Onkohan mulla päässä vikaa kun ihastun koko ajan muihin miehiin

oli ihastunut myös muihin naisiin. Häntä vielä voi lukea kuin avointa kirjaa eli ihastus paistaa kasvoilta. Muutoin ihana ihminen, mutta en kyllä halua olla parisuhteessa tuollaisen kanssa. Kaikki romantiikka kuolee kun mies ihastuu toisiin naisiin. Itse ihastun todella harvoin, joten en ymmärrä tuollaisia ihastujia alkuunkaan.

päässä mutta todennäköisesti suhteessa on! Sen merkkihän se on!

Ihastuja olen itsekin. Viimeisin ihastus on kestänyt tosin jo kolme vuotta. Pahinta on, että ihastus on tehnyt selväksi, että tunne on molemminpuolinen. Mutta kyllä toistaiseksi olen aina todennut, että vaihtamalla ei parane. Olen niin tyytyväinen elämään muuten, ettei puhettakaan, että haluaisin sitä lähteä romuttamaan. Ja niin siinä kävisi. Avioliiton myötä menisi talo, iso osa ystävistä, tietyllä tapaa maine jne... Sitä paitsi, mies on paras ystäväni, vaikka sitä intohimoa ei enää niin paljon löytyisikään. Kyllä meillä kuitenkin sekin puoli pelaa ihan tyydyttävästi. En siis voisi tehdä niin paskamaista temppua, että lähtisin häntä pettämään.



Kiusauksia tässä elämässä riittää. Toivottavasti myös järkeä ja voimia vastustaa niitä.

Sitä minä olenkin juuri pohtinut, että onko vika oikeasti väljähtäneessä suhteessa vai minun päässäni, kun ihastun muihin. Aiemminkin suhteessani ihastuin, mutta on ollut myös vuosien jaksoja etten ole ihastunut keneenkään muuhun.



Omassa isäsuhteessani olisi ollut parantamisen varaa, joten vika voi pohjata myös sieltä.



Voikohan tällaista korjata jollain psykoterapialla?

T. 4

että tunnetasolla on vikaa, varmaan lapsuuden tuotosta tuo jälkimmäinen.



30v rajapyykki lähestyy, ja sua tympii, ihan tavallista se kuitenkin on. Nyt on kasvun paikka, uusi murrosikä sulla, miten hoidat kasvusi, onkin toinen juttu.

Kaipaan sitä tunnetta. Käy kateeksi ap:ta. Sitä tuntee elävänsä, kun ihastuu ja tahtoo paritella kaikkien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

...Kun pahin ikäkriisisi hellittää (kyllä se viimeistään muutaman vuoden päästä hellittää...), niin alat nähdä elämäsi ja miehesikin uudessa valossa. Muutaman vuoden päästä saatat ihmetellä, mikä sinut saikaan ihastelemaan muita koko ajan, kun vierellä on se kaikista paras kumppani.

Usko minua: been there, done that. Nyt lähempänä neljääkymppiä en ole taas aikoihin katsastellut muita miehiä. Se oli yksi vaihe elämässäni, ja onneksi selvisin siitä kunnialla. Se on asia, josta saa luvalla olla ylpeä! :)

Niin, mut entäs jos tää vaan uusiutuu ja uusiutuu, kuten mulla??!! Oli kolmenkympin kriisi ja neljänkympin kriisi...ja edelleen näin päälle nelikymppisenä ihastun koko ajan johonki muihin, välillä johtaa tekoihinkin (ei varsinaiseen pettämiseen, mut esim. Kahvilla käymiseen ja kuvien lähettelyyn, jatkuvaan viestittelyyn yms). Oma suhde väljähtänyt, ei seksiä / läheisyyttä, toki niitä hyviä ajanjaksoja ja hetkiäkin on. Oman miehen läheisyys vaan ei kiinnosta ja jatkuvasti ajautuu aattelemaan eroa. Sit kumminki miettii, kannattaako se vai ei ja jää tähän entiseen/nykyiseen elämään.

Se mitä ajattelet toteutuu, ala ajattelemaan miehestäsi hyvää. Kokemusta on parisuhteen nousuista ja laskuista 35 vuoden kokemuksella. Parisuhde on kahden kauppa.