2 vkoa saikkua isän kuoleman jälkeen

Minun isä kuoli keväällä 08 yllättäen ja sain pari viikkoa sairaslomaa. Ei tosiaan ollut liian vähän, kun piti hoitaa veljen kanssa käytännön asioita kun äiti ei jaksanut. Tuo kaksi viikkoa meni kuin kuplassa ja sitten oli hautajaiset. Sen jälkeen töihin.



Voimia toivotan ihan tosi paljon kaikille saman kokeneille!!

äitini kuoli vuosi sitten ja olin kuolinpäivän järjestämässä asioita ja hautajaispäivän palkallisella vapaalla koska ne oli työpäivänä. Eipä tullut mieleenkään lähteä itse lääkärille...

päivääkään en ollut sairaslomalla sen vuoksi. Viime talvena kuoli 2-vuotias lapsenlapseni, enkä silloinkaan ollut sairaslomalla. Minulla on hieno työyhteisö. Yksin kotona asian vatvominen ei olisi todellakaan ollut hyväksi. Työni on onneksi sellaista, että pystyn sen tekemään rutiinilla virheettömästi tarvittaessa. Pomo ymmärsi, että ylimääräistä en pysty tekemään, ja kannusti jäämään kotiin, jos en jaksa. Muiden asioiden ajattelu helpotti tuskaa. Kotona ehti ihan tarpeeksi murehtimaan yksin, koska puoliso oli ulkomailla komennuksella. Suru ei ole sairaus. Suren lasta vieläkin, pitäisikö olla pois työstä?

ap:llä on toki muita painavia syitä jäädä saikulle.

että sairaslomaa olisi voinut hakea. En olisi kyllä tarvinnutkaan, mutta hyvä että sellainen mahdollisuus on niille, jotka tarvitsevat.

molempien vanhempien kohdalla, en edes tiennyt että voisin saada saikkua. Enkä kyllä olisi tarvinnutkaan koska asiat piti kuitenkin hoitaa.

kun olet niin tunnollinen. Suru ei ole sairaus ei, mutta kyllä se työkyvyn voi viedä siinä missä kuumekin ainakin joillakin !

päivääkään en ollut sairaslomalla sen vuoksi. Viime talvena kuoli 2-vuotias lapsenlapseni, enkä silloinkaan ollut sairaslomalla. Minulla on hieno työyhteisö. Yksin kotona asian vatvominen ei olisi todellakaan ollut hyväksi. Työni on onneksi sellaista, että pystyn sen tekemään rutiinilla virheettömästi tarvittaessa. Pomo ymmärsi, että ylimääräistä en pysty tekemään, ja kannusti jäämään kotiin, jos en jaksa. Muiden asioiden ajattelu helpotti tuskaa. Kotona ehti ihan tarpeeksi murehtimaan yksin, koska puoliso oli ulkomailla komennuksella. Suru ei ole sairaus. Suren lasta vieläkin, pitäisikö olla pois työstä?

saa olla yhden päivän pois palkallisesti lähiomaisen kuoleman vuoksi ja toisen päivän hautajaispäivän vuoksi ja lähiomaisiksi lasketaan omat vanhemmat.



Itse työskentelen "villillä alalla" eli meillä ei ole tesiä ollenkaan, silti oli päivänselvää että sain olla palkallisesti pois ensinnäkin sen ensimmäisen päivän (jouduin matkustamaan sen päivän ja edellisen yön aikana yhteensä melkein 800 km ihan käytännön asioissa äitini romahdettua). Seuraavana päivänä soitin töihin ja kysyin saisinko olla palkattomasti pois vielä seuraavankin päivän, koska olin aivan kuoleman väsynyt ja pyörryksissä tapahtuneesta. Esimies totesi että tottakai olet loppuviikon pois ja hoidat asioita, ihan palkallisesti. Sanomattakin on selvää, että mielelläni olen joustanut sitten taas tiukan paikan tullen toiseen suuntaan.



Sulla on ap paljon enemmänkin syitä noihin saikkuihin kuin "pelkkä" omaisen kuolema. Totta on sekin, että ns. arkeen palaaminen saattaa helpottaakin sitä surua ja masennusta kun se ei hallitse mieltä ihan koko aikaa. Osanottoni.

Mutta varmista työnantajalta, että diagnoosi todistuksessa on sellainen, että oikeuttaa palkalliseen sairaslomaan. Monet työnantajat ovat näissä nykyään aika tiukkoja

isäni kuoleman jälkeen. Eli minun mielestäni on liian pitkä aika. Töissä ollessa asiaa ei ajattele koko ajan, joten siellä pääsee helpommalla.

Mutta kysymys onkin nyt sairauslomasta, jonka työterveyslääkäri kirjoittaa omaisen kuollessa!

saa olla yhden päivän pois palkallisesti lähiomaisen kuoleman vuoksi ja toisen päivän hautajaispäivän vuoksi ja lähiomaisiksi lasketaan omat vanhemmat.

Todella äkillisesti sairauteen. Sain palkallista sairauslomaa lääkäriltä 1,5 viikkoa ja mulla oli onneksi niin ihana pomo ja työkaverit, että todellakaan eivät odottaneet minua heti töihin. Itse menin niin shokkiin, kärsin unettomuudesta, en pystynyt syömään, ahdisti ym. että olin kuin kävelevä haamu. En todellakaan olisi pystynyt vastuulliseen opettajan työhöni silloin.



Mutta jokainen työ ja jokainen ihminen on erilainen, toinen pystyy ja toinen ei. Ei kannata verrata itseään muihin. Ja sinulla on muutakin suurta stressiä ollut elämässäsi, joten älä yhtään kanna huonoa omaatuntoa asiasta. Tsemppiä!

rauhassa sairaslomasi.



Itseltäni kuoli 2 vuotta sitten yllättäen oma isä, ollessaan matkalla. Voi sanoa, että olin shokissa. Isän auto ja ajotaidoton äiti piti hakea pois, eikä omalle surulle jäänyt yhtään aikaa. Toimin kuin robotti ja hoidin äidin asioita ja hautajaisasioita sen työnantajan myöntämän 3 päivän aikana. Lopulta viimeisenä iltana olin itse romahtamispisteessä, verenpaine 190. Mies vei mut terveyskeskukseen, työterveysasemalle en jaksanut aikaa varata. Omalääkärin kommentti: "suru ei ole sairaus, töihin vain!"



Menin töihin. Istuin siellä ja tuijotin seinää, itkin hysteerisenä. En saanut töitä tehdyksi. Työnantaja vei itse työterveysasemalle, 2 viikkoa sairaslomaa ja rauhoittavaa lääkettä.



Sen 2 viikkoa käsittelin asiaa. Menin taas töihin, pystyin olemaan itkemättä, mutta töistä ei tullut mitään, olin kuin unessa ja halvaantunut, en pystynyt keskittymään. Sitten sairastui onneksi lapset peräkanaa flunssaan, ja kotona meni heitä hoitaessa viikko. Se viikko auttoi mua pääsemään tolpilleni. Tajusin että lasten takia pitää jatkaa elämää.



Suru on hyvin lamauttava tila, ja kyllä tarpeen vaatiessa pitää antaa sairaslomaa. Jos ei pysty surultansa työhön, niin on työkyvytön. Kiitos työnantajalle ymmärryksestä. Omalääkärini oli tunteeton törppö.

isän kuoleman jälkeen. Eräs tuttuni oli pois puoli vuotta töistä kun hänen tyttärensä jäi junan alle. Toisaalta tunnen myös ihmisiä, jotka ovat olleet töissä kuin mitään ei olisi tapahtunut vaikka lähiomainen on kuollut. Itse olen sellainen, joka ei pystyisi tekemään töitään äkillisen surun kohdatessa. Kivittäkään vaan, olin pois 2 pv töistä kun koirani kuoli.

Tai toivottavasti toi on yksi ja sama pelle! Tai ymmärrän jos jonkun juoppoinsesti-isä kuolee niin eihän silloin mitään sairista tarvitse.



Ap:n sairis on musta ihan normaali ehkä jopa lyhytkin? Mä jäin aikoinaan kesäaikaan leskeksi. Sain viisi viikkoa palkallista sairista. Kolmesta lapsesta huolehtiminen olisiollut ylivoimaista työn ohella tuossa tilanteessa. Olisin ehkä voinut olla vähän pidempäänkin sairaslomalla, mutta koulujen alettua oli ihan kiva mennä itsekin töihin. Kiireinen työ piti murheelliset ajatukset loitolla ja iltaisin oli niin väsynyt ettei tarvinnut nukahtamislääkkeitä.



Tsemppihalit kaikille _rakkaan_ läheisensä menettäneille!

mitä se lääkäri kirjoitti syyksi sairaslomatodistukseen?

Eihän siihen voi kirjoittaa uupumus, koska se ei ole hyväksytty syy. Mutta voiko olla masennuskaan, jos se ei ole kestänyt tarpeeksi kauan.

mitä se lääkäri kirjoitti syyksi sairaslomatodistukseen? Eihän siihen voi kirjoittaa uupumus, koska se ei ole hyväksytty syy. Mutta voiko olla masennuskaan, jos se ei ole kestänyt tarpeeksi kauan.

ura noilla taustoilla etenisi yhtään eikä määräaikaista työsuhdetta jatkettaisi. Meillä on työpaikka, ei sairalomanmaksuautomaattia.

jos 50,n iin ihan ok.

Tuli töihin sitten seuraavan päivänä eli oli yhden päivän poissa. Suru ei ole sairaus. Yleensä se kotona märehtiminen vain pahentaa sitä surua.



Useimmat ihmiset toipuisivat paljon nopeammin, jos jatkaisivat surusta huolimatta normaalia elämää.



Eri asia on mielenterveysongelmaiset.

Akuutti stressireaktio ja unettomuus. Molemmat oikeuttavat palkalliseen sairauslomaan. Meillä esimies on tarkka, töissä ollaan töitä tekemässä joko täydellä teholla tai kotona sairauslomalla. Työpaikkalääkäri kirjoittaa 2-5 pvän sairauslomalapun, kun sanon että olen täällä esimiehen käskystä. En jaksa enää kinata esimiehen kanssa asiasta. Mielestäni joskus voisi tehdä töitä pienemmällä teholla, mutta ei sovi hänelle.

mitä se lääkäri kirjoitti syyksi sairaslomatodistukseen?

Eihän siihen voi kirjoittaa uupumus, koska se ei ole hyväksytty syy. Mutta voiko olla masennuskaan, jos se ei ole kestänyt tarpeeksi kauan.