Miksi joidenkin lapsista kasvaa niin ahneita?

Jos heillä ei ole rahaa, ovat köyhiä?



Olen vastaavaa huomanut omien lasten kaveripiirissä, ne jotka eivät saa vapaasti jotain, rohmuavat.

Siinä taas yksi: "Minä osaan kasvattaa lapseni, mutta muut eivät osaa kasvattaa omiaan." -aloitus...

Oma tyttäreni ei koskaan tuhlaa viimeisiä rahojaan mihinkään turhuuksiin kuten helyihin tai karkkeihin, vaan säästää rahansa johonkin isompaan ja tärkeämpään.

sinä olet määrittelemään, mikä kenellekin on tärkeää. Jollekin se voi olla se karkkipussi silloin tällöin.

Ne ei saa koskaan kotona mitään? Tai saavat karkkipäivänä tyyliin yhden lakun.

kyllä sä olet hyvä äiti kun noin hienon lapsen kasvatat!

Siinä taas yksi: "Minä osaan kasvattaa lapseni, mutta muut eivät osaa kasvattaa omiaan." -aloitus...

siinä taas yksi joka ei osaa kasvattaa:)

Ne ei saa koskaan kotona mitään? Tai saavat karkkipäivänä tyyliin yhden lakun.

opi sitä käyttämään harkiten tai säästäväisesti.

Ap.

Tuo ei kuulosta ahneudelta vaan ennemminkin sitlä, ettei kotona ole opetettu rahan arvoa eikä tapoja. Lapsukaiset ovat vaan tietämättömiä, miten tuossa tilanteessa kuuluisi käyttäytyä.



Olisit sanonut siinä vaiheessa, kun pussit alkoivat olla sopivan kokoisia, että jo riittää. Tai olisit sanonut, että ostat kaikille vaikka 1,5 eurolla tms. summalla karkkia. Lapset olivat kuin noh, lapsia karkkikaupassa. En tiedä lasten ikää, mutta jos ovat kovin nuoria niin on vaikea hahmottaa minkä kokoinen pieni pussi on (ja tästäkin on varmasti eri ihmisillä eri mielipiteitä).



Se, että lasten rahat on loppu kertoo jotain vanhemmista. Taskurahan kanssa ollaan ehkä löysiä ja rahaa annetaan aina kuin lapsi sitä pyytää eikä kehoteta säästämään. Ei myöskään ole opetettu, että rahan kinuaminen kaverilta on epähienoa. Vika on siis vanhemmissa, ei lapsissa, vaikka eihän tuommoinen pummiminen tietenkään kivaa ole.



Ole tyytyväinen, että olet oman lapsesi kasvattanut vastuulliseksi rahankäyttäjäksi.

Tuo ei kuulosta ahneudelta vaan ennemminkin sitlä, ettei kotona ole opetettu rahan arvoa eikä tapoja. Lapsukaiset ovat vaan tietämättömiä, miten tuossa tilanteessa kuuluisi käyttäytyä.

Olisit sanonut siinä vaiheessa, kun pussit alkoivat olla sopivan kokoisia, että jo riittää. Tai olisit sanonut, että ostat kaikille vaikka 1,5 eurolla tms. summalla karkkia. Lapset olivat kuin noh, lapsia karkkikaupassa. En tiedä lasten ikää, mutta jos ovat kovin nuoria niin on vaikea hahmottaa minkä kokoinen pieni pussi on (ja tästäkin on varmasti eri ihmisillä eri mielipiteitä).

Se, että lasten rahat on loppu kertoo jotain vanhemmista. Taskurahan kanssa ollaan ehkä löysiä ja rahaa annetaan aina kuin lapsi sitä pyytää eikä kehoteta säästämään. Ei myöskään ole opetettu, että rahan kinuaminen kaverilta on epähienoa. Vika on siis vanhemmissa, ei lapsissa, vaikka eihän tuommoinen pummiminen tietenkään kivaa ole.

Ole tyytyväinen, että olet oman lapsesi kasvattanut vastuulliseksi rahankäyttäjäksi.

Enkä sitten enää kakkikaupassa kehdannut laittaa lapsia laittaa keräämiään karkkeja takaisin nihin laatikoihin. Olisi pitänyt tajuta laatia säännöt etukäteen.

siis, että miksi joidenkin perheiden lapset esim. juhlissa ovat ensimmäisenä kahvipöydästä hamstraamassa kaksin käsin pullaa suuhunsa.



Yski läheinen ystävä perhe tälläinen. Lapsi on kaksi ja molemmat ihan tojuttoman ahneita. Joka kerta joutuu moneen kertaan sanomaan siitä rohmuamisesta.

Heillä ainakin ihan alusta asti ollut tosi tiukkaa kaikkien herkkujen kanssa, siis kotona ei saa mitään herkkuja tai sitten tosi vähän.

Olen miettinyt, että se ettei ikinä muuten kuin juhlissa saa herkutella, tekisi sitten ehkä joistain lapsista tällaisia rohmuja.

etpä ole näkemässä paljonko oma fiksu, säästeliäs, antelias ja järkevä lapsesi lappaa namia pussiin kaverin äidin maksaessa :)

oma lapsemme ei erityisesti välitä karamellista, suklaasta tai makeisista, isovanhemmat kuitenkin lähes aina tuovat jotain, suklaapatukan, jonkun karamellirasian tai jonkun Fazerin konvehtilaatikon.



Nämä lojuvat sitten lapseni huoneessa, hyllyllä tai pöydällä.



Lapsen kaverien tullessa kylään, he syövät KAIKEN näkyvillä olevan, ihan tuosta vaan. Koskaan ei ole lapsi lupaa antanut, tosin eivät nämä ystävät ole mitään kyselleetkään.



Pitää ilmeisesti alkaa piilottaa näitä kavereiden tullessa kylään.



Tyttö on 9-vuotias.

Siinä taas yksi: "Minä osaan kasvattaa lapseni, mutta muut eivät osaa kasvattaa omiaan." -aloitus...

siinä taas yksi joka ei osaa kasvattaa:)

lailla hän kertoi omasta tilanteestaan?

että jos saa harvoin tai ei ikinä niin sitten rohmuaa. Mun kaverilla on herkkurohmut lapset ja se joutuu niille aina sanomaan että nyt sitten muistatte olla ottamatta enempää jne. Kotona saavat herkkuja ihan riittävästi (minusta liikakin) ja rahaakin on ostella. Aina kun tulevat meille niin katoaa kaikki syötävä pöydästä. Tai ehkä meillä on niin hyvät tarjoamiset?

Olen ihmetellyt ihan samaa. Mutta oma miehenikin on ollut jopa aikuisena samanlainen. Hänelle oli jossain vaiheesa pakko sanoa rumasti, että nyt loppuu se siivelläeläminen. Oli tosi noloa olla esim. baarissa kun kaikki muut tarjoavat kierroksen ja sitten kun on mieheni vuoro, niin kattelee muualle ja vaihtaa puheenaihetta.



Kotona maksatti tyytyväisenä menot minulla, aina oli jostain syystä rahat loppu ja pliis, voisitko maksaa.



Mieheni ei ole ahne, mutta hän ei vaan ilmeisesti ollut oppinut kotona a) rahankäyttöä b) käytöstapoja tällaisissa raha-asioissa.



Nykyään monen riidan jälkeen mies toimii näissä asioissa fiksusti.

siitä, että kotona ei saa, mutta yhtäältä kyse voi olla siitä, että lapselle ei koskaan ole edes opetettu käytöstapoja tai ei ole uskallettu sanoa miten tulee käyttäytyä ja mikä on riittävästi.

Itse täytyy myöntää, että olen varmaan kavereiden luona rohmunnut ihan liikaa karkkia ja herkkuja lapsena, kotona kun niitä ei saanut, niin en osannut hillitäkään.



Tietysti voi olla myös päinvastainen: ollaan totuttu saamaan kerralla paljon tai ollaan totuttu käyttämään rahaa ihan vapaasti, eikä siinäkään ole sitten kohtuutta.



Tai sitten se viimeinen, että kun ei ole omia vanhempia kieltämässä, niin otetaan sitten karkkia kunnolla kun kerrankin saa, koska lapset (suurin osa lapsista) nyt tykkäävät karkista.



Varmaan tuo etukäteen säännöstely auttaa sitten ensi kerralla, jos sellainen tulee.

rohmu ja yksi säästäväinen. Mitä me tehdään väärin ;)



Omasta lapsuudestani muistan, kuinka minulle usein motkotettiin siitä että en osaa säästää enkä käsitellä rahaa. ..toisin kuin veljeni, jolla oli aina joku säätämisprojekti menneillään.



Sitten kun nuorena lähdettiin veljeni kanssa teillemme opiskelemaan ja töitä tekemään, tilanne jostain syystä muuttui täysin.

Veljeni ei osannutkaan hoitaa raha-asioitaan. Osteli kaikkea kivaa jos tilillä vain oli riittävästi rahaa. Hän ei osannutkaan ajatella, että pitäisi vielä loppukuukin jollakin elää ö.ö

Minä olinkin yhtäkkiä se, joka osasi käyttää rahaa järkevästi.

tuo vaan on niin yleistä, että luulen ettei monet sitä huomaakaan tai kokevat omantunnon pistoksen tajutessaan omien lapsien edustavan tätä rohmu -tyyppiä.

Oma arvioni on, että pahimpia ovat kutienkin ne, joilla on kotona maallista hyvää, mutta ei ole pystytty siirtämään sen arvostusta. Toisia ei liioin tarvitse huomioida, se unohtuu vanhemmiltakin siinä mammonan tavoittelussa.

Olen tavannut varakkaiden kyynärpää-vanhempien mitään arvostamattomia kyynärpää-lapsia. Surullista, paljon surullisempaa kuin se, että joissakin perheissä ei pystytä hankkimaan jälkikasvulle kaikkea uusinta tekniikkaa ja karkkipäivänä saa vain lakupötkön.

Ole käytöstapoja nimeksikään. Ei se lasten vika ole jos ei ole opetettu.



Toisilla lapsilla on suurempi empaattisuus ja parempi tilannetaju, joten sillä paikkaavat kasvatuksen puutetta.