MIkä minussa on vikana?

Olen eronnut 2 v sitten, exän kanssa olen ihan ok väleissä.. ero oli erittäin ahdistava, en ehkä ole käynyt vielä sitä kunnolla läpi.

No, olen tavannut miehen. Hän on myös eronnut ja varmasti tietää mitä tässä läpi käyn.

Mies on työssäkäyvä, varmasti välittäisi lapsistani sekä huolehtisi meistä.

Hän on kerran jäänyt tänne yöksi, nyt hän vonkaa koko ajan tänne.. vaikka olemme jutelleet asiasta, että minä en pysty vielä tiiviiseen suhteeseen ja tarvitsen aikaa. Mies sanoo kaipaavansa mua koko ajan ja kuulemma on rakastumassa. Minä suoraan sanottuna en tunne mitään.

Mies on oikeasti mukava, mutta mua ärsyttää se jatkuva kärttäminen tänne, mua ärsyttää sen jatkuva kiittely ja anteeksi pyyteleminen... Eniten ärsyttää se, että hän kännissä soittelee ja ei tajua lopettaa puhelua... useasti minä vain pistän luurin kiinni.

Minä olen tunnevammainen kyllä, mutta jos olen hänelle tuhat kertaa sanonut en halua/uskalla/jaksa sitoutua nyt, tarvitsen aikaa. Ja hän vaan kärttää, saatana et kohta palaa hermot hänen kanssa. Inhoan kärttämistä, jankuttamista ja sitä että tunne oloni ahdistuneeksi, sekin oli syynä exän kanssa eroon.

Tiedän, että oikeasti olen tunnevammainen... tarjolla on komea, kiltti ja vakaavarainen mies.. niin ei käy.



Lapsilleni en ole miestä esitellyt vielä, enkä haluakkaan.

Millä ihmeellä mä pääsen omasta tunnevammaisuudestani eroon ja saan toiselle oikeasti jakeluun etten ole valmis suhteeseen.