Te joiden lasten elämässä vain yksi ukki,
osallistuuko lapsenlapsen elämään mitenkään?
-murheinen
Kommentit (27)
surettaa kovasti lasten puolesta, vaan minkäs teet, kaikki on jo koitettu :(. Mutta tämä yksi ukki onkin ihan korvaamaton :).
Huolehti lapsenlapsestaan kovasti jo raskausaikana.
Voisin kutsua isääni "hössöttäjäukiksi".
Hän on ihana, mutta ei kannate olla kateellinen: lapsen isä ei ole missään tekemisissä eikä siis lapsellani ole isää eikä toista sukua ollenkaan.
Sallittakoon hänelle ihana ukki:)
meidän lapsilla ei ole kuin tämä yksi isovanhempi elossa, ja itken silmät päästäni kun ei tätä nämä lapset kiinnosta : (
viettänyt tämän "ukin" äidin kanssa.
Poika tykkää ukistaan ihan valtavasti. Jotenkin tunnen, että ukkikin välittää pojasta mutta on vielä niin omassa urassaan kiinni, ettei ehdi miettimään muuta. Toisaalta kyllä muita lastenlapsia näkee useammin kuin meidän poikaa, että eipä kai sekään mikään selitys välttämättä ole. Minusta ukki ei kauheesti välitä ja siksi mullakin on välillä kauheen paha mieli, kun ajattelen, että poika joutuu kärsimään ukkiudestaan mun takia :(
meillä on lapsella vain yksi vaari joka asuu parin kilometrin päässä.Harvakseltaan nähdään,on vaan sen luontoinen ihminen.Ja luulenpa että parin vuoden sisään muuttaa ulkomaille...
länsi-afrikassa, eli ei ole lapsen elämässä kuin puhelimitse ja skypessä, ainakaan vielä. kunhan saadaan rahat kasaan, mennään ukin luokse muutamaksi viikoksi! :)
Poika tykkää ukistaan ihan valtavasti. Jotenkin tunnen, että ukkikin välittää pojasta mutta on vielä niin omassa urassaan kiinni, ettei ehdi miettimään muuta. Toisaalta kyllä muita lastenlapsia näkee useammin kuin meidän poikaa, että eipä kai sekään mikään selitys välttämättä ole. Minusta ukki ei kauheesti välitä ja siksi mullakin on välillä kauheen paha mieli, kun ajattelen, että poika joutuu kärsimään ukkiudestaan mun takia :(
Jopa ajattelen, että isäni vihaa miua, siksi éi nämä minunkaan lapset kiinnosta : (
hoitaa tarvittaessa lasta ja hakee tarhasta. ei toki ihan vauvana hoitanut.
Eivät ole koskaan ukkejaan tavanneet. Mieheni isä kuoli alle viisikymppisenä, oma isäni 60-vuotiaana ja vanhin lapsi syntyi vasta sen jälkeen.
Surku tulee kun kyselevät missä heidän ukkinsa on :( Valokuvia on katseltu ja iltaisin juteltu Ukille ja Papalle.
surettaa kovasti lasten puolesta, vaan minkäs teet, kaikki on jo koitettu :(. Mutta tämä yksi ukki onkin ihan korvaamaton :).
hoitaa tarvittaessa lasta ja hakee tarhasta. ei toki ihan vauvana hoitanut.
meillä ukki ollut ilman mummia hoitamassa jo muutaman kuukauden ikäistä jonkun aikaa. yhtälailla pystyi vaipan vaihtamaan ja antamaan tuttipullosta juotavaa kuin kuka tahansa muukin lapsesta välittävä läheinen.
Lapsenlapset ovat vielä pieniä, ukilla oma elämä elettävänä. En ole koskaan ajatellut, että koska minä olen lisääntynyt, pitäisi isäni luopua kavereista, harrastuksista ja tekemisestä ja keskittyä paapomaan lapsiani.
Kylässä käydään puolin ja toisin, mutta lapsen oma isä on kyllä riittänyt "elämän mieheksi".
Odota pari vuotta ja pyydä ukkia teille asumaan, niin voit hoitaa ukin ja lapset siellä kotona.
Miksi mun pitäis odottaa ja pyyttää ukkia meille asumaan? Jos ei
täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevaa ihmistä kiinnosta, miksi mun suht nuori ihminen pitäisi ottaa meille asumaan?
Minun isoisäni oli kuollut synnyttyäni. Sekä isän että äidin isä.
Jäikö minulta uupumaan jotain?
Äitini äiti oli syntyessäni 80-vuotias ja dementoitunut. Isäni äiti oli kuollut.
Auts - mulla ei ole ollut isovanhempia. Olenko nyt jotenkin jäänyt jotain vaille?
ja varsinkin jos ovat suht nuorina vielä elossa, muttei lapset saati lapsenlapset kiinnosta.
muttei sitä kiinnosta kuin viina ja omat "kaverit".
-ap
Mitäs, jos ukkia kiinostaisivat lapset, mutta lasten äitiä ei?
Näinkin voisi olla.
Ole sinä lapsistasi kiinnostunut niin he eivät jää mitään paitsi. It's so easy!
Asuu 1000 km päässä ja on pitkäaikaissairas (hankala matkustaa), joten ei kovin usein nähdä. Välillä soittelee tai laittaa postikortin tai rahaa.
Oma isäni on kuollut jo ennen lapsen syntymää.
Vähän harmittaa, että miehen vanhemmat eivät hirveästi lapsen elämään osallistu, mutta onneksi oma äitini osallistuu sitäkin enemmän.