OMA ammatti hävettää!

Häpeän sekä koulutustani, jolla ei saa töitä, sekä nykyistä pätkäduunihelvettiä.



Mutta en tuota koulutusta kadu, koska ala oli mulle se täysin oikea, ja tässä vaiheessa harmittaisi sekin, ettei sitä olisi. Olisin vain kiva, jos ei pitäisi koko ajan pelätä näkevänsä vanhoja opiskelututtuja tai opettajia, varsinkaan kun heille ei voi satuillakaan mitään työpaikasta, kun ala on sellainen kaikki tuntevat kaikki-ala.

on kyse ehkä liiallisista odotuksista(nuorista kyse) eli ei tullut tohtoria ym. eli luoko yhteisö paineita?



Itse en ikinä aliarvioi tai ylennä kenenkään ammattia, koska kaikkia meitä tarvitaan! Ei tämä meidän pikkuruinen maammekaan pärjää, jos ei roskat häivy roskiksista, lääkeitä jaeta, kaupassa myyjät ei ota vastaan ostoksia, lääkärit eivät ota vastaan asiakkaita jne.jne.



Meitä tarvitaan kaikkia ja jokainen tekee tärkeää työtä! Lopettakaa narinat, oli ala mikä tahansa niin pian se näkyy ainakin siinä vaiheessa, kun lakko on käsillä.

Minäkin olen kouluavustaja, aika haastavassa koulussa. Minä ainakin olen ylpeä työstäni, tunnen tekeväni tärkeää työtä ja teen sen hyvin. Ymmärrän kyllä tunteesi, yleensä avustajat eivät ole meidän kaltaisiamme, vaan pakosta töissä työllistettyinä.

ja kyllä välillä hävettää sanoa se ääneen vaikka työstä pidänkin.

rasite se on aina silloin kun olen vapaalla ja törmää perheisiin ja vanhemmat tulevat juttelemaan lapsistaan... niin raivostuttavaa.....

Ketään muuta joka ei mielellään mainitse ammattiaan tai juttele ammateista??

..mutta vieraammassa seurassa en ammattiani tahtoisi mainita ennen kuin ollaan oikeasti tutustuttu. Tiedän ammattiini liittyvän lukuisia stereotypioita, ja töissä ollessani pyrin purkamaan niitä, mutta vapaalla ei aina jaksaisi taistella ennakko-odotuksia vastaan. Kyse ei ole pelkästään siitä, että minut ammattini vuoksi leimataan tietynlaiseksi tutustumatta persoonaani ja ajatuksiini, vaan myös siitä, että useimmat ihmiset yrittävät käyttäytyä seurassani, kuten ammattini edustajien seurassa "kuuluu" käyttäytyä. Tutustupa siinä sitten uusiin ihmisiin, kun ovat seipään nielleitä ja paniikissa siitä, etteivät tee mitään sopimatonta minun läsnäollessani.

Tarvitseeko sitä edes sanoa: olen pappi.

myymäläsomistaja. Pidän kyllä työstäni ja työyhteisöstäni, mutta jollain tasolla häpeän työtäni, koska sen tullessa puheeksi alan aina liioittelemaan vastuutani ja yritän puhua ammattijargonia, tehdäkseni vaikutuksen. Kai minä aina halusin olla jotenkin hyödyllinen työssäni, mutta tuohan nyt on ihan pöllöilyä, mitä nykyään teen. Valitsin kuitenkin helpon ja stressittömän työn hyvällä palkalla, että on aikaa tehdä niitä oikeasti tärkeitä asioita elämässä.

Olin ennen verotarkastaja. Oli muuten hyvä ja varsin mukava ammatti ja joissain piireissä arvostettu. Normikansalle ammattia ei vain voinut kertoa.

sokkelinkivittäjä

sokkelinkivittäjä

kolme vuotta puhelinmarkkinoijana. Kivittäkää.



Olin kuitenkin sen verran kiva tyyppi, etten koskaan keskeyttänyt tai yrittänyt pakottaa ihmisiä ostamaan mitään. Juttelin mukavia. Siksi en koskaan saanutkaan ylennystä.

Häpeän siis vähäistä koulutustani.

Lasten hoitaja ja ylpeä siitä vaikka koulutus onkin Lähihoitaja ja ylpeä siitäkin! =)

Lasten hoitaja ja ylpeä siitä vaikka koulutus onkin Lähihoitaja ja ylpeä siitäkin! =)

haluaa olla roskakuski. Oli pitkään tavallinen kuorma-autokuski ja PÄÄSI roskakuskiksi. Mun ainakin "arvostus" sitä ammattia kohtaan on noussut eli olen tajunnut, että se onkin ihan jees homma, kun ei pelkää hiiriä ja tottuu siihen hajuun kesäisin.

Palkka on selvästi parempi kuin kuorma-autokuskilla ja työajat ainakin hänellä ihan taivaalliset. Työ on tehtävä 6-22 ja saa itse päättää, missä välissä reittinsä päivän aikana ajaa. Yleensä lähtee aamulla aikaisin liikenteeseen, mutta ongelma ei ole, vaikka alkaisi työnsä iltapäivän puolella, jos on jostain syystä aamulla ollut muuta. Lisäksi palkan saa kahdeksalta tunnilta, vaikka voi puristaa työn esim. kesäaikaan (ei tarvi kiskoa lumessa pönttöjä jne.) viidessä tunnissa ilman taukoja.

Mu miestä hävettää aina puhua työstään. Hää on roskakusi ja mä oon koton lasten kaa.

eli emäntänä talossa.



Pohjasakkaa koko yhteiskunnassa, ihmisten haukkumisista ja puheista päätellen.

Välillä ihan uuvuttaa koko ajatus.

mutta ammattini on sen verran erikoinen, että saan jokaiselle selittää mitä se tarkoittaa, eikä siltikään mene perille.. Jotenkin se ihmisten mielikuva tekemisistäni hävettää, ei se mitä oikeasti teen.

Olen assistentti. Eli kun firman sisällä joku kysyy toimenkuvaani häpeän tunnustaa. Assistentit ovat alinta sakkaa palkkauspyramidissa ja tekevät käytännössä kaikki paskat työt.

Ihan kuin olisin ikuinen kesätyöntekijä. Sihteerikin olisi parempi nimitys, siitä sanasta huokuu kuitenkin jotain itsenäistä, mutta assari on mielikuvissa se joka liimailee postimerkkejä.

Todellisuudessa pyöritän itsenäisesti todella suuria rahoja ja otan vastuun kaikesta tekemisestäni. Työni vaatii erikoisosaamista ja palkka ei todellakaan ole sen mukainen.



Ulkopuolisille sanon vain missä firmassa olen töissä tai millä alalla. Pitävät sitä hyvänä työpaikkana.

mulla on semmoinen hieno englanninkielinen tittelihirviö.

Hävettää sanoa sitä, ei se edes kerro tavis-ihmisille mitään.

Välillä yritän sen kääntää suomeksi, mutta sittenkin kuulostaa että teen paljon hienompoia hommia kuin oikeesti teen.



Koska pieni firma, joudun käytännössä tekemään aika paljon myyntiedustaja-tyyppisiä hommia, sekä avainasiakaspäällikkötyyppistä, ja uusasiakashankintaakin pitäisi tehdä.



Jos olisi vaatimaton / rehellinen, sanoisin vaan että olen "myyntihommissa" sillä ja sillä alalla, mutta sekin kuulostaisi sitten siltä että todella vaan kiertelisin firmoissa myymässä jotain, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kun olemme tukkukauppa (emme siis myy suoraan loppuasiakasfirmoille).



En oikein tiedä mitä sanoisin että kuulostaisi "norm. fiksulta ammatilta" ja että olisin ihan ok uralla, amk-tutkinto on.





Ennenkin häpesin alaani, olen ollut muualla tuotepäällikkönä ja avainasiakaspäällikkönä, mutta sitten jos joku kysyi alaa, niin se oli vähän nolon arkisen kuuloinen... vrt. vaikka terveyssiteet (no ei nyt ihan tuo).

että kyllä assistentti on paljon hienompi nimitys kuin sihteeri.

Sihteeri just on se suorittava simppelimpiä hommia tekevä, assistentti taas se joka tekee muutakin kun kopiointia ja kahvinkeittoa.



Assistentti tekee alan oikeita töitä, seuraava askel on sitten päällikkö.

Eli tod.näk. nimikkeeksi ja työtehtäväsi on ihan oikein, palkasta en sitten tiedä.



Itse aina amk:ssa opiskellessa realistisena haaveenani oli tulla assistentiksi, en uskaltanut edes haaveilla päällikkötasosta silloin.

Hevostenhoitaja olen ammatiltani. Moni ei edes tiedä että tollasta ammattia voi edes olla... Mutta, nautin työstäni, enkä sitä vaihtaisi:)

En minä vaan, päinvastoin! Mainitsen sen aina kun vaan mahdollista!

t. toinen hevosenhoitaja, tosin tällä hetkellä nimikkeeni taitaa olla tallityöntekijä.