Te, jotka lopettaneet alkoholin käytön kokonaan.

mutta olen asennoitunut siihen niin, että selvinpäin oleminen on ihmisen luonnollinen olotila. On ystäväpiiristä karsiutunut aika lailla porukkaa, mutta se kertoo ystävyyssuhteen tasosta aika lailla.



Selvinpäin olet oma itsesi ja voi kokea itsesi sellaisena kuin todella olet. Jotkut välttelevät sitä tilaa koko ikänsä, koska pelkäävät.

koska alkoholi näyttää vaikuttavan minuun jotenkin eri tavalla kuin muihin. Ensinnäkään en saa siitä juurikaan mielihyvää, vaikka joisin mitä. Olo on ehkä kevyen rentoutunut, mut toiset näyttää saavat siitä paljon enemmän nautintoa. Toisekseen mä humallun nopeammin kuin muut, mut vastaavasti se humala menee myös nopeammin ohi kuin muilla. Eli kun muut aloittelee, mulla on paras fiilis, ja kun muilla alkaa olla just passeli hiprakka, niin mä olen jo ihan selvin päin, eikä juomisen lisääminen juuri muuta mun olotilaa. Kuulin jostain että joidenkin maksa vaan käsittelee alkoholia eri tavalla. Eli omalla kohdallani juominen mielihyvän saamiseksi tai siksi, että ois yhtä aikaa fiiliksissä muiden kanssa on ihan tyhjän kanssa, lähinnä turhaa vaivannäköä kun sama vaikutus ois tuoremehulla tai sillä ettei juo yhtään mitään.



Joskus on ihan tosissaan harmittanut, että mä vaan en "osaa" juoda alkoholia. Ystäviä kyllä on riittänyt, myös niitä jotka juo paljonkin, mut onhan se totta että varsinkin opiskeluaikana paine juoda muiden mukana oli kova.