavalla ihmisiä voi olla eri värisiä ja eri rotuisia kuin koiriakin ja ne ovat silti kaikki koiria. Meillä itsellämme oli siis kaksi eri väristä ja eri rotuista koiraa tuohon aikaan, helppo vertaus ;) Sen jälkeen tyttö ei pahemmin ole ihmetellyt tai kummastellut.
Paitsi erästä varsin tukevaa tyttöä kerhossa. Toivoin hartaasti, ettei tyttö ollut mennyt tuolle kerhokaverille itselleen laukomaan mitään, kun minulta hän kysyi, että miksi se X on ihan muhkurainen? Ööööö.... tota.... Kertoi vielä, että tytöllä on tosi iso maha ja se syö ihan kauheesti. Joo, kiva... Koita siinä sitten selittää 3-vuotiaalle. Mutta asiaa tarkemmin pohdittuani tajusin, ette meidän tuttavapiirissä todellakaan ole juurikaan lihavia lapsia. Aikuisia jonkinverran, mutta heidän painostaan lapset eivät ole koskaan kyselleet mitään. Lihava lapsi oli jotenkin ihan uusi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mustalaisiksi. Siis ihan tuon ihonvärin takia.
Heillä kavereina myös muitakin kun suomalaisia ja mitään ongelmia ei ole ollut. Hyvä juttu!
mustalaisnaisia prinsessoiksi! :)
ja meidän aikaan Tartsan elokuvat oli se mitä katsottiin.
Poikien joukossa tartsan oli tietysti sankari. Minä loukkaannuin kun huomasin että sademetsän keskella oleva kylä oli jättänyt tartsan pojan puuhun roikkumaan ja apinoiden kasvattamaksi.
Sitten seuraavaksi tuli King Kong elokuva. Se oli todella pelotta, en ollut nähnyt niin isoa ja pelottavaa apinaa, se melkein ei mahtunut edes televisio ruutuun.
Ja olihan siellä afrikassa jopa musta heimokin joka tuli ja varasti englantilaisilta naisen jotta voisisivat uhrata sen apinalle. Mutta apina ihastuikin naiseen. Ja näytti sivistyneelle maailmalle että apina pystyy välittämään ihmisistä enemmän kuin afrikan mustat.
No myohemmin pääsin itse afrikkaan ja sain tietää että ei siellä apinoita palvella, eikä mikään heimo naisia kenelläkkään uhraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun yritin viitata eräseen henkilöön, joka ei ollut paikalla ja jonka nimeä en tiennyt. Olisi ollut helppo sanoa, että no se tumma tyyppi... Mutta en kertakaikkiaan tiennyt, voiko niin sanoa... Kuitenkin esim. olisi helppo sanoa, että no se vaaleahiuksinen tms.
ap
Alue: Aihe vapaa
kun näkee kadulla tummaihoisen että "tuo setä on musta/ruskea" ilman että on koskaan kuullut kenenkään kommentoivan muiden ihonväriä. On vain tehnyt itse tuon havainnon että jotkut ovat erivärisiä kuin itse on. Niin ja lapsi on 3vuotias.