Voi hääparit, tajutkaa "pahvit", että puolentoista vuoden seurustelun
jälkeen eletään vielä sitä alun huumaa ja lähes kaikilla pareilla menee silloin vielä ihanasti.
Kommentit (57)
No mut sulhanen oli kokeillu jo tän 10 vuoden seurustelun, jonka jälkeen näyttävästi naimisiin ja kesti vuoden.
Nyt sit tän uuden kanssa pamautetaan samantien naimisiin.
Sulhasen edellisistä isoista häistä oli tuolloin 3v
joka ei ymmärrä että kaikille ei sovi kaikki. Mulla oma kokemus on vähän päälle vuoden seurustelun jälkeen naimisiin yhden lapsen vanhempina, liitto kesti 16 vuotta. Eron jälkeen olen nyttemmin taas naimisissa, seurustelin alle kaksi vuotta ja aviossa olemme olleet neljä vuotta.
Ystäväni seurusteli kahdeksan vuotta, meni naimisiin ja teki kaksi lasta, erosi neljän vuoden liiton jälkeen. Miehen kaveri taas seurusteli kuusi vuotta, meni naimisiin ja erosi puolen vuoden avion jälkeen.
Kun ei se vaan ole aina niin yksinkertaista kun luulisi.
sekaisin rakkaudesta kuin parin, joilla on pari mukulaa ja näivettynyt liitto ja yritetään parantaa sitä megabileillä. Se on niin väsynyttä.
varmaan just noin 1,5 vuotta ensitapaamisen jälkeen ja esikoinen syntyi pari kuukautta sen jälkeen :) Tosin oltiin jo kolmekymppisiä ja pitkät (lapsettomat) parisuhteet molemmilla takana. Nyt lapsia on kaksi ja ensitapaamisesta 8 vuotta. Hyvin menee edelleen :)
Jos kolmekymppisenä alkaa vuosikausia seurustella niin kyllä jää helposti lapsettomaksi. Ja me molemmat ehdottomasti haluttiin perhe.
11 vuotta myöhemmin ja kolme lastakin tullut, sellast se vaan on toisil :))
jos liitto kestää vielä huuman haihduttuakin?
Me mentiin kihloihin 7 kk seurustelun jälkeen, siitä 7 kk päästä oli häät. Parin viikon päästä on 5-vuotishääpäivä ja onnellisia ollaan. Tosin eihän 5 v vielä ole pitkä aika. Huvikseni joskus mietinkin, että milloin meidät alkavat ottaa vakavasti nekin, jotka ajattelevat, että nuo meni huumassa naimisiin, ei se voi kestää. Sitten kun ollaan oltu 10 v naimisissa? Vai sitten kun 20 v? Vai sitten kun toinen kuolee ja näkyy, että olimme yhdessä "kunnes kuolema erotti".
miksi ei saisi mennä naimisiin rakastuneena, vaan odottaa siihen asti että toisen naama vituttaa mutta pakko on sitoutua kun on se talo ja lapset ja kaikki.
Me menimme naimisiin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt yhteisiä vuosia 8
mentiin naimisiin puoli vuotta tapaaamisen jälkeen ja 15 vuotta tulee täyteen pian. Ollaan varmaan onnellisin pariskunta jonka tunnen!
Sitten et tunne meitä =) En minäkään ymmärrä näitä pika-avioliittoja mutta kukin tavallaan.
:D Heh, en ymmärrä itsekään pika-avioliittoja, jälkeen päin olen monesti miettinyt, miten uskalsin, katunut en ole. Hämmästellyt vain, miten se varmuus asiasta tuli, että juuri tämä ihminen. Olin kuitenkin ehtinyt nähdä jo monenlaista, seurustella, mennä jne. En vaihtaisi enkä kadu tai ole katunut :D Ehkä juuri niin, että kun hyvän löysi, niin halusi pitää siitä kiinni/ottaa kiinni äkkiä!
Me mentiin vuoden seurustelun ja tuntemisen jälkeen naimisiin. Nyt siitä seitsemän vuotta ja hyvin menee edelleen. Joten jokainen tavallaan :)
sitä, että on outoa, että vuositolkulla ollaan yhdessä, ei sitoutumista, ei lapsia...se on minusta outoa. Jos rakastaa toista, haluaa sitoutua, niin miksi täytyisi olla vuositolkulla yhdessä?
Kun ei se välttämättä sitä avioliiton onnellisuutta takaa, vaikka näin luulisi. Sitä ei itseasiassa takaa mikään. Elämä on kummallista, mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ymmärtää sen, kuinka ainutlaatuista kaikki oikeastaan on ja miten paljon asioita voi tapahtua. Elämää on turha yrittää hallita, siitä tulee vain ongelmia. Toki arjen normaali hallinta on elämistä, mutta ehkä ymmärröätte mitä tarkoitan.
lisää, että tarkoitan nyt tietysti vuosikausien seurustelua, ilman minkäänlaista sitoutumista.
Mutta nämä ovat niitä asioita, joita aina ihmetellään. Miksi joku haluaa lapset lyhyellä ikäerolla, miksi joku menee töihin liian ajoissa/vasta lasten ollessa kouluiässä, miksi joku ei halua imettää/synnyttää alateitse jne.
Nämä ovat jokaisen elämänvalintoja, turha niitä sinänsä kenenkään on arvostella.
Ei ollut omakaan tarkoitukseni, lähinnä kyseenalaistaa, että miksei tätä koskaan ihmetellä?!
vauva,seurustelun alettua mies muutti luokseni lähes heti ja nyt on 20v eloa takana ja kaik hyvin.Kriisejä ei ole ollut
tunnettiin vain vajaa 9kk ennen naimisiin menoa ja seksikin säästettiin avioliittoon.. niin ja tuon yhdeksän kk aikana tavattiin kymmenkunta kertaa.. ja ollaan nyt oltu naimisissa 5v, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Itse asiassa, nyt tuntuu, että meidän elämä on jotenkin seesteistä ja ihanaa.. vaikka on neljä pientä lasta ja siinä mielessä hektistä elämää.. mutta en vaan osais enää kuvitella elämää ilman tuota rakasta ihmistä. Ja se, että on hyvä olla yhdessä, ei tarkoita, että toisessa ei olis mitään ärsyttävää :)
Pakkohan se on naimisiin mennä nopeasti kun ei saa muuten sänkyyn mennä. Ihan ymmärrettävää sinänsä.
Siskollani on paljon lestakavereita ja nyt kun tänä vuonna täyttävät 18 niin on kaikilla jo sormukset kädessä ja naimisiin heti kun tulee se 18 täyteen. Ymmärtäähän sen.
Yhdeksän vuotta seurustelua,talo hommattu, elukat, kosinta, lapset olisi saanut tulla.. märkää rättiä molemmista, taustalla kuukausia jatkunut suhde jonka sain itse kaivaa selville.Puolisentoistavuotta tapahtuneesta exä raskaana tälle narsistiselle pettäjäkaverille jolla pahoinpitelysyyte ja -tuomio omasta ex-vaimostaan.Ei muuta kuin onnea uusioperhekokeilulle ja vakaasti harkitulle päätökselle. Ihan kuin uusi suhde tai vauveli olisi joku tae siitä että ihminen on sisältä ehjä ja valmis sitovaan suhteeseen. Eiköhän suhteessa olla jakamalla, eikä tarvitsemalla?
sitä, että on outoa, että vuositolkulla ollaan yhdessä, ei sitoutumista, ei lapsia...se on minusta outoa. Jos rakastaa toista, haluaa sitoutua, niin miksi täytyisi olla vuositolkulla yhdessä?
Jos on vuositolkulla yhdessä, niin kai siinä jotain sitoutumista täytyy olla, vai kuinka?
Jos sitten taas tarkoitat, miksi kaikki eivät ilmennä sitä sitoutumistaan samalla tavalla - esim. hanki lapsi - niin siihen voi todeta vaan, että ihmiset ovat niin erilaisia. Joku voi olla sitoutunut toiseen, vaikka asuisi eri maassa - joku toinen taas tarvitsee siihen ympärille yhteisen talon, koiran ja lapsia.
puolentoista vuoden seurustelun jälkeen, ja edelleenkin menee ihanasti kymmenen vuoden ja kolmen lapsen jälkeen :)
Että en suosittele kaatamaan sitä omaa katkeruutta ja huonoja kokemuksia toisten niskaan. Tiedän onnellisia aviopareja, vuosia yhdessä olleita, jotka ovat menneet naimisiin paljon nopeammallakin tahdilla.
Totta kai on siinäkin iso ero, minkä ikäisistä ihmisistä puhutaan. 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat yleensä (ja tämä on siis yleistys) nopeammin ovat "kartalla" siitä, minkälaisen ihmisen kanssa sitä ylipäätään on valmis elämänsä jakaaman ja tuntevat myös oman itsensä ja omat rajoitteensa paremmin.
Voi hääparit, tajutkaa "pahvit", että puolentoista vuoden seurustelun jälkeen eletään vielä sitä alun huumaa ja lähes kaikilla pareilla menee silloin vielä ihanasti.
Tuttavat menivät naimisiin alkuhuumassa, itseasiassa olivat seurustelleet vain puoli vuotta kun maistraatti kutsui. 3v myöhemmin erosivat. Eivät sopineetkaan toisilleen.
Me menimme naimisiin 6v yhdessä oltuamme :) Otimme varman päälle niin sanotusti :D