Kahdessa kerroksessa asuvat, joilla taapero!

MUTTA konttaamalla ylös ja alas, en anna käppäillä itsekseen. Ja portit on molemmissa päissä, ettei esim. yöllä lähde toikkaroimaan unenpöpperössä pimeässä.



Tosin meillä on rauhallinen lapsi, jolla on malttia. En ehkä uskaltaisi vielä antaa, jos olisi vilkasta sorttia.

Meillä sellainen korkea yläkerta jossa alapuolella kivilattia. Kerta riittäisi ja olisi henki pois. Ei olla viitsitty edes opetella portaita (eli ylös mennään ilman lasta) kun poika niin utelia sielu että menisi heti jos silmä välttäisi ja portti jäisi auki. Nyt se on vain paikka jonne ei saa mennä.



Yllättävää että muut ovat opettaneet jo noin aikaisin. Minä päästän pojan sinne varmaan vasta kun on 5 tai 6 vuotta :)

meille on esikoisen aikaan kokolattiamatto portaissa ja hän oppikin vajaa 2v liikkumaan rappusissa hyvin. Kuitenkin kun muutimme niin 2,5v hän kaatui kiviportaissa saaden aivotärähdyksen ja melkoiset mustelmat otsaan.

Nyt kakkonen aloitti ryömimisen jyskyttämällä alas puuportaita 5 askeltaa kun käänsin selän auttaakseni esikoiselle takin päälle, aikaa meni noin 20 sekunttia.

Eli kaikille meille ei ole annettu kauhalla noita viitseliään-tarkkaavaisen äidin lahjoja joten suosittelen kyllä niitä portteja jos ei ihan kokoaikaa voi olla silmiä selässä ja utelias taapero. Tämä äiti ainakin välillä käy jopa vessassa ja laittaa ruokaa joten 100% en tiedä missä taapero keikkuu ja mielenrauhan takia meille portit.

asuntoa, mutta kyllä mä meidän 2 v:n antaisin jo itse kulkea. Vaikka ei siis hirveästi pääse kulkemaan missään portaita, on meno sen verran varmaa, että ainakin "normaaleissa" portaissa päästäisin. Eri asia, jos olisi pitkät, jyrkät portaat tai, jotkut kiviset, joissa teräviä kulmia tms.



Jos oltaisiin asuttu jossain, missä olisi tullut päivittäin kuljettua portaita, olisi varmaan oppinut aiemminkin kulkemaan turvallisesti.



Muta riippuu varmaan lapsista. Jotkut ovat niin varovaisia, että ei portteja tarvita koskaan, toiset taas niin rämäpäitä, että ilman niitä ei tulisi mitään.

Meilläkin portti oli turvana lähinnä yöaikaan alakertaan asti etenevän yöhaahuilun estämiseksi ja oman mielenrauhan takia. Portti siis vain ylätasolla - taloon muutettin kun lapsi oli puolitoistavuotias. Sitä sorttia oli hän, että seurasi tasan tarkkaan äitiä aivan herkeämättä, ei siis juurikaan tarvinnut päiväsaikaan tapahtuvaa "pakenemista" portaikkoon pelätä.