Jos skitsofreenikko ja terve saavat lapsen, huostataanko lapsi?

JOO. olen itse sairastunut jo lähes 17 v sitten ja ensimmäinen liittoni meni just poikki, mut lähdin työelämään ja tein niin paljon työtä etten enää jaksanut ja tuli burn out. Sitten kuitenkin 8 kk kestäneen sair.loman aikana kuntouduin takaisin ja tutustuin uuteen koulutettuun ja terveeseen ja hyvästä perheestä olevaan tyttöön. Kuitenkin tätäkin liittoa kesti 10 v. mut sitten tuli taas ero. Nyt en siis ole ollut työssä enää n 1,5v ja jäin eläkkeelle ja voin sanoa että jos haluaa kovasti ja yrittää kaikkensa niin voi elää lähes täydellisesti yhteiskunnassa ja aviossa ja tehdä vaikka lapsia. Lääkityksenkin aloitin vasta pari kolmevuotta sitten mutta en enää vaan jaksa yrittää mutta tiedän sisimmässä että jos rakkaat pysyvät vierellä niin silloin voi olla edellytykset elämään. Tämä tietenkin edellyttää venymistä ja ymmärtämistä sairastunutta kohtaan koska enhän tee sitä mitä teen niin tahallani ja en edes itse edes huomaa tekeväni mitenkään erikoisesti vaan alan toimia harhojen johdattelemana ja siinvä on tekemistä kun kohtaus on päällä niin on oltava tietoinen jotenkin sairaudestaan että pääsee illuusiosta ilman lääkettä normaalille tasolle mutta se on mahdollista kun tutkiskelee itseään ja päättelee asioita onko ja miten tämäkin asia voi olla näin. Terveisin tavallaan sinut sairaudenkanssa. ps: kaikille muillekkin voimia ja itsetutkiskelua. ei kaikki miltä tuntuu ole läheskään totta mutta jos kerrot niistä muille se vaikeuttaa elämääsi. Ota yhteyttä esim. ystäviis silloin kun olet vähänkin vakaassa kunnossa niin saat asiat toimimaa.

Ei menneistä eikä ajankohtaisista laitoshoitojaksoista mene automaationa lastensuojeluilmoitusta. Sairaalassa nuo asiat harkitaan tapauskohtaisesti. Skitsofrenia epäilemättä aiheuttaa enemmän huolta kuin vaikkapa burn out, mutta ei skitsofrenia ole vanhemmuudelle mikään este.

Tiedän tuollaisen pariskunnan, toinen terve, toinen skitsofreenikko. Käyvät töissä, elävät normaalia perhe-elämää, eikä kukaan arvaisi skitsofreenikon sairautta jollei siitä tietäisi. Hän syö lääkkeensä ja voi hyvin. Eikä sossut huohota niskaan.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 22:52"]

JOO. olen itse sairastunut jo lähes 17 v sitten ja ensimmäinen liittoni meni just poikki, mut lähdin työelämään ja tein niin paljon työtä etten enää jaksanut ja tuli burn out. Sitten kuitenkin 8 kk kestäneen sair.loman aikana kuntouduin takaisin ja tutustuin uuteen koulutettuun ja terveeseen ja hyvästä perheestä olevaan tyttöön. Kuitenkin tätäkin liittoa kesti 10 v. mut sitten tuli taas ero. Nyt en siis ole ollut työssä enää n 1,5v ja jäin eläkkeelle ja voin sanoa että jos haluaa kovasti ja yrittää kaikkensa niin voi elää lähes täydellisesti yhteiskunnassa ja aviossa ja tehdä vaikka lapsia. Lääkityksenkin aloitin vasta pari kolmevuotta sitten mutta en enää vaan jaksa yrittää mutta tiedän sisimmässä että jos rakkaat pysyvät vierellä niin silloin voi olla edellytykset elämään. Tämä tietenkin edellyttää venymistä ja ymmärtämistä sairastunutta kohtaan koska enhän tee sitä mitä teen niin tahallani ja en edes itse edes huomaa tekeväni mitenkään erikoisesti vaan alan toimia harhojen johdattelemana ja siinvä on tekemistä kun kohtaus on päällä niin on oltava tietoinen jotenkin sairaudestaan että pääsee illuusiosta ilman lääkettä normaalille tasolle mutta se on mahdollista kun tutkiskelee itseään ja päättelee asioita onko ja miten tämäkin asia voi olla näin. Terveisin tavallaan sinut sairaudenkanssa. ps: kaikille muillekkin voimia ja itsetutkiskelua. ei kaikki miltä tuntuu ole läheskään totta mutta jos kerrot niistä muille se vaikeuttaa elämääsi. Ota yhteyttä esim. ystäviis silloin kun olet vähänkin vakaassa kunnossa niin saat asiat toimimaa.

[/quote]

Mielenkiintoista kuulla asiasta tästä näkökulmasta. Osaatko kertoa tarkemmin noista kohtauksista?

[quote author="Vierailija" time="28.02.2011 klo 17:32"]

Yleensä nämä, jotka haluavat tehdä, ovat itsekin mielenterveysongelmaisia tai esim. vaikeasti päihdeongelmaisia. Silloin huostaanotto on kyllä aivan pakollinen, tai ainakin vahvat tukitoimet perheelle.

Skitsofrenia on ikävä kyllä myös periytyvä... ja kun elää elämänsä sairaan kanssa, muuttuu helposti itsekin. Esim. lapsi voi ottaa vanhemman harhat aivan todesta. Jos äiti vaikka kuvittelee että naapurit salakuuntelevat tai että on sukua presidentille tms. voi lapsi luulla tämän olevan totta. Myös vanhemman itsemurhayritykset ym. ovat todella traumatisoivia. Skitsofreenikon lapsista ei lähes koskaan tule täysin terveitä aikuisia.

t. alalla työskentelevä

[/quote]

Taidat kuitenkin olla alalla työskentelevän sijaan asiakkaana...

No ei oteta huostaan. Minun eksälläni oli paranoidi skitsofrenia ja lisäksi bipolaarinen mielialahäiriö, itselläni ei ole mitään mielenterveysdiagnooseja. Enkä ole muutenkaan ongelmainen, esim. päihteiden käyttäjä. Ei koskaan mistään huostaanotoista puhettakaan. Sitäpaitsi mieskin oli ihan (lääkityksen avulla) kokopäivätyöhön kykenevä ihminen, ei mikään laitoshoitotapaus. Suhteemme kyllä lopetti lopulta erityisesti bipoon liittyvät ongelmat, eritoten maniakäytös (pettäminen, juominen, rahan tuhlaaminen).

Skitsofreenikko voi voida elää lähes normaalia elämää, jopa toipua.



Toki tilanteesta riippuu, mutta ei tuo missään tapauksessa ole automaatio!



Terv. skitsofreenikon tytär

Kysynpähän vaan mielenkiinnosta.

ja on pysyvällä eläkkeellä. Ja skitsofrenia todettu jo ennen raskautta.

seurannan alla. Ja nykyisen lastensuojelulain mukaan jos jommalla kummalla vanhemmista on laitoshoitoa psyk.puolella niin automaattisesti otetaan yhteyttä sossuun.



Varaa virheisiin ei kyllä ole.

Yleensä nämä, jotka haluavat tehdä, ovat itsekin mielenterveysongelmaisia tai esim. vaikeasti päihdeongelmaisia. Silloin huostaanotto on kyllä aivan pakollinen, tai ainakin vahvat tukitoimet perheelle.



Skitsofrenia on ikävä kyllä myös periytyvä... ja kun elää elämänsä sairaan kanssa, muuttuu helposti itsekin. Esim. lapsi voi ottaa vanhemman harhat aivan todesta. Jos äiti vaikka kuvittelee että naapurit salakuuntelevat tai että on sukua presidentille tms. voi lapsi luulla tämän olevan totta. Myös vanhemman itsemurhayritykset ym. ovat todella traumatisoivia. Skitsofreenikon lapsista ei lähes koskaan tule täysin terveitä aikuisia.



t. alalla työskentelevä

seurannan alla. Ja nykyisen lastensuojelulain mukaan jos jommalla kummalla vanhemmista on laitoshoitoa psyk.puolella niin automaattisesti otetaan yhteyttä sossuun.

Varaa virheisiin ei kyllä ole.

Mulla on takana psykiatrista sairaalahoitoa, emmekä todellakaan ole missään seurannassa.

Vai tarkoitatko laitoshoidolla jotakin hoitokodissa asumista? Miksi oletat, että skitsofreenikolla olisi automaattisesti sellaista takanaan?

Entä miksi oletat että skitsofreenikkovanhempi (/laitoshoidossa psyk. puolella ollut vanhempi) olisi jotenkin todennäköisesti vahingoittamassa lastaan, huono vanhempi tms.?

Yleensä nämä, jotka haluavat tehdä, ovat itsekin mielenterveysongelmaisia tai esim. vaikeasti päihdeongelmaisia. Silloin huostaanotto on kyllä aivan pakollinen, tai ainakin vahvat tukitoimet perheelle.

Skitsofrenia on ikävä kyllä myös periytyvä... ja kun elää elämänsä sairaan kanssa, muuttuu helposti itsekin. Esim. lapsi voi ottaa vanhemman harhat aivan todesta. Jos äiti vaikka kuvittelee että naapurit salakuuntelevat tai että on sukua presidentille tms. voi lapsi luulla tämän olevan totta. Myös vanhemman itsemurhayritykset ym. ovat todella traumatisoivia. Skitsofreenikon lapsista ei lähes koskaan tule täysin terveitä aikuisia.

t. alalla työskentelevä

Oletko sairaalan siivooja vai miten tuollaisilla asenteilla voi olla sh tai lääkäri?

Eivät skitsofreenikot ole välttämättä koko ajan sekaisin. Perheessä voi olla muitakin jäseniä. Ihmiset voivat sairastua vasta tehtyään lapset. Skitsofreenikkoa voi rakastaa, ja hänen kanssaan voi haluta lapsia.

Minua ei ole huostaanotettu, eikä kyllä olisi ollut tarvettakaan. Toki lapsuuteni ei ollut täysin normaali, mutta hei, kenenpä on! Vanhempien itsemurhayrityksiä ei ole, ne eivät mitenkään automaattisesti liity skitsofreniaan... Ja kuule, aika moni muukin sairaus on periytyvä, mutta peritytyvyys tarkoittaa ainoastaan perinnöllistä ALTTIUTTA, ei sitä, että varmasti sairastuu. Luulisi sinun "alalla työskentelevänä" tietävän tämän.

Skitsofreenikon lapsesta voi oikein hyvin tulla "täysin terve aikuinen", mikä ihme sen estäisi? Jos nyt oletetaan, että lapsista ylipäätään voi nykymaailmassa kasvaa "täysin terveitä aikuisia" :D

Vähän voisit kyllä päivittää tietojasi ja tarkistaa ennakkoluulojasi. Niiden levittelystä ei ole kenellekään mitään hyötyä!

Terv. skitsofreenikon TERVE, akateemisesti koulutettu, perheellinen tytär

Näin se vaan menee, esim jos toinen vanhemmista on lataamossa niin siitä menee ilmo lastensuojeluun. Ja näin toimitaan lain mukaan.



Skitsofreenikoilla on usein takana lataamojaksoja kun meno vallan yltyy.



Terve vanhempi nyt vaan on parempi vaihtoehto kuin henkisesti epävakaa ihminen. Itselleen toki voi uskotella mitä vaan. Mutta lapsen edunmukaista on henkisesti terveet ja tasapainoiset vanhemmat.

Seiskan kaltaisia todella työskentelee alalla. Ja todella, vahtiminen on tiukkaa, ja mitä hyvänsä syitä käytetään kyllä tekosyinä perustella että "lapsen kehitys vaarantuu." Sellaisiakin, jotka eivät itse sairauteen liity mitenkään, ja joiden suhteen muita vanhempia ei ikinä syytettäisi. Näin se vaan menee, vaikkei sitä kukaan täällä uskokaan. Seurannassa olevalta vaaditaan aikamoista täydellisyyttä. Uskon, ettei monikaan tavallinen äiti edes usko, mistä kaikesta heidän toimistaan voidaan löytää jotain vikaa.

Näin se vaan menee, esim jos toinen vanhemmista on lataamossa niin siitä menee ilmo lastensuojeluun. Ja näin toimitaan lain mukaan.

Skitsofreenikoilla on usein takana lataamojaksoja kun meno vallan yltyy.

Terve vanhempi nyt vaan on parempi vaihtoehto kuin henkisesti epävakaa ihminen. Itselleen toki voi uskotella mitä vaan. Mutta lapsen edunmukaista on henkisesti terveet ja tasapainoiset vanhemmat.

Ihmisiä on hyvin monista syistä hoidossa joskus elämänsä aikana. Ei todellakaan mene mitään lastensuojeluilmoituksia siksi, että iskällä on ollut masennus 22 vuotiaana tai äidillä burn out 27 vuotiaana.

Itse olin vakavan masennuksen takia hoidossa teininä(!) Se ei todellakaan tarkoita sitä, että olisin henkisesti epävakaa ihminen, melkein kuule päinvastaista ;)

Sitä paitsi missään ei tarkasteta vanhempien terveyttä ja tasapainoa ennen kuin heille annetaan lisääntymislupa...että kaikenlaisia tuolla temmeltää, ja eiköhän pahimmat tapaukset ole nimenomaan niitä, jotka eivät ole olleet hoidossa! Tai sitten tähän ketjuun kirjoittelevia sekopäitä...

siitä että asioista puhutaan avoimesti. Skitsofreenikoiden lapset tietenkin puolustavat vanhempiaan, se on selvä. Ja on kyllä totta sekin että moni skitsofreenikko elää lääkkeiden turvin hyvää elämää. Mutta on se toinenkin puoli...



Saadakseen diagnoosiksi skitsofrenia, pitää olla todella sairas ja todellisuudentajun pettää hyvin pahasti. Ei diagnoosia muuten anneta. Eli jos/kun törmää tällaiseen henkilöön, kannattaa todella pohtia haluaako hänen kanssaan tehdä lapsia. Sairaudella kun on taipumus kroonistua ja jos lääkitys jää niin ei hyvää seuraa.



On ihan fakta, että skitsofreenikon puolisot ovat sairaita yleensä itsekin. Poikkeuksia ovat he, joiden kumppani sairastuu myöhemmällä iällä, esim. kun ollaan jo perhe perustettu. Tuolloin ei moni halua erota, kun on kuitenkin muistoissa se rakas ihminen terveenä.

Olen aina itse kertonut avoimesti, että isäni oli skitsofreenikko, en ole sitä koskaan salaillut.

Mutta minua ei tarvitse isäni takia sairaaksi luokitella.

Se on monen mielestä pelottava, koska siitä ei tiedetä tarpeeksi. Eivät kaikki skitsifreenikot ole jatkuvasti psykoottisia, yleensä lääkitys pitää hyvin ääniharhat poissa ja lievittää ahdistusta ja pelkotiloja. Moni pystyy tekemään töitä, läheskään kaikki eivät siis jää eläkkeelle.



Perheen tuki on sairastuneelle todella tärkeää. Ihanteellisinta olisi, ettei puoliso hylkää. Valitettavan usein niin vaan tapahtuu. Sairastuminen on kauhea kriisi omaisillekin.



Joku kirjoitti, että skitsofreenikon lapset ovat harvoin täysin terveitä. Näin asia taitaa olla, esim. masennus on heillä yleinen sairaus, samoin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Skitsofreenikoita heistä ei kuitenkaan yleensä tule.

"ei haluta erota, kun muistoissa elää se rakas ihminen terveenä"



Tai sitten ei haluta erota, koska se rakas ihminen on sairas ja tätä on luvattu tukea myötä- ja vastoinkäymisissä? Ei se ihminen itsessään mihinkään häviä, vaikka sille joku sairaus puhkeaakin. Ja skitrofrenian hoitoon on hyvin tehokkaita lääkkeitä, kunhan oikea yhdistelmä löytyy.



Tietysti on aina se pieni ryhmä, jolle mikään ei tunnu auttavan, mutta se on hyvin pieni osa kaikista sairastuneista.

Itse olen skitsofreenikko yksinhuoltaja käytännössä ( yhteishuoltaja paperilla) ja en koe, että sairauteni olisi ollut esteenä sille, että hoidan kahta lastani kotonani. Sain diagnoosin ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen  (joka tosin puhkesi aiemmin). Lapsillani on eri isät. En usko, että lapseni merkittävästi kärsivät sairaudestani. Tosin molempien lasteni syntymän aikoihin olen ollut velvoitettu ottamaan lastensuojelun perhetyön käymään luonani ja se oli minulle todellakin henkisesti rankkaa. Kolmatta lasta minusta ei sen takia ollut tekemään.

En ole eläkkeellä, vaan kuntouttavassa työtominnassa tällä hetkellä. Olen tehnyt myös normityökeikkoja sen lisäksi ravintola-alalla. Lasteni takia en haluaisi tehdä kokopäivätöitä. Onhan se terveellekin yksinhuoltajalle raskas yhdistelmä. Vuorotyö (yötyö) ei tule myöskään kysymykseen, koska sairaus minusta sen estää  sekä alakouluikäinen lapsi.

Terapiassa käyn harvakseltaan. Olen käynyt jo vuosia. Ja lievää lääkitystäni käytän päivittäin. Lääkäriäni nään aniharvoin. Tarvitsen häntä lähinnä uusimaan reseptit. 

Harva paranee kokonaan, mutta lääkitys auttaa kyllä useimpia. Jos jompi kumpi lapsistani sen saa, he tietävät kyllä, että tämän sairauden kanssa voi elää. Ystäväpiiri auttaa kummasti suvun lisäksi. Ja joillakin myös usko korkeampaan voimaan.