Miksi joidenkin lapsista kasvaa niin ahneita?

Omille lapsille olen takonut päähän, että jos on kylässä niin kavereiden vanhemmilta ei kerjätä karkkia eikä muuta. Jos äiti lupaa ostaa jotain niin ei aleta vinkumaan, että en haluakaan tätä vaan tuota. Kiitetään kauniisti, siitä, mitä saa.



Synttäreillä ei ahmita kaikkea ja lapeta herkkuja naamaan.



Näitä hamstraajia on kyllä nähty. Eräskin pullukka tyttö istui aina synttärit pöydässä ja tyhjensi herkkupöytää samaan aikaan kun muut leikki. ja kun hätyytin pöydästä pois, kulki sipsipurkin kanssa ja tunki niitä koko ajan suuhun. Kun kielsin, oli kertonut äidilleen ja äiti tuli aiheesta silmille.



Kerran tytön ja hänen kaverin kans kävin kaupassa. Kaveri lappoi jogurtit ja herkut kärryyn, että hän haluaa tätä ja tuota. Katsoin kyllä vähän pitkään, samoin kuin tyttöni. Ei olla totuttu tällaiseen käytökseen, että vingutaan vieraille, ettei halua tätä vaan mun pitää saada tuota ja tätä herkkua iltapalaksi. Ja tälläkin tytöllä oli ikää 11 vuotta eli olisi pitänyt jo kasvatuksen mennä perille jos sellaista on siinä perheessä.

yksi maltillinen, toinen hyvin hanakka ottamaan. Toista ei niin kiinnosta karkit ja herkut, toista sitäkin enemmän. Ja ihan samalla tavoin kasvatettu.



Huoh, teet niin tai näin - aina väärinpäin.



Jos sinulla on (ilmeisesti) yksi lapsi, joka ei ole ahne karkin perään, niin valitettavasti et voi ottaa kunniaa upeasta kasvatuksesta ja arvostella muita. Lapset ovat erilaisia, kuten aikuisetkin. Kasvatus vaikuttaa, mutta kyllä perusluonne määrää aika paljon. Valitettavasti.

Oma lapsemme on ainokainen ja saanut monen mittapuun mukaan paljon enemmän kun ikätoverinsa. Koskaan hän ei kuitenkaan leveile millään mitä on saanut tai esim. missä kaikkialla on matkustanut. Ennemminkin jättää kokonaan kertomatta asoista. Esim. joulun seudun vietimme kaukomatkalla, mutta lapsi ei ollut koulussa, edes opettajan kysyessä miten kukakin oli lomansa viettänyt, kertonut matkasta. Lapsella taas on kaveri, jolla on kova tarve suurennella ja jopa valehdella omista asioistaan. Olen miettinyt mistä sellainenkin tarve kumpuaa.

on herkkujen suhteen hirmuinen rohmu, mutta osaa säästää rahojaan jotain isompaa hankintaa varten. Nuorin taas ei ole herkkujen perään mutta tuhlaa heti kaikki roposensa. Kyseessä on kuitenkin lapset ja en ole koskaan ymmärtänyt miksi lasten virheistä tehdään niin suuria ja heti pidetään kasvatusta epäonnistuneena, jos nyt kasaa puoli kiloa karkkia pussiin. Eikös siinä ole juuri kasvatuksen paikka: jutellaan lapsen kanssa, että ei ollut tarkoitus tehdä etusormen ennätystä ja että kuinka paljon tuollainen määrä maksaa jne. Näin meillä ainakin toimitaan, oli sitten oma tai vieras lapsi.

meillä tyttö antaisi vaikka hampaat suustaan jos veljelle tulisi siitä hyvä mieli, kun taas veli on ihan kamalan ahne ja veisi siskolta ihan kaiken. Jopa huijaamalla ja varastamalla.



Samalla tavalla on kasvatettu kummatkin, taitaa olla ihan luonnekysymys. Kysymys kuuluukin, miten nuo molemmat saataisiin sellaiselle kultaiselle keskitielle tämän asian suhteen...

Tiedätpähän nyt ensi kertaa varten miten toimia ja onnea sinulle hyväkäytöksisestä tytöstäsi.

kunnianhimo ajaa ahneuteen. Luultavasti oppinut vanhemmiltaan tuon porvarillisen kaavan. Haalitaan vaan lisää ja lisää vaikka on jo tarpeeksi.

Ihmeellistä kun monen mielestä jo 5v pitää käyttäytyä kuin aikuinen.

että tuo johtuisi mistään muusta kuin kodin arvomaailmasta, sillä saadusta asennekasvatuksesta. Onhan ahneus ja itsekkyys lisääntynyt muutenkin.

siis, että miksi joidenkin perheiden lapset esim. juhlissa ovat ensimmäisenä kahvipöydästä hamstraamassa kaksin käsin pullaa suuhunsa.

Yski läheinen ystävä perhe tälläinen. Lapsi on kaksi ja molemmat ihan tojuttoman ahneita. Joka kerta joutuu moneen kertaan sanomaan siitä rohmuamisesta.

Heillä ainakin ihan alusta asti ollut tosi tiukkaa kaikkien herkkujen kanssa, siis kotona ei saa mitään herkkuja tai sitten tosi vähän.

Olen miettinyt, että se ettei ikinä muuten kuin juhlissa saa herkutella, tekisi sitten ehkä joistain lapsista tällaisia rohmuja.

Luulen, että kun lapsena sain todella vähän karkkia, niin aikuisena sitten söin sitä niin paljon että lihoin! Aikuisena kun saa päättää mihin rahansa käyttää... Mulla oli lapsena tiukka kuri enkä ikinä kerjännyt kylässä enkä ottanut kahvipöydässä ennen kuin lupa oli annettu, että siinä mielessä säästin tuon karkkihimoni aikuisuuteen.

Olisikohan näillä ap:n lapsen kavereilla sama juttu, ettei kotona saa karkkia ja jos jossain saa, niin ei osaa säännöstellä sitten. Kotona kuitenki pitäis opettaa ne käytöstavat, ettei kylässä saa kerjätä.

mä voin kuvitella, että mun poitsu on just tollanen... Vaikka on sanottu monesti ja saa kyllä kotonakin. Huoh... se on ollu sellanen rohmu aina, pienenä jos oli karkkia jossain, niin rohmusi nyrkit täyteen ettei vaan jäis ilman, vaikka olisi ollut kyse ihan omasta karkkipussisrta mistä kukaan muu ei syönyt. Tyttö taas ei ollenkaan. Noh, kaipa häntökin sitten täällä palstalla joku kiroaa...

Myöhäistä nyt mussuttaa.

etpä ole näkemässä paljonko oma fiksu, säästeliäs, antelias ja järkevä lapsesi lappaa namia pussiin kaverin äidin maksaessa :)

Totesimme erään 10-vuotiaan lapseni kaverin äidin kanssa tässä joku aika sitten, että kyllähän nuo lapsoset vedättävät kaverin vanhempia mennen tullen, mutta ovat omien vanhempiensa edessä ihan pirun hyvin käyttäytyviä ja kaikin puolin täydellisiä ;)

Kävin pari viikkoa sitten leffassa tämän 10-vuotiaan poikani ja hänen kahden samanikäisen kaverinsa kanssa. Kaverit hamstrasivat justiinsa sellaiset puolen kilon karkkisäkit ja olivat kassalla ihan paniikissa kun rahat eivät riittäneet (jeesasin sen muutaman euron) mutta oma tenava ei käytännössä halunnut muka juuri mitään....!

Talvilomalla sitten tämä samainen poikani kävi toisen leffakaverinsa kanssa risteilyllä. Periaatteessa matka ruokineen oli maksettu + käyttörahaa mukana, mutta niin vaan sain mutkan kautta tietää, että oli "säästänyt" omat rahansa kaikessa hiljaisuudessa ja saanut kaverin vanhemmat ostamaan kaikenlaista.

Oi voi, minunko lapseni? :D Ihan aikuisen oikeasti -- tätä tapahtuu puolin ja toisin koko ajan. Vanhempien tulisi kaiketi osata reknata tilanteet keskenään sekä selvittää ne vaikka sitten erikseen myös lasten kanssa.

(Seuraavalla kerralla muistan kertoa paremmin ja selkeämmin myös mahdollisen matkakaverin vanhemmille, paljonko mukulalla on omaa rahaa mukana ja missä se on ja mihin tarkoitettu...)

Äiti on ns. terveystietoinen, kaikki "epäterveellinen" on kielletty ja normaali ruokakin mautonta moskaa. Ei kai se sitten ole ihme, että lapsi rohmuaa kylässä?

rohmua vaikkapa buffetissa (ihan sama onko työmaaruokalan linjasto vai hienompi paikka) firman pikkujouluissa tai muissa karkeloissa, missä jotain voi saada näennäisesti lähes ilmaiseksi ;)

näitä kiemuraisia aikuisten käytöskoukeroita, tuossa iässä lapsi vielä toimii ja saakin toimia lapsen vaistolla ja lapsenuskolla. Siis lapsihan on silloin ollut aidoimmillaan, kun on lappanut karkkeja pussiin.



Ap. taitaa itse olla joku pahemmanlaatuinen nipottaja tai sitten köyhä itsekin?

Lapset on lapsia!

Olen varma ettei ollut puhunut kellekkään matkastamme, sillä luokkakaverit eivät tieneet että olimme matkalla. Saivat tietää vasta kun olivat meillä synttäreillä ja näkivät matkasta kertovan valokuvakirjan.



Opettajan kanssa on joskus aikaisemmin ollut puhetta matkustamisesta ja opettaja itse sanoi, ettei meidän lapsi koskaan puhu reissuistamme ja vastaa tosi lyhyesti jos niistä kysytään.

perheen asioita muille (luojan kiitos meilläkin on sellaiset lapset). Olisko se jotain tarvetta tulla hyväksytyksi toi rehenteleminen ja leuhkiminen. Toisilla lapsilla on vaan parempi itsetunto.

ahneet penskat on aika läskejä?



Huvittava juttu tapahtui kerran meillä kun ylipainoinen äiti ylipainoisen tyttönsä kanssa tuli käymään.



Olin laittanut tarjolle kaikkea hyvää, koska vieraita oli tulossa enemmänkin. Käännyin panemaan kahvia tippumaan niin en huomannut, mitä pöydässä tapahtuu.

Tyttö oli kahminut valtavat annokset herkkuja lautaselleen. Äiti kai huomasi omituisen ilmeeni. Nauroi oikein hyväntuulisena, että hän on käskenyt ottaa aina kun ilmaista herkkua saa. Tyttö siitä villiintyi ja läskiposket vain hyllyi kun ahmi keksejä.



Mamma meni siinä vaiheessa vähän vaikeaksi kun sanoin, että oli kyllä tarkoitus odottaa muitakin vieraita ja aloittaa tarjoilut vasta sitten kun kaikki ovat saapuneet ja yhdessä kahvipöydässä. Nämä olivat itse rohmunneet ja lähmineet siinä kahvia odotellessa melkein puolet, mitä olin pöytään laittanut.



Onneksi oli vierasvaraa, joten siistin pöydän ja pyyhin heidän muruset pois ja katoin pöydän uudelleen.

Muiden vieraiden tultua valittelin, että ei nyt ole mitään erikoisempaa enää kun xxxx ja hänen tyttönsä tulivat etukäteen ja ehtivät syödä parhaat päältä.



Äiti ja tyttö lähti aika pikaisesti läskiposket hyllyen ja loukkaantuneena mutisten. Eivät onneksi enää ikinä ole meille tulleet. Saimme muiden vieraiden kanssa hyvät naurut heistä.