Lue keskustelun säännöt.
Jännittääkö synnytys joka kerta yhtä lailla?
03.03.2011 |
Synnytys lähestyy, ja pelottaa suoraan sanottuna. Yksi synnytys takana, ja oli aika kamala kokemus. Nyt tuntuu ihan toivottomalta käydä sama urakka uudelleen lävitse.
Mä aina kuvittelin, että vain eka synnytys jännittää ja että toiseen suhtautuis jotenkin rauhallisemmin. En osannut odottaa näin voimakasta reaktiota.
Miltä muista tuntui mennä synnyttämään, kun takana jo synnytys/synnytyksiä? Ootteko te muut uudelleensynnyttäjät viileän rauhallisia, ja minä ainoa hermoheikko? ;)
Kommentit (22)
ja olen jo ihan paniikissa tulevasta synnytyksestä vaikka kaikki aikasemmin menny ok! Neljättä kun lähdin hakemaan niin pelotti myös mut nyt vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun itsellä on vain yksi synnytys takana eikä toinen raskaus ole alkanut, mutta olen ajatellut ihan samoin kuin sinä. Että sitten sitä on jo konkari eikä pelota. Mutta toisaalta, kyllä se ajatus synnytyksestä pelottaa jo näin ilman mahdollisuutta, että tarvii mennä synnyttämään... :D Siis kun luen synnytyskokemuksia, niin tulee fiilis, että toisaalta ihan hyvä, etten ole onnistunut raskautumaan... Eli kai se jännittäisi toisenkin tosipaikan tullen.
Mutta yritin ekan synnytyksen lähestyessä heittäytyä ajatukseen, että asiaa ei oikein voi (eikä halua tietty!) peruakaan, antaa mennä vaan virran mukana... Ja tieto lisäsi tuskaa. ;)
Tsemppiä synnytykseen, luota että sinä kuulut siihen enemmistöön, jolla kaikki menee hyvin. :)
Minulla on siis 3 lasta, ja kaikki synnytykset ovat olleet ihan helppoja ja nopeita, mutta supistukset on ollu ihan kauheita.
Ja just ihmettelin miehelle, kun alkaa tosi paljon jännittää ja pelottaakin jopa. Se vaan vähätteli, et sähän tiedät jo millasta se on.
Mutta kun eihän sitä voi etukäteen tietää. Kaikki voi mennä nappiin (kuten mulla ekalla kerralla meni), mut toisaalta moni asia voi mennä pieleenkin. Ja sattuuhan se joka tapauksessa ihan helvetisti.
Toivoisin vaan että se olis jo ohi!
eka kaikkein eniten, mutta oikeasti neljättä en olisi halunnut mennä synnyttämäänkään, mutta se olikin ihan hyvä kokemus. Ehdin saada puudutteenkin, joka kyllä helpotti, kun sai levon hetken ennen ponnistusta. En todellakaan viileän rauhallinen. Aina löytyy jokin syy, miksi jännittää, milloin se, ehtiikö ajoissa sairaalaan, milloin se, kestääkö niitä kipuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jännittää enemmän kuin ekan kanssa, kun tietää, mitä se kipu tulee olemaan:/
mitä on tulossa. Toisen kanssa ensimmäinen supistus toi muistiin sen, miten se sattuukaan. ja mulla kuitenkin kaikki meni molemmissa hyvin.
Ja tieto lisää pelkoa, kun tietää mitä kaikkea voi mennä pieleen... Mutta hyvin ne menee lähes aina, ei me muuten tällä pallolla enää eleltäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jännittää enemmän kuin ekan kanssa, kun tietää, mitä se kipu tulee olemaan:/
Jännitti, että onka taas yhtä kauheet supistukset. Tokalla ja kolmannella kerralla ne vaan oli vielä pahempia, kun ekalla :(
Kolmannen kohdalla pelkäsin eniten sitä, että lapsella on kaikki hyvin, ekan kanssa en sitä koskaan varsinaisesti pelännyt, vaikka tiesikin, että kaikkea voi tapahtua. Ekan jälkeen tiesin, että siitä helvetistä, mitä synnyttäminen minulle on, selviää kuitenkin todennäköisesti hengissä, vaikka lievitystä tarvitseekin.
Onneksi kaikki kolme ovat olleet terveitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka ei juuri jännittänyt kun ei tiennyt mitä oli tulossa, toinen joo ja kolmannen aikaan olin jo pelkopolilla. Nyt neljännen kanssa tuntuu että yksi synnytys kyllä menee kun pääsee tästä mahasta eroon.
Esikoisen aikaan oli kamala synnytys. Kivut hirveitä, yöaikaan vielä liikkeellä, en saanut lääkettä heti kun lääkäri oli vasta tulossa ja salit täynnä yms.
Mutta turhaan pelkäsin. Toisen aikaan oli todella helppo synnytys. Kivuliasta ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, pärjäsin hyvin ilman kipulääkkeitä yms. Täysin erilainen kuin ensimmäinen.
Nyt odottelen kolmatta hyvillä mielillä :) Pieni jännitys kyllä on, mutta ei enää pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekassa ei osannu vielä pelätä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Toisessa tiesi. Ja se pelotti.
Kolmas ja neljäs ei niinkään, mutta jos viides tulisi, olisin varmaan aivan paniikissa, koska neljäs synnytys oli aika tuskainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo hirvittää. Se kipu on niin käsittämättömän kovaa :(
Anoppi saanu 8 lasta. Neljä syntyny kotona. Neljä sairaalassa. Sanoi mulle aikoinaan, että hän on joka kerta pelänny synnytyksiä aivan kammotukseen asti. Ja totes, et mitään niin kamalaa ei olekaan kuin synnyttäminen.
En juuri edes ajatellut itse synnytystä kun olin raskaana, en edes ekalla kerralla.
ei ollu puudutukset voimassa kun lapsi syntyi. Toinen oli tosi helppo, rauhallinen ja kivuton ekaan verratttuna. Toivon, et kolmaskin synnytys menis yhtä hyvin kuin toka.
Luulisin, et eka lapsi "raivaa tien", mut en tiiä sitten. Jos vaikka joku seuraavista olis hirveen iso vauva niin varmaan vois sattua yhtä paljon kuin eka.
Neljännellä kerralla uskoin kuolevani...:)
Olen sitä tyyppiä yleensäkin, että sitä enemmän jännitän mitä vieraammasta asiasta on kyse.
Vähemmän siis jännitin tokaa synnytystä. Tosin mitä lähemmäs h-hetki tuli, niin huomasin jännittäväni sitäkin. Ei ihan niin paljoa kuin ekaa mutta jännitin selkeästi kuitenkin.
Kiva kuulla etten ole ainoa jota pelottaa. Jos te muutkin olette selvinneet vaikka jännitys hipoo jo paniikkia, niin enköhän minäkin sitten jotenkin selviä. ;) Olen jo vähän ajatellut, että olenkohan jotenkin liian herkkis, kun suorastaan itketti kun laittelin synnärikassia ja hain siteitä kaupasta, että kohta tässä vaan on pakko synnyttää vaikka haluan perua koko jutun! Ei auttanut yhtään vaikka katselin esikoisen synnärikuvia ja muistutin itseäni että se on kuitenkin elämän onnellisimpia päiviä kun lapsi syntyy.
Jospa se tästä. Tuleehan se vauva ulos jotenkin kuitenkin, ja onhan se sitten joskus ohikin...
ap.
ja kolmas pelotti eniten. Eli kun ties mitä pelätä. Kolmas sujui kyllä sitten niin hienosto ettei mahdollinen seuraava synnytys pelota yhtään.