Kohtele lastasi niinkuin olisi viimeinen päivä hänen kanssaan

Okein, itsepähän pyysitte. Supertulivuoret, kuten Yellowstone. Se purkautuu 600 000 vuoden välein, nyt on kulunut se 600 000 vuotta. Ei siis ole kyse siitä purkautuuko, vaan milloin purkautuu. Seurauksena maailmanlaajuinen ydintalvi jne. Lukekaa itse.



http: //www. bbc. co. uk/science/horizon/1999/supervolcanoes_script. shtml

oikeasti ajatellut sitä :). Sen yksityiskohtia jne.

Ja mitä sä pelko hyödyttää koska ei sitä pakoon pääse?

Itse olen ajatellut maailmanloppua, ja arvostan elämää nyt enemmän kuin ennen. Koetan ainakin olla valittamatta turhista asioista. Ja jos valitan, niin tajuan miten tyhmää se on.

miltä tuntuu, jos telkkarissa kerrotaan ekat uutiset uhkaavasta katastrofista.

mihin menen?

mitä sanon lapsille?

miten kestän sen että yhteiskunnan rakenteet romahtaa?

miten kestän sen että ruoka loppuu?

mitä teen lapsen kanssa.

ajatella ehtis. Noh, uskovaisten uskomuksissa ehkä. Mutta oikeasti maailmanloppu on kyllä mitä suurimmalla todennäköisyydellä vähän hitaampi juttu. Viikkoja, kuukausia.

Vierailija:

ajatella ehtis. Noh, uskovaisten uskomuksissa ehkä. Mutta oikeasti maailmanloppu on kyllä mitä suurimmalla todennäköisyydellä vähän hitaampi juttu. Viikkoja, kuukausia.

mitään ehtis ajatella? Jos giganttinen meteoriitti putoais suoraan omaan päähän niin ehkäpä se vähän haittais ajattelua =). Mutta muu maapallon popula sais odotella nälkään, janoon ja tauteihin kuolemista.

Sairasta miettiä maailmanloppua tai muutakaan kuoleman johtavaa katastrofia. Elämä menee hukkaan.

Nää on tietty näitä äitejä, jotka haluaa näyttää lapsille tunti tolkulla uutisia tsunameista tai WTC. n kaltaisista terrori-iskuista, sillä lasten täytyy tottua ajatukseen että maailma on paha. Nää on jäänyt niin hyvin mieleen.



Kerronpa teille nyt yhden katastrofin: tulette joka tapauksessa kuolemaan, sinä ja lähimmäisenne. Ennemmin tai myöhemmin, sillä yksikään ihminen ei ole selvinnyt elämästä hengissä.

vaan se mitä tapahtuu sitä ennen.

Vierailija:

Sairasta miettiä maailmanloppua tai muutakaan kuoleman johtavaa katastrofia. Elämä menee hukkaan.

Nää on tietty näitä äitejä, jotka haluaa näyttää lapsille tunti tolkulla uutisia tsunameista tai WTC. n kaltaisista terrori-iskuista, sillä lasten täytyy tottua ajatukseen että maailma on paha. Nää on jäänyt niin hyvin mieleen.

Kerronpa teille nyt yhden katastrofin: tulette joka tapauksessa kuolemaan, sinä ja lähimmäisenne. Ennemmin tai myöhemmin, sillä yksikään ihminen ei ole selvinnyt elämästä hengissä.

Itse et taida uskaltaa kuolemastakaan puhua vaikka se on jo sille ihmiselle silloin maailmanloppu - syntymä ja kuolema,joista voin puhua ihan normaalisti

Vierailija:

Sairasta miettiä maailmanloppua tai muutakaan kuoleman johtavaa katastrofia. Elämä menee hukkaan.

Nää on tietty näitä äitejä, jotka haluaa näyttää lapsille tunti tolkulla uutisia tsunameista tai WTC. n kaltaisista terrori-iskuista, sillä lasten täytyy tottua ajatukseen että maailma on paha. Nää on jäänyt niin hyvin mieleen.

Kerronpa teille nyt yhden katastrofin: tulette joka tapauksessa kuolemaan, sinä ja lähimmäisenne. Ennemmin tai myöhemmin, sillä yksikään ihminen ei ole selvinnyt elämästä hengissä.

niinpä kuolet sinäkin,onks se tabu-aihe sulle?

wtc-juttuja? Kauhistus. Eikä elämä siinä mene hukkaan, vaikka joskus miettisikin kuolemaa. Päin vastoin. Länsimaisen ihmisen yksin ongelma on juuri siinä, ettei kuolemaa tartte miettiä juuri koskaan. Senhän tämä ilmastonmuutosproblematiikkakin todistaa. Eihän minulle voi mitään sattua.

Ootkohan sä itse sinut ton kuoleman kans?

Ei ole lapsia.

Aika raskas ajatus. Kohtelen lastani hyvin, mutta en siksi että HUOMENNA VOIMME KUOLLA vaan siksi että miksi ei? Miksi ihmeessä huutaisin ja räyhäisin?

Jos olisin niin väsynyt ja riekaleina että menisi huutomeininkiin niin oikea ratkaisu ei olisi tsempata vaan miettiä mitä apua voisin saada itselleni. Todennäköisempää kuin kuolema, olisi tilanteessa uupumus tms