Siis kuuluuko äippälomalla tehdä kodin kaikki työt jos mies elättää perheen?

Esikoinen oli vauvana todella vaativainen. Ekoina viikkoina miehen isyysloman loppumisen jälkeen stressasin hormoonihuuruissani tekemättömistä kotitöistä. Vauva nimittäin ei juuri päikkäreitä nukkunut ja roikkui vain tissillä. Mies sanoi hienosti: "et sinä mikään kodinkone ole vaan olet kotona hoitamssa lasta. Älä stressaa". Ja näinhän se on ainakin meidän huushollissa.



Tokikin vauva kasvoi, alkoi nukkua päikkäreitä ja minäkin aloin ehtiä tehdä muutakin kuin tissittää, joten kotitöitä tein myös kun ehdin.



Nyt lapsia on kaksi ja tilanne on se, että kun päivässä mahdollisesti onnistun nipistämään sen 15-20 minuttia omaa aikaa JOS muksut nukkuvat samaan aikaan, niin en todellakaan käytä sitä aikaa kotitöihin. Nuorempi on vielä pieni vauva joten hänen hereilläoloaika menee vauvaa hoitaessa. Sitten kun vauva nukkuu, niin touhuan esikoisen kanssa.



Tokikin päivän aikana on pakko ruokaa tehdä, siistiä keittiötä, mahdollisesti ladata ja purkaa astianpesukonetta ja pyykinpesukonetta. Kaikki muut jätän huoletta iltaan. Eli isommat siivoukset tehdään yhdessä. Mies tekee viikonloppuisin aina ruuat jne.

Toki mies jotain tekee mutta mä hoidan noi isommat hommat ja päivittäin teen paljon enemmän kuin mies. Mutta mulle tää sopii oikein hyvin, mulla on aikaa ja ei siivouksessa mene paljon edes aikaa. Koneet pesee astiat ja pyykin ja 2 lasta on jo sen verta isoja että heiltäkin voi vaatia jo osuutta kodinhoitoon. Meillä lapset vie esim. koiran päivisin ulos ja siivoaaa omat huoneet, vie roskia jne.

Mulla on niin pinttyneet rutiinit ton siivouksen suhteen että jos mies tulee siihen auttelemaan niin enemmän musta tuntuu että se on vaan tiellä kuin avuksi.



Mies tekee viikonloppuisin ruuan, minä väsään sen arkena. Pihatyöt kyllä tehdään yhdessä, mä en niistä pahemmin välitä ja suostuin muuttamaan omakotitaloon vain sillä ehdolla että ne pihatyöt ei jää mun kontolle.



En mä mikään orja, piika tai tarjoilija ole, kyllä täällä jokainen saa jälkensä korjata, sehän nyt on ihan selvä asia. Ja apua pitää aina antaa jos sitä joku tarvitsee.



Mutta joo, näin kärjistetysti sanottuna minä meillä lähinnä kotityöt teen kun kerta kotona päivät olen, enkä koe niitä raskaiksi. Nytkin mä olen jo tehnyt kaikki muut päivän hommat paitsi ruaan. Pyykkikori on tyhjä ja lattiapinnat imuroitu, tasot pyyhitty. Kun on perussiistiä niin ei oo mitään isoa hommaa oikeastaan ikinä.

enemmän kuin minä =D Noh, hän joutui lomautetuksi juuri ennen vauvan syntymää. Pääsääntöisesti meillä siis minä siivoilin ja mies hoiti muksut. Toki kun mies meni takaisin töihin, minulla oli päävastuu taloudesta, mutta en tosiaankaan ottanut stressiä siitä, että minun olisi ehdoton pakko siivota jne. Kyllä se mieskin työpäivänsä päätteeksi taloudesta huolehti.



Minulla on kait käynyt hyvä tuuri, että mieskin osallistuu kodin-ja lastenhoitoon saman verran kuin minäkin.

vauvan ja 2-vuotiaan kanssa. Hoidan pyykit ja ruuanlaitot lasten lisäksi. Mies hoitaa imuroinnit ja moppaukset, tiskikoneen sekä kaupassa käynnin. Ja hoidan tietysti kodin järjestelemistä, lakanoiden vaihtoa ja muuta pikkuhommaa päivisin.



Mielestäni meillä on aika mukavasti jaettu hommia, tai oikeastaan ovat jakautuneet luonnostaan..

mutta minä teen enemmän. Voisin varmaan tehdä vieläkin enemmän, mutta kun mies ihan oma-aloitteisesti tekee. Ihan kiva, mutta välillä huono omatunto kolkuttaa...

ihan siksi koska olin enemmän kotona. Hoidin siis tiskit (tiskikone) ja pyykit sekä yleistä järjestelyä, keskivertolapset ei niin paljon kuitenkaan elämää vaikeuta ettei yleensä kotihommia saisi lapsenhoidon ohessa pyöritettyä. Viikkosiivouksen aikana mies huolsi omat roippeensa ja imuroi.



Välillä meillä mies on ollut kesälomalla lapsen kanssa kotona ja minä töissä. Silloin mies on - tietysti- hoitanut vastaavasti melkein kaikki kotihommat.



Mutta kyllä tämä minusta riippuu myös tilanteesta, esim. millainen vauva (koliikkia, sairasteluja...), paljonko lapsia ennestään jne. Eli ei voi sanoa että äitiyslomalla PITÄÄ hoitaa KAIKKI kotityöt.

Minä teen kotityöt ja mies tuo rahan kotiin.

Tai no minä olen varmaankin niitä harvoja jotka tekevät tätä mielellään. =D

En toki ole koko päivää rätti kädessä puunaamassa paikkoja mutta kun mies tulee siinä puoli seitsemän maissa kotiin, on paikat siistinä ja ruoka valmiina. Ja lapset tietenkin hoidettu, mutta en kyllä lasten hoitamista katso kotitöinä.

Minä myös lämmitän talon ja hoidan pihalta lumityöt.



Miehen kanssa olemme sopineet että kun hän hoitaa osuutensa eli laittaa omat astiat pesukoneeseen, hoitaa pyykit pyykkikoriin ja silloin tällöin antaa minulle vapaapäivän niin kaikki on hyvin.

Mulla nyt on enemmän aikaa tehdä näitä kotitöitä niin miksen niitä tekisi..

kotona miehen työaikana, jotta voimme sitten illalla ja vikonloppuisin olla yhdessä ja tehdä kaikkea mukavaa.

Siis olen nyt töissä mutta kun olin kotona kolmisen vuotta. Toki miehellä oli muutamia "vakihommia" jotka teki aina. Kissojen hiekkalaatikon siivous ja hiekan vaihto on silloinkin ollut miehen hommia. Niin myös esim. lumityöt useimmiten. Mutta ei hirveästi tosiaan muuta. Oman osansa esim. iltaruuan ja iltapalan pois siivoamisesta on toki tehnyt myös. Mutta esim. hänen pyykkinsä pesin ja viikkasin silloin, nyt pesee itse kun olen töissä.

Mies tuli kotiin yleensä klo 19 jälkeen, oleskeli/leikki lapsen/lasten kanssa ja hoiti lasten iltapesut ja osan nukuttamisesta. Ei hänen tarvinnut enää 21 jälkeen alkaa tehdä suurempia kotihommia. Pikkuremppaa, auton pesua yms. perinteisiä "miesten töitä" teki viikonloppuisin.

menee niin, että minä kotiäitinä teen leijonanosan kotitöistä. Paljon riippuu tietysti siitäkin, miten vaativia lapset ovat, siis ikä, sairastelu, temperamentti jne. vaikuttaa. Meillä on aika rauhallista. Toisaalta asumme vanhassa omakotitalossa, jossa perinteisiä "miesten töitä" riittää myös, joten ei mies toimettomana ole. No niin, on minullakin asumismuodon takia ns. ylimääräinen kotityö eli uunien lämmitys.

Nyt mies tekee ne, kun on 0,5 v kotona.



Kun olemme molemmat töissä, kotityöt jaetaan.

Mies tekee ulkohommat, minä kaikki kotityöt.



Itse olen aika loppu, kun iltaisin myöhäänkin ripustan pyykkiä, siistin keittiötä jne. ja mies vain makaa sohvalla ja katsoo tv:tä. Miehestä on ihan riittävää, jos hän antaa noin 30 min. - 60 min. aikaansa lapsille, ja sen jälkeen minä hoidan loput.



Meillä kotitöitä riittää kellon ympäri. Jos en jaksa joka päivä tehdä, niin kasaantuu ja kämppä on täysin sotkussa niin kuin juuri nyt. Tänään on vuorossa imurointi ja vessojen pesut. Huomenna pesen lattiat. Uuvuttaa jo valmiiksi.



Siivoan paljon myös viikonloppuna, koska mies sillon katsoo lapsia usein enemmän (ei tosin viime viikonloppuna kuin vain isompaa). Mies kokee myös tehneensä paljon, kun hän vie isointa esim. hiihtämään. Hän ei tajua, että ne pienemmät on edelleen minun vastuullani vaan luulee, että sain levättyä ja jaksan taas siivota ja hoitaa lapset yhtäaikaa.



Omat päiväni hurahtavat ruoanlaitossa. Aamupala syödään n. klo 8. Keitän puuroa ja teen voileipiä ja kahvia. Sen jälkeen tiskikoneen tyhjennys, uudet astiat sinne, pöytien pyyhintää jne. Sitten hetkeksi koneelle. Petaan sängyn ja laitan pesukoneen päälle. Alan valmistaa lounasta. Lounaan jälkeen tiskit ja eskarilaisen haku. Kaupassa käynti/siivousta, jos ehdin/pyykkien viikkaamista ja uusien ripustamista. Välipalan laittoa (pilkon ja kuorin hedelmiä) Päivällisen laiton aloitan n. klo 16. Tässä vaiheessa en ole yleensä ehtinyt keräillä lasten leluja tai siistiä olohuonetta, joka on pommin jäljiltä edellisillasta. Päivällisen jälkeen on tiskit ja mies tulee. Syö yleensä. Joskus ehdin käydä laittamassa uuden koneen pyykkiä tai silitän, usein en. Joskus vain rojahdan sohvalle ja annan kaiken sotkun olla.



Iltapalaa keittelen (puuroa) klo 20 ja sitten iltatoimet ja lasten nukkumaan laitto. Sen jälkeen tiskikone päälle ja nyt viimeistään niitä pyykkien laittoa, viikkaamista, ripustamista, silitystä. Jos en jaksa, kasaantuu näitä pyykkejä kaikkialle kylpyhuoneen lattialle.



Olen niin väsynyt näihin kotitöihin!

minä siivoan kun jaksan sekä hoidan vauvan kokonaan. Miehen mielestä lapsenhoito kuuluu vaan mulle,koska mä olen äitiyslomalla. Hän käy töissä (tai siis työharjottelussa,josta ei saa kuin kelan tukea), eikä päivän päätteeksi jaksa muuta kuin lipittää kahvia tietokoneella, joskus täytyy päiväunetkin nukkua. Joskus voimia riittää kavereilla käymiseen tai muiden autteluun pikkuhommissa, mutta mua ei jaksa auttaa sitten pätkääkään. Vaippaa ei voi vaihtaa,koska siellä voi olla kakka ja sekös on toooosi ällöttävää. Maidon lämmittäminen ja antaminen vauvalle, tai päiväunille pukeminen, ovat ilmeisesti niin ylitsepääsemättömän rankkoja 6-7h:n työpäivän jälkeen,että olen ihan kohtuuton kun sellaista edes pyydän. Mutta kuitenkin hänen mielestään mun pitäis olla tyytyväinen,kun saan "vaan olla" kotona eikä tarvii tehdä mitään. Vaikka joka päivähän teen säännöllisesti kaikkee sitä mitä hän ei mitenkään jaksa... Ja heräilen pitkin yötä vauvan kanssa, nukkumatta päiväunia koskaan.. Hmm...melko ristiriitaista.

Mies käy työssä. Nyt reissussa ollut pari viikkoa.

Olen ajatellut homman niin että jos siivoan kun mies on töissä, niin miehen tullessa kotiin me voidaan olla yhdessä eikä tartte siivota niinkään. Mitä nyt roskiksen vie. ;)



Minusta pesukoneen täyttö ei ole varsinaisesti siivoamista ja ruokaa voi tehdä isomman satsin kerralla niin ei tartte kokoajan tehdä ruokaa.

Teen vaikka kattilallisen pottuja, siitä syödään ensin keitettyjä pottuja. Loput muussaan, illemmalla syödään muusia ja soosia jämistä teen uuniin lihasoselaatikkoa kun muusin löysentää, heittää perään pari kananmunaa ja jauhelihasoosia.



Seuraavaksi iso kattilallinen soppaa. Ja makaroonilaatikkoa niin että teitä varmaan heikottaa!

Mutta pointti: ei tartte nyplätä. Kesällä grilli kuumaksi ja ollaan pihassa. Kalaa, kanaa kuumaan. Jälkkäriksi banaania ja päälle suklaata sulamaan.



Kun mies tulee ovesta: hän lopettaa päivän hommat. Ja jatketaan yhdessä tekemistä. Mutta sitä ei ole paljoa koska ollaan tehty kaikenlaista.



Lapsille opetetaan pöydän kattamista, astioitten laittamista koneeseen (taaperokin haluaa laittaa omansa, hänen pravuuri on lajitella pestyjä ottimia).

Pennut tekee salaatteja (repii salaatin ja sekottaa) tai sämpylöitä. Ja jälleen siivoaa.



Asiat voi tehdä vaikeasti tai helposti.



Minä kun en käy nyt töissä ja on koko päivä aikaa laittaa pesukone pyörimään. Miten vaikeaa ja raskasta se on?

Meillä tulee pyykkiä monta koneellista.. Eikä ne vähene kun menen töihin, sitten on 9 h vähemmän aikaan tehdä kotihommia. TOSIN, silloin meillä mies osallistuu enempi kotitöihin. Koska niin me saadaan enempi aikaa MEIDÄN PERHEELLE. :)



Joskus teen myös esim. viikkaamista kun mies on tullut, hän touhuaa lapsien kanssa tai käy kaupassa ja saan laittaa omassa rauhassa vaatteet kaappiin.



Hoitovapaalla ollessa on ihanaa kun voi istua sohvalla, kutoa sukkaa ja katsella kun lapset kasvaa.

Minulle tämä on suuri onni että saan olla koko päivän kotona, työpaikka säilyy ja odottaa. Vähän niinkuin olisi vuosia kestävä hiihtoloma tai viikonloppu, välillä harmittaa miehen puolesta kun se raataa ja minä käännän kylkeä kun se lähtee duuniin. :(

Usein saan paikat päivän aikana kuntoon, mutta jos erehdyn jonnekin menemään, koti on kuin kaaos kun palaan. Sillä lailla sitä siivoamista riittää.

Mies on työssä kodin ulkopuolella ja tekee sen työviikkonsa siellä. Minä olen töissä kotona (kotiäitinä) ja tene työpäiväni kotona. Työnkuvaani kuuluu siivoukset, pyykinpesut, yleisesti ottaen kaikki sisähommat. Lastenhoito sinä aikana ja pääosin ruuanlaitto.



Viikonlopuisin hommat tekee se joka viitsii, ehtii ja jaksaa.

Mies makaa sohvalla töiden jälkeen. Toki huolehtii lämmityksestä illalla (meillä puulämmitys) ja puiden kantamisesta sekä lumitöistä välillä.



En ole viihtinyt puhua kotitöiden jakamisesta kun siitä tulee usein riita. Mies vetoaa siihen että minä olen vain kotona ja hän joutuu olemaan töissä.

Sen jälkeen tulee sitten kotityöt. Toki niitä varmasti tekee enemmän äitinä, kun on kotona lähes kokoajan, mutta mieskin osallistuu silloin kun on kotona. Ei pidetä kirjaa ja lapsen kanssa vietetty aika on kuitenkin arvokkaampaa kuin se, että onko kaikki pyykit pesty tai kaikki astiat tiskikoneessa.

lapsen kanssa päivisin enkä vain puurtaa kotitöitä! Ei lapselle voi olla läsnä, jos kaikki aika menee kodista huolehtimiseen. Toki tein kotitöitä, enemmän kuin mieheni, mutta kohtuudella, jotta myös lapselle jäi aikaa. Ja omille lepohetkille. Osasihan mieskin ottaa leponsa.

Mieheni toive on (myös omani), että olen päivällä lapsen kanssa ja lasta varten. Leikimme, laulamme, liikumme ja lapsi oppii tärkeitä taitoja. Iltaisin sitten miehen vuoro olla lapsen kanssa ja opettaa uusia juttuja, leikkiä ja hoivata. Sillä välin minä voin imuroida rauhassa tai tehdä muita kotihommia. Ollessani lapsen kanssa kotona laitan pyykkejä ja tiskejä, mutta muita hommia teen sitten illalla, kun isä on lapsen kanssa. Näin lapsen ei tarvitse olla yksin ja silti kotityöt tulee hoidetuksi. Viikonloppuisin teemme kotihommia yhdessä mutta kuitenkin siten, ettei lapsen tarvitse siitä kärsiä.