***LOKAVAUVAT 2011*** maaliskuussa

Heliaa ja Juuliska, kovasti tsemppiä ja voimia teille! Toivottavasti kaikki menee molemmilla hyvin! Muille onnea ihanista ultrakuulumisista :)



Meillä oli nt-ultra viikko sitten ja kaikki oli hyvin :) Niskaturvotuksen määrää en tarkemmin tiedä, mutta kätilö sanoi sen olevan ihan kunnossa. Veriseuloissa en käynyt. Laskettu aika on nyt sairaalan mukaan 4.10. Masu on jo ihan oikeasti kasvanut ja olenkin siirtynyt äitiyshousuihin työpäivinä. Kotona hummailen verkkareissa :D Lapsille ollaan nyt kerrottu vauvasta ja ovat ihan innoissaan. Ultrakuvia katsotaan päivittäin ja mietitään miten pikkuinen se vauva oikein onkaan :)



Kova väsy vaivaa edelleen ja iltaisin olen ihan loppu heti seiskan jälkeen. Työpäivien jälkeen on ollut maha- ja selkäsärkyä vaikka työni ei fyysisesti raskasta olekaan. Toivottavasti jaksan olla kuitenkin töissä loppuun saakka. Kuopuksen syksyä mietitään kovasti, että otanko kokonaan kotiin vai jääkö tarhaan esim 3 päivänä viikossa. Täällä olisi kerho 2 tuntia viikossa, mutta riittääkö se aktiiviselle 4-vuotiaalle kun leikkikavereita ei päivisin ole lähipiirissä? Aiemmin olen hoitanut kaikki lapset aina kotona, joten asia vaatii vielä miettimistä ja sulattelua. Miten te muut teette, jos teillä on tämänikäisiä sisaruksia?



Nyt siirryttiin kevätaikaan, joten kevät saisi oikeasti jo tulla! Ehkä väsymyskin tästä hellittää pikkuhiljaa ja kohta saa alkaa laittaa takapihaa kesäkuntoon :) Aurinkoista alkavaa viikkoa ja onnellista odotusta!



Rupis 12+5

JUULISKA, isot jaksamishalit ja peukut ja varpaat pystyssä että kaikki käy lopulta hyvin

Kirjoitin ummet ja lammet ja kadotti tekstini ekaa lausetta lukuunottamatta!!!

Tänään vihdoin käyty nt-ultrassa ja kaikki oli onneksi kunnossa. Päästä peppuun mittaa oli 7 cm ja niskaturvotus oli 1.1. Kovasti liikkui, vilkutteli ja taputteli käsiään. Ja niin selväsi näkyi kaikki sormia myöten :). Lääkärikin sanoi, että rakenteet näkyy jo niin hyvin ja kaikki on kunnossa. Mutta tarkempi rakennetutkimus on sitten 20.5. Kaksi hienoa kuvaa sain, toinen on kokovartalokuva ja toinen kasvokuva, jossa toinen käsi lepää pään alla. Oli kyllä niin liikuttavaa nähdä pikkuinen ja kuulla että kaikki on hyvin.



Liikkeitäkin olen alkanut jo tuntea. Tosin se edellyttää sitä, että oikein keskittymällä keskityn siihen, olen paikoillani ja pidän kättä alavatsalla. Mutta kyllä siellä ihan hennonhentoja liikkeitä tuntuu :).



Laskettu aika on nyt sitten virallisesti 30.9, vauva vastasi viikkoja, joten laskettua aikaa se tarvinnut muuttaa.



Pidän peukkuja pystyssä niillä, joilla kaikki ei ole mennyt niin kuin olisi toivonut, toivottavasti kaikki menisi kuitenkin hyvin.



Saara rv 13+3

Eilen tulivat postissa veriseulan tulokset eikä ole todettu lisääntynyttä riskiä.



Rakenneultra onkin sitten seuraava etappi jos ei liikkeiden tuntemista lasketa mukaan. :) Niitä odotellessa. :) Enpä ole vielä niitä jäänyt kuulostelemaankaan, mutta jotenkin en usko että vielä tässä vaiheessa tunnen.



Vaniliini 13+0

alkoi,,,eilen lääkäri onnistui ottamaan sen istukkanäytteen ONNEKSI ja nyt sitten pitäisi jaksaa odotella viikko tuloksia, huh sentäs! Yöt mennee täysin valvoessa ja miettiessä tilannetta ja päivät tuasen sumussa lasten kanssa!



Minulla on alkanut maha "turpoamaan" oikein toden teolla ja vanhat housut on kaikki käynyt jo pieniksi. Isommat lapset, etenkin neiti 12vee on alkanut kiinnittäään huomiota pullahtaneeseen mahaan ja kyseleekin tarkkaan nykyään minun menot ja jne. Lapsille myö ei siis olla kerrottu mittään ja tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä niin epävarmaa en haluaisi vielä kertoakkaan. Itsekkään kun ei käsitä eikä ymmärrä tätä tilannetta, saatikka lapset. Pakko vuan yrittää touhottaa mennä etteenpäin ja toivoa parasta!



Aurinkoisia ajatuksia ja mieltä kaikille!



Juuliska ja mahakaveri 13+0

Tulin heittämään hyvästit lokakuisille. Tänään np-ultra ja rv.12+1, sikiöllä ei sykettä ja koko vastasi rv.9+3. Eli pieni sydän lopettanut sykkimisensä heti varhaisultran jälkeen (joka oli rv.9+3 ja syke näkyi, koko vastasi viikkoja ja pieni kääntyili ruudulla). Me luovumme vauvahaaveista nyt joksikin aikaa kokonaan, johan tämänkin saamiseen meni 11 kiertoa joten ei aivan heti samaa jaksa käydä lävitse. Parempaa onnea teille muille! Kumma juttu että tuon varhaisultran jälkeen en ollutkaan huojentunut vaan koko ajan takaraivossa ollut tunne ettei kaikki mene hyvin. Siksi en kovin yllättynytkään kun ultraaja lähti lääkäriä hakemaan välittömästi paikalle. Ja tajusinhan itse parissa sekunnissa että sykettä ei näkynyt ja ruutu näytti tismalleen samalta kuin 3 viikkoa sitten. Kotona saan tehdä tyhjennyksen lääkkeillä, tiedän mitä kamaluutta sekin on, johan kahdesti olen joutunut keskeytyneen keskenmenon takia ne aikaisemminkin ottamaan. Se verensyöksy on mahoton. Mutta nyt näin, ei ole lainkaan sanottua että meille enää viidettä tulee lainkaan tulevaisuudessakaan. Voikaahan paksusti!



Turta Helene

Voi ei Helene! Olen kovin pahoillani puolestanne. Meille ei sitten kummallekaan tule lokavauvoja tänä vuonna. Kovasti voimia tyhjennykseen ja elämään sen jälkeen!



Aotearoa

Olen melkein 33-vuotias esikoisen odottaja. LA on 5.10. Eka ultra käytynä, toinen neuvolakäynti huomenna. Viikkoja siis 13+2 menossa.

Olo alkaa helpottaa, kuvotus vähenee. Väsyttää ja on turvonnut olo. Ei mahdu vaatteet päälle. :O



Mimmi33 ja Tikru 13+2 :)

Ensimmäinen neuvolakäynti ja ultra oli 21.3 ja kaikki oli hyvin. LA pysyi samana. Niskapoimu-ultra on 16.4. Toivottavasti kaikki edelleen hyvin.



Lapsen isä ei edelleenkään halua kantaa vastuutaan ja ei halua kuulla meistä mitään... :( Eikä halua tunnustaa isyyttään kun se on ajankohtaista. Olis vaan niin mukava jakaa nämä uudet asiat ja jännitykset ym. tulevan lapsen isän kanssa...toki voin kertoa samat asiat ystävilleni mutta ei se tunne ole sama. Ikävää että asia menee näin...

Itse olen onnellinen raskaudesta, mutta väkisinkin tässä on joutunut miettimään kaikkia erilaisia vaihtoehtoja kun jää yksin lapsen kanssa.



Pahoinvointia ei ole ollut juurikaan koko aikana, pari kertaa olen oksentanut. Ainoat "oireet" on kipeät rinnat, turvonnut maha sekä voimakkaat mielialanvaihtelut. :D



Olen hoitoalalla ja teen kolmivuorotyötä...mietin tässä vain että moniko on kertonut jo esimiehelleen raskaudesta? Itse en ole vielä kertonut. Milloinkahan se olisi kannattavaa? En ole vielä uskaltanut sillä olen vain sijainen ja pelkään töiden loppuvan raskaudesta kertomisen jälkeen... :/



Siunausta ja voimia kaikille joiden raskaus ei saanut päättyä onnellisesti

Olen suunnattoman pahoillani, voimia teille!

kyllä on paha mieli teidän puolesta jotka ette lokakuussa pientä saa, jaksamista teille

jaa että toi on se kuuluisa "mun viesti katosi jonnekin", voi PERKELE !! .. no ompahan mulla aikaa naputella se uusiks ..



Mulla oli toissapäivänä koko päivän vähän huono olo ja aattelin et johtuu kun en ehtin päikkäreitä ottaa .. iltasella sitten kuten nyt jo käytäntö näköjään on, oksensin päivän ruuat.. ajoissa nukkumaan, tai niin luulin .. tunnin päästä ylös ja oksentamaan .. ja taas tunnin päästä .. koko yö jatkui näin, ja koska maha tyhjä jo pitkään niin sehän ei ollu muuta kun ällöttävää mahanestettä.. soitin ea, sanovat et aamulla viimeistään pakko tulla ultrattavaksi kun umpparin paikalle koski, voi tulla hetikin osastolle mut eivät voi tehä muuta kun ottaa verikokeet. aattelin et mieluummin oksennan kotona ja aamukuuteen annoin sit ukon nukkua, mitä siltä mitä mun ravaamiselta nyt sai nukuttua ja sairaalaan .. suoraan eristykseen kun kaikki tuli joko ylös tai läpi. verikokeet oli ok, kuumetta 38 ja paineet alhaset mutt koska ei ollu enää vähään aikaa kosken umppariin niin ei ultrattukaan ja pääsin kotiin, ONNEKS EI TARVIN JÄÄDÄ OSASTOLLE. ei varmaankaa oo noroa mut ei kyllä varmaan paljosta puuttunu, en muista ikinä tommosta vatsatautia sairastaneeni ! eilinen päivä sitt meni nukkuessa ja pillilla mustikkasoppa imien, viime yön oon jo nukkun ja nyt nälkä !! pikkusen huolettaa onko pienellä kaikki hyvin mut ei masun suunnilta mitään normaalista poikkeavia tuntemuksia.



tää on tyhmä palsta kun ei näe edellisiä kirjotuksia samalla kun vastailee, mut joku hoitajan hommia tekevä mietti esimiehelle kertomista. suosittelen kertomaan joss sillä lailla voit vaikuttaa töiden rankkuuteen, esimerkiksikin yövuoroihin ! tietysti toi sijaisena oleminen on ihan eri juttu, mulla vakipaikka ja koeaika meni just umpeen kun tuli viikot täyteen ja mulla kiva esimies, onnitteli ja halasi kun kerroin ja vannotti ottamaan rennosti töissä ja pyytämään apua kun tarvitsee.

sijaisille kun ei tarvi kertoa miksei hommat enää jatkuiskaan.. meinasitko jaksaa kolmea vuoroa tehdä pitkään vielä ? mulla oli jo edellisessä listassa mut sanoin etten jaksa niitä tehä siks et kroppa ei kestä sitä epäsäännöllisyyttä ja sain ne pois, enkä siis sillon viel kerton et oon paksuna. mieti omaa ja vauvan jaksamista, ja jaksamista sulle muutenkin sen ukon kanssa, toivottavasti tulis järkiisä !!

Voi itku! Inhottavaa lukea teidän huonoja uutisia... Tsempit!



Oma yövalvominen ja stressaaminen vessapaperiverestä huipentuin tänään ekaan ultraan. Valloittavalla pikkutapauksella näytti olevan kaikki kunnossa, niskaturvotus ok ym tän vaiheen rakenteet mallillaan. Mikä helpotus!

Nyytti onkin saanut alkunsa eriaikaan kuin olisi odotettu ja olikin tasan viikkoa pienempi kuin kierto kertoo. Eli meillä meneillään sit 11+4 ja LA siirtyi 17.10. Osallistuttiin seulontoihin ja onneks en käynyt heti verikokeissa ja nyt samat veret pätevät tähänkin aikatauluun, mulle ainakin jäi vähän ikäviä kokemuksia verikokeesta..

Mutta rakastuin tänään isosti! Ihan huiput fibat.



Voikaa hyvin!

Heliaa + Nyyttiläinen

ilmottaudun mukaan.

eli täällä ois kohta 24v täyttävä äiti. neljättä odotan ja laskettu aika ois 19.10.



raskaus edennyt vähän niin ja näin. ensin sain keskenmenon viikolla 7+5,mutta seuraavana päivänä ultraan mennessäni huomattiin siellä olevan yksi elävä alkio,toinen tullut ulos. olo oli lähinnä helpottunut sillä illalla toivoin että edes niin olisi käynyt,kovasti kun alkujärkytyksen jälkeen olimme innoissamme vauvasta.



maanantaina oli ultra ja kaikki oli hyvin. itse olen maannut 1kk2viikkoa sohvalla. olen tänä aikana käynyt neuvolassa ja ultrassa.muuten siis ollut kotona ja oksentanut ja maannut.

tämä oli tiedossa,muutkin raskaudet edennyt näin ja pahoinvointi loppunut n.rv 20. päiviä laskien siis. nyt rupee olemaan jo ylivoimasen p***a olo,ei jaksais enää päivääkään makaa ja kitua.



mutta joo,ei kait tässä sen kummempaa tällä kertaa.