Onko teillä joku tyyli joka kattaa koko elämänne pukeutumisesta ammattiiin tms.

Minä olen vanhan ajan kotiäiti. Se näkyy vaatetuksessa (esiliina), sisustuksessa (ruudulliset verhot keittiössä), lasten vaatetuksessa (vanhanaikaiset Eemeli- ja Ida-tyyppiset), lomalla menemme mökille ja ammatiltani olen ompelija. Koira on pystykorva. Alku on rakentunut itse, mutta vahvistan tyyliä. En tiedä miksi. Pidän sitä identiteetin rakentamisena.

sekasotku useammasta asiasta :) Tykkään siitä ettei koko elämä mene jonkun yhden jutun mukaan.

Pukeudun värikkäästi, kotimme on semmoinen huvikumpu-tyylinen iloinen kirppis-sekamelska, olen perhepäivähoitaja ja elän muutenkin rennosti elämästä ja lasten kanssa touhuamisesta nautiskellen.

Lapset on puettu Eemeli ja Ida tyyliin. Itse kuljen kesät talvet nahkarotsissa. Paitsi jos ulkoilen lasten kanssa(silloin toppa vaatteet). Olemukseni on todella rock-henkinen silti musiikkia kuuntelen laidasta laitaan. Kämppä on sisustettu hyvin modernisti. Mustaa,valkoista ja paljon puhutut kiiltävät keittiön kaapit.



Kai mä olen harkittu sekamelska?? :D

ja pukeutuu 50-lukulaisittain ja on kampaus sen ajan tyyliin. Mietin aina että liittyykö jotenkin sen ammattiin. Jos sillä on vaikka sen alan sisustusliike. Vai onko se jotenkin sairas? Eikö tuommoinen kuulu nuoruuteen?

pukeudun sporttis-boheemisti, koti on aika romanttinen itämaisella mausteella, mutta samalla aika perinteinen. Makkari on bordellityyliä:D.



Lapset kulkee iloisen värisissä trikoovaatteissa (H&M yms). Asiantuntijatyössä olen

Helppous, rentous ja aktiivinen hedonismi.

Yksinkertaiset ja mukavat vaatteet, toisaalta värikäs koti mutta helposti siivottava, olen myös minimalistinen jossain määrin.

ja pukeutuu 50-lukulaisittain ja on kampaus sen ajan tyyliin. Mietin aina että liittyykö jotenkin sen ammattiin. Jos sillä on vaikka sen alan sisustusliike. Vai onko se jotenkin sairas? Eikö tuommoinen kuulu nuoruuteen?

..se on sairas.

mutta todellisuudessa tyylikkyystasoni on sellaista Seppäläluokkaa ja kodissa vallitsee täysi kaaos. Mutta sellaista se perheenäidin elämä on, aina ei voi miettiä ulkoisia seikkoja.

ei mullakaan

Tyylien sekamelska on ok, samoin tavallisuus on mielestäni ok. 

Sisustan tummanpuhuvasti, vaatteeni ovat lähimpänä rock-tyyliä, mutta eivät selkeästi. Kuitenkin ilman mustia vaatteita olo on epämukava. Käytän mielelläni hempeitä kukkatoppejakin, kunhan ne on yhdistetty mustaan. Rakastan kimalletta, hopeaa, led-valoja... Välttelen kaikenlaisia ällöttäviä massatuotteita. Innostun niistä silloin kun ne ovat jo out. Mikäs sen parempaa.

Sisustuksessa käytän omaa päätäni enkä todellakaan kopioi mitään massateinien trendejä. Koen myötähäpeää katsellessani sisustuslehtien kopiokoteja.

En tiedä vastasinko kysymykseen.

Näin se vaan on paitapusero ja suorat housut, materiaali hienompaa ehkä kuin nuorempana, muuta en osaa.

Joskus puen silkkitunikan tai muuta erikoista.

Mukavuus ennen kaikkea. Mukava työ, mukavat vaatteet päällä, helposti siivottava koti, ei liikaa tavaraa, mukavat kengät aina jalassa. Mikään ei saa kiristää tai stressata tässä elämässä.

Minä olen piilohippi :D Joudun käyttämään töissä jakkupukuja ja kotelomekkoja yms, mutta kotona pukeudun lähes poikkeuksetta pitkiin hameisiin tai tunikoihin ja legginseihin. Meidän olohuone koostuu matalasta pöydästä ja värikkäistä tyynyistä, poltellaan silloin tällöin vesipiippua ja mies soittaa akustista kitaraa. Ollaan vähän semmoisia puunhalaajia molemmat, halutaan vaan rauhaa ja rakkautta, vaikka mun pitäisi olla alani puolesta kokoomusta äänestävä kapitalisti... :) 

Elän kaksoiselämää. Oon töissä akateeminen jakkupukunainen. Kotona duunarimieheni kanssa hipahtava pikkuvaimo.

Meillä on (suvun vanhalla) rustiikilla ja metsästysmuistoilla ja urheilukamoilla "sisustettu" koti ja vaatetusvalinnat sekä miehellä että minulla seuraavat samaa linjaa: Siis perinteistä luonnonläheistä metsästys- ja eräilylinjaa, mutta ei missään nimessä hippiä. (Koska hipit on yleenä oikeasti kaupunkilaisia ja kuolisivat jos niille löisi avauspuukon käteen ja kuolleen hirven eteen.)

Pukeudun mielelläni yksinkertaisesti, suorastaan minimalistisesti mutta pidän myös hauskoista yksityiskohdista. Minua viehättää 60- ja 70-lukujen estetiikka. En kuitenkaan halua pukeutua päästä varpaisiin 70-luvun vaatteisiin vaan haluan näyttää edes jollain tavalla ajanmukaiselta. Suurin osa vaatteistani on peräisin kirpputoreilta ja ketjuliikkeistä. Viime aikoina ei ole tullut ostettua uutena juuri mitään, vaan pikemminkin pyrin tyhjentämään vaatekaappia. Tulevaisuudessa aion vältellä ketjuliikkeitä ja ostaa eettisempiä tuotteita - aion kuitenkin käyttää nyt käytössä olevat vaatteeni loppuun. Jos rahaa olisi käytössä enemmän, varmaankin teettäisin vaatteita ompelijalla, ainakin juhlavaatteet ja sensellaiset. 

Olen aina ollut vähän pihalla trendivirtauksista - havahdun muoti-ilmiöiden olemassaoloon yleensä vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat jo lähes out. Nuorempana tunsin olevani kiusallisen epämuodikas, kömpelö, epätrendikäs ja aina vähän vääränlainen. Tällä hetkellä minua kiinnostaa epämuodikkuus, "tavallisuus" ja tyylien sekoittaminen. Olen yleensäkin kiinnostunut pukeutumisesta ja tyylistä enemmän kuin ennen: minua kiinnostaa se, mikä on milloinkin ollut muotia, miksi ihmiset pukeutuvat niinkuin pukeutuvat ja miksi jokin asia näyttää hyvältä. 

Mitä enemmän itselleni tulee ikää, sitä tärkeämpää vaatteissa on mukavuus ja vaatteiden siisteys. Vaatteiden tulisi siis olla sopivankokoiset, omalle vartalotyypille sopivat sekä tietysti ehjät ja puhtaat. Minua viehättää asiallinen, neutraali tyyli jota voi varioida tilanteen mukaan. Huomaan myös hankkineeni vuosien varrella melko ajattomia vaatteita - useimmat vaatteeni ovat vuosia sitten ostettuja, ja aion käyttää niitä jatkossakin. Jos jokin lempivaatteeni menisi rikki, luultavasti pyrkisin etsimään tilalle jotain samantapaista. 

Ehkä oma tyylini on melko tavis ripauksella boheemiutta. 

Vierailija kirjoitti:

Pukeudun mielelläni yksinkertaisesti, suorastaan minimalistisesti mutta pidän myös hauskoista yksityiskohdista. Minua viehättää 60- ja 70-lukujen estetiikka. En kuitenkaan halua pukeutua päästä varpaisiin 70-luvun vaatteisiin vaan haluan näyttää edes jollain tavalla ajanmukaiselta. Suurin osa vaatteistani on peräisin kirpputoreilta ja ketjuliikkeistä. Viime aikoina ei ole tullut ostettua uutena juuri mitään, vaan pikemminkin pyrin tyhjentämään vaatekaappia. Tulevaisuudessa aion vältellä ketjuliikkeitä ja ostaa eettisempiä tuotteita - aion kuitenkin käyttää nyt käytössä olevat vaatteeni loppuun. Jos rahaa olisi käytössä enemmän, varmaankin teettäisin vaatteita ompelijalla, ainakin juhlavaatteet ja sensellaiset. 

Olen aina ollut vähän pihalla trendivirtauksista - havahdun muoti-ilmiöiden olemassaoloon yleensä vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat jo lähes out. Nuorempana tunsin olevani kiusallisen epämuodikas, kömpelö, epätrendikäs ja aina vähän vääränlainen. Tällä hetkellä minua kiinnostaa epämuodikkuus, "tavallisuus" ja tyylien sekoittaminen. Olen yleensäkin kiinnostunut pukeutumisesta ja tyylistä enemmän kuin ennen: minua kiinnostaa se, mikä on milloinkin ollut muotia, miksi ihmiset pukeutuvat niinkuin pukeutuvat ja miksi jokin asia näyttää hyvältä. 

Mitä enemmän itselleni tulee ikää, sitä tärkeämpää vaatteissa on mukavuus ja vaatteiden siisteys. Vaatteiden tulisi siis olla sopivankokoiset, omalle vartalotyypille sopivat sekä tietysti ehjät ja puhtaat. Minua viehättää asiallinen, neutraali tyyli jota voi varioida tilanteen mukaan. Huomaan myös hankkineeni vuosien varrella melko ajattomia vaatteita - useimmat vaatteeni ovat vuosia sitten ostettuja, ja aion käyttää niitä jatkossakin. Jos jokin lempivaatteeni menisi rikki, luultavasti pyrkisin etsimään tilalle jotain samantapaista. 

Ehkä oma tyylini on melko tavis ripauksella boheemiutta. 

Ai joo, vastaus kysymykseen olenko luonut tyylin tietoisesti vai onko se syntynyt itsestään: varmaan sekä että. Käytännöllisyys ja mukavuus merkitsevät paljon, mutta vaatteen pitää myös "näyttää ja tuntua" omanlaiselta. Tuota jälkimmäistä on vaikeampi selittää. 

No mulla on aina maastohousut ja varsikengät, sopii vaan niin hyvin. Ei haittaa vaikka rapa roiskuu ja aina pysyy pystyssä oli sitten kaupungin keskustassa tai metsässä.