Elämä "ohi" yli kolmekymppisenä? Miten te muut äidit jaksatte?

Paitsi jos ne ovat oikeasti olleet sun päämääriä ja tahtotiloja tässä elämässä.

Nuo kaikki ovat sellaisia joihin ihminen helposti vaan "ajautuu" koska kaikki muutkin tekevät niin.

olen vaan niin onneton tapaus että romantiikka on kaikista tärkeintä elämässä (lasten jälkeen siis) enkä keksi mitään millä sen tarpeen voisi häivyttää... ja kun siihen ei ole mahdollisuutta tuntuu että koko elämä on päin seiniä, vaikka itse asiassa kaikki muu olisi ok. Nyt on vielä tullut sellainen olo että viimeiset hetket nauttia elämästä ovat käsillä ennenkuin keski-ikä kunnolla iskee.



Enpä tiedä oikeaoppisuudesta, en välitä siitä mitä muut ajattelevat, mutta miehen ajatuksista on pakko välittää. Ihan hyvin tullaan toimeen, ja voisin olla hyvin onnellinen hänen kanssaan, jos hänellä ei olisi noita ehdottomia uskollisuuden vaatimuksia. Näillä näkymin meistä ei kumpikaan tule olemaan onnellinen, en pysty hänelle antamaan sitä pullantuoksuista vaimoa joka muuttuu pedoksi makuuhuoneessa jonka haluaisi, ellen voi ruokkia romantiikannälkääni jossain muuallakin.



Onko ihmiset oikeasti onnellisia jos elämässä ei ole mitään intohimoa? ja miten te sen teette??!!

Siihen asti hakkasin päätä seinään ja 30v täytettyäni aloin alkaa oppia virheistäni. Nyt 40-vuotiaana on oikein kiva olla.

harrastus miehesi kanssa!me alettiin hieroa toistemme niskoja iltasin ja se oli aivan mahtavaa!!kiva öljy ja eikun hieroon=) ps,saa muualtakin hieroo=)

t. yhessä yli 20 v

Ei sulla mikään ikäkriisi ole. Sua harmittaa, että tuli mentyä naimisiin ja tehtyä ne lapset vaikka myöhemminkin olisi ehtinyt. Vapaana sinkkuna olikin hauskempaa kun jälkeenpäin ajattelee ja toivotkin salaa olevasi vielä vapaa nainen?

Että nyt kiukuttaa, kun mies ei antanut lupaa syrjähyppyihin.



Sulla on aika epäonnistumaan tuomittu suunnitelma selvitä tuosta kriisistäsi. Mitä jos kuitenkin ottaisit sen toimivamman keinon käyttöön ja etsisit kaipaamasi romantiikan sieltä miehen seurasta.

niin tee sinä aloite sille romantiikalle.



Laita ihania tai pikkutuhmia tekstareita, hipaise sillointällöin kutsuvasti, halaile..järjestä kahdenkeskisiä iltoja jos mahdollista.



Jos sun mies ei vaan osaa olla romanttinen ellei sitä opeta?

päinvastoin olen onnellinen että ne tuli suht. nuorena tehtyä, vauva- ja taaperoaika oli ihanaa ! mutta en vain tiedä mitä isoa nyt seuraavaksi enää keksisi kun "kaikki" on jo tehty.



Harrastuksia on kokeiltu monenlaisia, ja kivojahan ne on mutta ei niillä elämää täytetä.

Ellei joku keksi niin upeaa harrastusta että se täyttäisi rakastajan paikan?



Naimisissa pysyisin tuhannesti mieluummin kuin sinkkuna, mutta mieluummin ranskalaiseen tyyliin...

Seksiä ja pikkutuhmaa on ohjelmistossa yllin kyllin mutta ilman romantiikkaa se on vähän sama kuin omin käsin onneen.

Elin ensin elämääNI, ja nyt nelikymppisenä vasta pikkulapsivaihetta ja elämäämME.



Ei siis kriisiä ;)



Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ei kuitenkaan Ranskassa naiset elä naimisissa JA suhteessa eli panostat nyt yhteiseen elämääsi miehen kanssa.

Se just eilen totesi et haluaisi ihastua uudelleen, siis vain kokea sen ihastumisen tunteen ja ensihuuman ja alkuintohimon uudestaan, jonkun muun kuin minun kanssa, jonka kanssa sen on jo kokenut. No, tavallaan ymmärrän, mutta silti loukkaa että en enää muka kelpaa, ts. että ihastumisen tunne menisi yli rakkauden tunteen.



En tiedä mikä mun miestä ja sua "vaivaa", mutta olisi kiva kuulla että miksi susta tuntuu siltä että sun pitäis saada olla jonkun muun kanssa tai jotain vastaavaa? Miksi se tuntuu juuri NYT niin tärkeältä?

pelastaa avioliittonne, niin kokeile. Sittenpähän tiedät.



Ilmeisesti et ole muille vaihtoehdoille edes kovin avoin..ja parempi katsoa kuin katua.

Juu tiedän että järkevin vaihtoehto on alistua ja elää ihmisiksi, mitäpä tällainen vanha akka enää haihattelee, äiti-ihminen ja kaikkea

nykyelämän muokkaaminen perheen toiveita palvelevaksi. Ei pettäminen, sivusuhde tmv. voi olla sun lapsienkaan etu. Miksi haluat niin paljon seksiä uuden miehen kanssa? Olitko neitsyt kun aloit seurustella nykyisen miehesi kanssa?

Se just eilen totesi et haluaisi ihastua uudelleen, siis vain kokea sen ihastumisen tunteen ja ensihuuman ja alkuintohimon uudestaan, jonkun muun kuin minun kanssa, jonka kanssa sen on jo kokenut. No, tavallaan ymmärrän, mutta silti loukkaa että en enää muka kelpaa, ts. että ihastumisen tunne menisi yli rakkauden tunteen. En tiedä mikä mun miestä ja sua "vaivaa", mutta olisi kiva kuulla että miksi susta tuntuu siltä että sun pitäis saada olla jonkun muun kanssa tai jotain vastaavaa? Miksi se tuntuu juuri NYT niin tärkeältä?

Jostain syystä vain onnellinen perhe-elämä,koti, kaverit, harrastukset ja seksi jossa "otetaan toisen tarpeet huomioon" (= fyysisesti tyydyttäviä vastapalveluksia) ei tunnu riittävältä vaikka muille se tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi.

Elämä ois täydellistä jos saisin iloa samoista asioista kuin muut, eli esim. uusista kengistä, kampaajalla käymisestaä, laihtumisesta, illanvietosta ystävien kanssa, viinistä ja hyvästä ruoasta enkä haikailisi jännityksen perään.

Ehkä voisi verrata niin, että jos ajattelisit ettet koskaan enää elämässäsi tule tuntemaan toisen ihmisen kosketusta (siis romanttisessa mielessä)- oma puoliso on niin läheinen ja tuttu että se on melkein kuin osa itseä, ja samalla oikeastaan sama asia kuin itsensä kanssa sekstailisi.

Ero- ja pettämis-tilastoista luulisi että näiden asioiden kanssa useammatkin painisivat mutta edes anonyymillä palstalla ei siltä kuulosta, ystävistä nyt puhumattakaan. Onko suurin osa ihmisiä onnellisia siitä että ylipäänsä saavat seksiä parisuhteessa, ja mitä masturbointia isompaa iloa voi saada intohimottomasta seksistä?

on ollut minullakin, ikää vaan vähemmän. Olen päätynyt sellaiseen "ratkasuun", että pyrin järjestämään elämän kaikilta osin itseäni tyydyttäväksi. Mitä parisuhteeseeni tulee, niin olen päättänyt tehdä kaikkeni, että koen vielä ihastumisen tunteita mieheeni:) Joskus niitä ohimenevästi tuleekin, mutta kyllä ajoittain raskas arki syö tunteita.



Yritän jaksaa uskoa, että jossain syvällä on vielä ne samat ihmiset, jotka olivat alkuaikoina niin rakastuneita toisiinsa. Olen kyllä miehellekin puhunut, että tarvitsen romantiikkaa ja rakkautta vieläkin.. Toivon, että romantiikka alkaa taas kukoistaa kunhan saamme enemmän aikaa toisillemme.

Juu tiedän että järkevin vaihtoehto on alistua ja elää ihmisiksi, mitäpä tällainen vanha akka enää haihattelee, äiti-ihminen ja kaikkea

Et kai sä kuvittele, että me muut alistutaan kohtaloomme pysyä yhden miehen kanssa?

Ei todellakaan. Kyllähän se on just hienoa, että lapset ei oo enää pieniä, niin on miehen kanssa aikaa ja mahdollisuus tehdä jotain yhdessäkin. Ja tosiaan harrastaa.

Ehkä sä et vaan ole löytänyt sitä harrastusta, joka olisi sulle intohimo. Tai et osaa viettää aikaa miehesi kanssa. Yhteinen harrastus miehen kanssa voisi olla hyväksi.

Onko suurin osa ihmisiä onnellisia siitä että ylipäänsä saavat seksiä parisuhteessa, ja mitä masturbointia isompaa iloa voi saada intohimottomasta seksistä?

Omalta osaltani voin todeta etten ole mitenkään kovin kiinnostunut seksistä enää ylipäänsä. Siis on kyllä mukavaa silloin tällöin sekstailla ja on ihanaa kun mies tuottaa minulle suuseksillä orgasmeja, mutta seksi ei pyöri ajatuksikssani kovinkaan usein. Olen ehkä perhe-elämän myötä jotenkin aseksuaalisoitunut. Seksi on ihan kivaa, muttei mitenkään tärkeää. Paljon enemmän toivon että mies huomioisi muuten, hieroisi niskaa, toisi kukkia, veisi ravintolaan, hoitaisi lapsia jne.

omissa oloissasi itsesi kanssa pari lasia viiniä ja haaveile. Ei elämä ole seksisuhteista kiinni, käy miehesi kimppuun ja käytä häntä omiin toiveisiisi. Mitä kivaa haluaisit tehdä? Tee! Kyllä mies iltaisin varmaan lapsia silloin tällöin hoitaisi. Rauhoitu ensin ja löydä jälleen omat intohimosi!!

T: Juuri nyt niin tekevä :)

nykyelämän muokkaaminen perheen toiveita palvelevaksi. Ei pettäminen, sivusuhde tmv. voi olla sun lapsienkaan etu. Miksi haluat niin paljon seksiä uuden miehen kanssa? Olitko neitsyt kun aloit seurustella nykyisen miehesi kanssa?

Erota en halua missään tapauksessa eli alistunen perhe-elämän kuvioihin, en vain tiedä miten jaksan yrittää olla onnellinen näin.

Täydellisessä maailmassa kaikki muu olisi kuin muutenkin, kotona miehen ja lasten kanssa hauskaa ja tehdään paljon yhdessä, mutta voisin pitää hauskaa muuallakin - jos haluaisin - niin että tulisin miehen viereen omasta halustani enkä siksi että niin kuuluu tehdä ja että hän ei muuta hyväksy. Nyt on niin häkkiin suljettu olo ettei mikään tunnu enää mukavalta.

Meillä on ylipäänsä aika vapaamielinen suhde, molemmat menee ja tulee niinkuin tykkää kunhan toinen ei jää liian koville kodin ja lastenhoidon kanssa, enpä ole koskaan yhtään saunailtaa kieltänyt, eikä mies liion. Yhdessä ollaan jopa miehen toiveesta seikkailtu "vihreämmillä nurmilla" ja kaikki on sujunut leppoisissa merkeissä. Nyt miehen halu ja kokemansa oikeus omistaa ja määrätä tuntuu kohtuuttomalta enkä halua enää jatkaa iloista ja vapaata eloamme ainoastaan miehen iloksi, joten olkaamme molemmat onnettomia yhdessä.