Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit!
27.02.2011 |
Onko täällä oikeasti ketään, joka olisi onnellinen usean pojan äiti? Tuntuu että monelle tyttö on se ainoa oikea sukupuoli, joka lapsella saisi olla. Mitä hyvää on pojissa mielestänne? Nyt vähän arvostusta myös pojille!
Kommentit (38)
mä en vaan kestäis sitä tyttöjen vaaleanpunaista maailmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatuksessa ei tarvitse turhia hempeillä. Saa pitää ihan kunnon kuria. enkä tarkoita mitään fyysistä kurittamista, vaan sitä, että saa komentaa ihan suorasanaisesti eikä tarvitse pelätä että lapsi menee siitä rikki. Pojan ajatuksenjuoksu on myös paljon selkeämpää ja enemmän ennakoitavissa. Meillä ei ainakaan ole ollut mitään suurempia tunnekuohuja.
vaikkapa kotona on itse pulassa jonkun teknisen laitteen kanssa ja kysyy esiteiniltä pojalta neuvoa, ja se osaa neuvoa tuosta vain. Luontainen kiinnostus ns. miesten juttuihin on juttu, jota salaa ihailen. Ihailen myös tiettyä miehistä itsevarmuutta, joka kasvavissa pojissa on havaittavissa. Toki pyrin opettamaan pojille myös ns. perinteisiä naisten töitä, jotta eivät olisi aivan kädettömiä niissäkään asioissa kotoa pois muuttaessaan.
ja olen siitä erittäin iloinen ja ylpeä. En kaipaa tyttöä ja olen ihan hyvilläni siitä ettei sellaista koskaan meille tullutkaan. Minun oma äitisuhteeni on ollut varsin hankala ja kaikkea muuta kuin idyllinen, vaikka päällisin puolin kaikki onkin näyttänyt hyvältä. Poikieni kanssa tunnen olevani vapaampi odotuksista enkä pelkää tekeväni samoja virheitä kuin äitini aikoinaan. Minusta on ihan kamala ajatus että kasvattaisin samanlaisen tyttären kuin olen itse ollut.
kauneimpia! Tai ainakin parhaitsen säilyvämpiä ja sähäkämmän näköisiä myös vanhoina, kuin tyttöjen äidit.
En tiedä miksi, mutta katsokaa vaan ympärillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ajattelin kauheita, jos pystyisin pelastaa vaan toisen lapsista, se olisi tuo poika
mutta sain pojan. Ja näin jälkeenpäin sanottuna, onneksi! Poika on silmäteräni, hän on niin ihana, kiltti, huomaavainen, auttavainen, ystävällinen, hauska, hullunkurinen, vekkuli, keksii metkuja, on siis silmäteräni ja aivan kertakaikkisen ihana.
Sain myös 3 tyttöä, jotka ovat aivan yhtä ihania, mutta jotenkin tuntuu, että pojan kanssa mulla on silti eniten yhteistä ja ollaan samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia rakastan yhtä paljon ja olen jokaisesta tosi ylpeä.
Mutta tosiasia on että pojat on paljon helpompii.
Olisin ollut pettynyt jos ensimmäinen lapseni olisi ollut tyttö. No, ei ollut. Nyt minulla on poika ja tyttö ja molemmat yhtä rakkaita, mutta kyllä pienet pojat ovat niiiiiin ihania aitoudessaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
istuu tuossa pieneksi käyneessä sitterissään rennosti lähes poikittain ja katsoo Idolsia. Todella hellyttävän näköistä!
Olen valtavan onnellinen hänestä! Hän on mielestäni tietenkin maailman söpöin, älykkäin ja kaikkea muutakin!
Ajattelisin tytöstä varmasti aivan samoin!
Ja elämäni ei olisi yhtä täydellistä ilman heitä! !. lapsesta toivoin poikaa ja toinen lapsi tuli suht pienellä ikäerolla. Nyt ovat erottamattomat.
Ja parasta kaikesta: Minä saan olla talon prinsessa ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi, koska olisin varmaan tosi hukassa tyttöjen kanssa, jollei niistä olisi tullut samanlaisia rämäpäitä ja poikatyttöjä kuin mitä itse olin aikoinani.
Ystävien juuri ja juuri kouluikäiset tyttäret huokailevat ihastuksissaan korkokenkien, meikkien ja kaikenmaailman prinsessahörhelöiden perään. Mulle ne ei ole koskaan sanoneet mitään :/
Joten luonto kai sitten viisaudessaan teki minusta nimenomaan poikien äidin :) Sopii hienosti!
Minulla myös 1 poika ja toinen tulossa. Olen äärettömän onnellinen tästä tilanteesta. Pieni ikäero ja veljeksille näin toisistaan hyvin seuraa. Koen pystyväni kiinnostumaan poikien maailmasta enemmän, kuin tyttöjen. En ole ollut prinsessa-jutuista kiinnostunut vaan ennemmin urheilusta, legoista ym. ehkä enemmän poikiin vetoavista asioista. Tyttökin tosiaan olisi ollut tervetullut, mutta erittäin tyytyväinen olen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä tiedä, mitä ajattelisin. Ei suuria vaille jäämisen tunteita eikä suuria voittajatunteita. Sitä saa, mitä sattuu saamaan. Ihanat lapset minulla on. Minulla ei ole vahvaa mielipidettä siihen, miten lasteni sukupuolijakauman tulisi olla tai tarvitseeko sen jakautua. Mä olen saanut nämä lapset ja nämä ovat minun ja kaikki muu on spekulaatiota.
kun minä olen aina ajatellun jotenkin ihmisten toivovan niitä poikia. Minulla on tyttö ja poika. Kiva kyllä kun on molemmat, mutta olisi kyllä kelvannut kaksi samaakin, kumpaa vain. Jotenkin olen vain aistinut ihmisten ennemmin toivovan poikaa. Ehkä se on vain johtunut siitä, että meidän suku on jostain syystä aika tyttöpainotteinen.
Ollaan iso perhe ja poikia on nyt 4 ja tyttöjä 2. Ja tieossa on lisää poikia :)
Totta kai olen onnellinen! Pojat on aika helppoja tyttöihin verrattuna. Tytöt on tosi tarkkoja vaatteista. Miettivät usein kauan mitä laittaa päälle (oisko perineet äidiltä) pojille tuo on paljon helpompaa, kunhan vaate on mukava päällä!
Tytöt alkaa aika nuorina "nalkuttaa" kun pojat ei tee sitä. Se on kai tytöillä jo geeneissä! :D
Pojat on valikoivampia kavereiden suhteen kuin tytöt. Tytöillä on kova miellyttämisen halu, esim kun tulee vieraita sitä istua tökötetään pöydässä tai lähistöllä ja kuunnellaan. (oisko tässä se juoruilun alku ja juuri?)
Pojat viihtyy omissa oloissaan.
Toki nää on kaikki vähän luonteestakin kiinni. Mutta sitten kun tulee murkku-ikä niin sillonhan ne eroavaisuudet vasta tuleekin esiin. Se vaatemäärä tytöillä!!! Meikit, ja tilpehöörin määrä on ihan eriluokkaa ku pojilla, jotka usein siinä iässä osaavat jo järkeistää menonsa vähän toisin kun tytöt jotka helpommin kerää materiaalia.
Ja koulu-ikäsenä, tyttöjen hiusten joka aamuinen laitto on tosi aikaa vievää. Eipä tarvi samaa tehdä pojille. Ei letitystä, ei takkutukan selvittämistä jne. Ja sitä paitsi, pojilla on se värien käyttö vaatteissa vähän helpompaa. Eli pojille löytää hyvin vaatetta, oli väri mikä vaan. No pinkki on ainoo jota eivät halua missään nimessä. Mutta kaikki muut menee! Mutta tytöt, eipä käy yhdelle sininen, toiselle ei liila ei vihree ei ruskea, ei tumman vihree jne. Eli paljon ronkelimpaa sorttia on nuo tyttäret!
Ja sit se miten ne tyttäret kietoo varsinkin isukit pikkusormen ympärilleen :D Isi kiltti.... -Okei! Tämän kerran sitt... :D
helpottunut kun sain ensimmäiseksi lapseksi pojan. En ole mikään prinsessa ja mekko -tyyppi, ja pahinta olisi, jos tytär olisi muistuttanut äitiään. Siinä varmasti oltaisiin oltu törmäyskurssilla monet kerrat.
Ja nyt toista odottaessani toivoin, että poika tulisi, menisi kaikki vanhat vaattet (vaikka ei mitään perinteisen synkkiä poikavaatteita olekaan), samoin lelut ym. Voivat olla samassa huoneessa ja touhuta yhdessä samoja asioita (ikäeroa vajaa 2v.). Ja poika rakenneultran mukaan tuleekin! Jee, ja kolmatta en tee koskaan, vaikka saisin sukupuolen valita 100-varmaksi:D
Ei se tyttö ole mitenkään erilaiseksi muuttanut äitiyttäni. Ihan hyvin olisin voinut olla neljän pojan äiti. Ei olisi kyllä minun elämää hetkauttanut mitenkään, kuten ei sekään kun tulikin yksi tyttö.
Se hetkautti kun sain neljä lasta.