Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit!
27.02.2011 |
Onko täällä oikeasti ketään, joka olisi onnellinen usean pojan äiti? Tuntuu että monelle tyttö on se ainoa oikea sukupuoli, joka lapsella saisi olla. Mitä hyvää on pojissa mielestänne? Nyt vähän arvostusta myös pojille!
Kommentit (38)
tietty tyttöä toivoin jo varsinkin toisen pojan jälkeen.
mutta pojat on ihania, reippaita, huolehtivaisia, enmpaattisia, komeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytötkin on kivoja, mutta en oikein ymmärrä niitä prinsessa-juttuja jne. En halveksukaan, mutta en vain ymmärrä. Onneksi -ainakin lasten onneksi- mulla onkin vain poikia:)
Pojat ovat suorasanaisia ja jos jostakin asiasta on vääntöä, asia käsitellään kerralla eikä siitä sitten enää juputeta
siis mä oon TODELLA onnellinen mun 2 pojasta.Aidosti ja onnekas kyllä koska monelle asia on päinvastoin.
Mä koen asiasta ylpeyttä mut pidän sen ylpeyden sisälläni.Monen tuntuu olevan vaikea käsittää tätä mutta ehkäpä muuttavat mielensä ajan kuluessa.Ehkäpä syyon se että tavallaan ite usein sanon että oisinpa syntynyt pojaksi...kyllä mä itse naisena koen että tää on vielä aika miesten maailma...
Kyllä tyttökin olisi ollut tervetullut, mutta odotan niitä mukavia miniöitä sitten. :) Kieltämättä joskus volyymitaso nousee ja se jopa ärsyttääkin. Onneksi niitä hetkiä on nykyisn harvoin kun pojat ovat kasvaneet.
Pojat osaavat arvostaa toistakin sukupuolta,
puhuvat tunteistaan, haluavat rauhallisia hetkiä itsekseen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen onnellinen. Esikoispojan syntyessä olin pettynyt, etten saanut tytärtä. Toista lasta odottaessani toivoin poikaa. Nyt olen erittäin onnellinen pojistani ja toivon tästä kolmannestakin poikaa.
Minulla ei ole mitään tyttöjä vastaan! En ole itse mikään perinteinen tyttö, vaan olen kasvanut poikien keskellä. Vähän pelkään, etten osaisi tyttöjen juttuja tytön kanssa. Tyttökin on tosin tervetullut!
Pojat ovat toki rajumpia ja villimpiä. Mun pojat tykkää riehua ja tapella, mutta rakastavat myös yhdessä pelaamista ja piirtelyä. Poikien riidat ovat mielestäni suoraviivaisempia, ei ole sellaista selän takana pahan puhumista tai kieroilua. Pojat leikkivät isommissa porukoissa eikä heillä ole sellaista bestis-meininkiä. Muista omasta lapsuudesta miten kamalaa oli jäädä aina kolmanneksi sitten kouluaikoinakin..
Mutta mähän en saa julkisesti sanoa olevani onnellinen poikien äitinä, koska se heti tulkitaan tyttöjen loukkaamiseksi tai valheeksi.
Minulla on 2 poikaa, ja enempää lapsia ei tule. En erityisesti toivonut kumpaakaan sukupuolta, vaan olen ajatellut että se tulee mikä annetaan. Turhaa ladata hirveästi odotuksia sellaiseen johon ei itse voi millään tavalla vaikuttaa.
Pojat ovat jatkuvasti touhussa, liikunta ja urheilu kiinnostaa, tekniikka kiinnostaa, pallopelit, luistelu, hiihto, jääkiekko, paini, yleisurheilu yms. kiinnostavat, ovat "hyvällä tavalla" poikamaisia :) Minua taas ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään prinsessahörhöilyt, joten olen oikein tyytyväinen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu jotenkin vajaamieliseltä nämä jutut että tytär olisi "saatava" ja vanhemmat kyvyttömiltä jotka eivät pysty samaistumaan toista sukupuolta olevaan lapseen.
En voi ymmärtää koko juttua muutenkaan, kun toivoin aina poikia, sain kaksi, ja tunnen itseni voimakkaasti juuri poikien äidiksi ja olemme samalla aaltopituudella ja kiinnostuneita samoista jutuista.
Minulla on naispuoliset ystävät niitä naisten juttuja varten.
Kyllä molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Pojassa on hyvää että ei ole sellainen "vinkuja".
Itse olin aikanaan poikatyttö, ja poikani pitää samoista asioista mistä itse lapsena. Majanrakennus, legot, ja kaikenlainen rakentelu ja touhuaminen ja mäenlasku ja villit leikit.
Mutta se rohkeus ja itsepäisyys, ehkä sellainen itse yrittäminen nousee pojassa herkemmin näkyviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kiinnostunut tyttöjen touhuista lapsena enkä varsinkaan teini-iässä.
Poikien leikit on kivampia, vaatteet kauniimpia ja harrastukset mielekkäämpiä.
MUN mielestä.
Ei ole hinkua saada tytärtä. :) Haaveeni on liuta poikia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastan kaikkia yhtä paljon. Toki ovat erilaisia, mutta luonne on kyllä isompi vaikuttaja kuin sukupuoli. Pieninä ehkä tytöt helpompia, oppivat nopeammin ja jotenkin fiksumpia koulussa jne. Isompana pojat helpompia, eivätkä ikinä puhu mulle niin rumasti ku mitä isompi tyttö teki kun alkoi teiniikä. Se oli aivan hirveätä. Nyt pojat 19 ja 15v, tytöt 17 ja 7v.
Toivoin salaa tyttöä mutta olin heti onnellinen ihanasta pojasta joka saatiin. Toinen oli sitten tyttö ja vaikka ei mikään prinsessa ole niin olen mielettömän onnellinen että saan seurata tyttöni kasvua naiseksi siinä toiveessa että hän olisi vielä aikuisena läheinen ja hyvä toveri minulle. Poika on yhtä rakas mutta vähän kaihertaa ajatus että tulen jäämään jossakin vaiheessa toiselle sijalle jollekin toiselle naiselle ja jos tämä toinen nainen on hankala hän voi halutessaan riistää pojan läheisyydestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja arvostan heistä jokaista persoonana, en sukupuolensa edustajana, sillä kukaan heistä ei sovi stereotypiseen sukupuolimuottiin.
Tunnustuksena se, että olisin luultavasti aika hukassa 100%-prinsessan tai -supersankarin äitinä. Tai kai siihenkin oppis?
Meitä oli lapsuudenperheessäkin kolme lasta (2 tyttöä ja 1 poika), joista kaikki olimme ihan keskivertolapsia, emme Tyttöjä tai Poikia isolla kirjaimella. Tosin tuttavaperheissä on tosityttöjä ja peruspoikia, joten heitäkin on.
Olin todella onnellinen, kun esikoinen oli poika. Ja se, että toisestakin tuli poika, jotenkin vain lisäsi ylpeyttäni. Minusta on hienoa, että meillä on 2 poikaa!
Toisaalta, ei ole vertailukohtaa, joten vaikea sanoa onko tämä sen hienompaa kuin tyttöjen äitinä oleminen... Enempää lapsia en halua.
Miksikö? Siksi että ei ole koskaan edes tullut mieleenkään miettiä miksi poikani (3 kpl) olisivat ihania, rakastettavia, suloisia...
Siksi, että he OVAT kaikkea tuota ja tiedän sen ihan ilman sanomistakin. Mutta, monesti olen kyllä saanut vastata enkö haluaisi tyttöäkin ja kun minulla on "vain" poikia..
No, nyt on sanottu ääneen.
ei ole veljiä ja suvussani on paljon enemmän tyttölapsia, joten tuo poikien maailma tuntuu niin jännittävältä.
Kovin touhukkaita ja meneväisiä ovat, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää! Molenmmat sukupuolet olisivat toki yhtä rakkaita, mutta minulle tähän poikien äitinä olemiseen liittyy paljon "salaista" ylpeyttä, jotain sellaista erityistä, mitä on vaikea selittää. Minusta on hienoa, että minulle suotiin mahdollisuus tutustua maailmaan, joka on minulle ennalta kovin vieras.
on ihanaa saada tutustua vastakkaiseen sukupuoleen mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla.Olemalla 2 pojan äiti.
Mä odotan kovasti sitä päivää kun seison perhepotretissa kahden komean pojan rinnalla ylpeänä heistä..aaahhh..=)
Poikani ovat ihania lapsia joita en vaihtaisi mihinkään. Olisin ollut iloinen myös jos kolmas lapsemme olisi ollut poika.
Mutta en toki salaile tyytyväisyyttäni siitä, että meillekkin saatiin tyttö
avauksen siitä, että haluaisin tyttären, niin en todellakaan tarkoittanut etten arvostaisi tai rakastaisi poikiani!
Poikani ovat ihania, heillä on hauskoja juttuja, teräviä ja osuvia huomioita eri asioista, osaavat olla myös helliä ja huomaavaisia, vaikka poikamaisetkin maneerit osataan.
Olen erittäin onnellinen poikieni äiti, vaikka siis haluaisin myös tyttären :)