Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kohtele lastasi niinkuin olisi viimeinen päivä hänen kanssaan
23.07.2007 |
Mieti, jos koko päivän huudat ja komennat ja hän sitten kuolisi... Elä jokainen päivä lapsesi kanssa kuin huomista ei tulisi.
Kommentit (57)
Vierailija:
Minä kohtelen lastani niin kuin tuon ikäistä pitää kohdella. Ei voi elää elämäänsä varpaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä että edes muutama huomasi ajatuksen olevan kaunis. Toivottavasti teillä muutamilla edes arjen tohinan keskellä tulee mieleen " tämä on pikkujuttu, antaa olla, jos hän ei enää huomenna täällä ole niin harmittaisi tämäkin"
Hyvää yötä
Vierailija:
Enpä ole typerämpää kommenttia lukenut - eli miten kohtelet minkäki ikästä?Huutamalla ja raivoamalla vai?
Ja mistä vedit tuon huutamisen ja raivoamisen? Taisit ihan omasta käytöksestäsi lapsiasi kohtaan sen vetäistä. Tiesitkö, että kaikki eivät kohtele lapsiaan kuten sinä. Tosin projisointisi kertoo sen, että tunnet edes jollakin tasolla syyllisyyttä asiasta.
T. äiti, joka huutaa ja raivoaa kuin pirttihirmu monesti ihan turhastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Enpä ole typerämpää kommenttia lukenut - eli miten kohtelet minkäki ikästä?Huutamalla ja raivoamalla vai?Ja mistä vedit tuon huutamisen ja raivoamisen? Taisit ihan omasta käytöksestäsi lapsiasi kohtaan sen vetäistä. Tiesitkö, että kaikki eivät kohtele lapsiaan kuten sinä. Tosin projisointisi kertoo sen, että tunnet edes jollakin tasolla syyllisyyttä asiasta.
ja ajattelee sitä päivittäin (entä jos?)
Kuolema on osa elämää. Ihminen syntyy maailmaan myöskin kuolemaan, eikä siinä pitäisi olla mitään tavatonta. Asioilla on tapana järjestyä. On hyvä myöskin mennä vaikka terapiaan jos kuolema ajatukset alkavat haitata jokapäiväistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelutapaa ja sisäistettyä elämänkatsomusta, joten en usko että sinä ap pahoitat ollenkaan mieltäsi vaikka palstan nuorempi polvi ei vielä ymmärtänyt = )
Ihanaa loppukesää teidän perheelle ja onnellisia hetkiä!
Vierailija:
Älä lässytä kun et parempaan pysty!Tiesitkö että kaikki ei kohtele kuin sinä plaa plaa -lässyti lässyti
Loppui ilmeisesti järkevä sanottava. No, menepä huutamaan ja raivoamaan lapsellesi, niin varmasti helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
17 mitä tarkoitat että eläminen unohtuu? Elämä on monimuotoista. Ei se tee elämästä parempaa jos pelkää kuolemaa
ja ajattelee sitä päivittäin (entä jos?)Kuolema on osa elämää. Ihminen syntyy maailmaan myöskin kuolemaan, eikä siinä pitäisi olla mitään tavatonta. Asioilla on tapana järjestyä. On hyvä myöskin mennä vaikka terapiaan jos kuolema ajatukset alkavat haitata jokapäiväistä elämää.
että kuoleman ajattelu vie ihmisen ajatukset pois tästä elävästä elämästä. Kuolema on tietysti elämässä aina läsnä ja se kuuluu elämään, mutta ei ole normaalia ajatella sitä joka päivä. Jossain vaiheessa alat pelätä, että miehelle tai lapselle sattuu jotain, et halua, että he lähtevät kotoa mihinkään, haluat rajoittaa heidän menemisiään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi sitten lapsi oli onnettomuudessa. Kamppaili takaisin elävien kirjoihin, nipinnapin. Todellakin osaan nauttia hänestä enemmän juuri tuon tapaista elämän asennetta käyttäen. Toki kiellän, rajoitan ja välistä jopa huudan. Mutta lempeämmin kuin ennen. Kovan koulun sain käydä, mutta parempi äiti nyt olen!
En viitsi sanoa mikä juttu ettei mene yöunet keneltälään, mutta.... Ennemmin tai myöhemmin. Mun on usein aika vaikea unohtaa sitä asiaa ja hyväksyä. Pelottaa, myös.
Vierailija:
En viitsi sanoa mikä juttu ettei mene yöunet keneltälään, mutta.... Ennemmin tai myöhemmin. Mun on usein aika vaikea unohtaa sitä asiaa ja hyväksyä. Pelottaa, myös.
Minä olin se, joka kirjoitti toisen vanhempansa poismenosta " suorilta jaloiltaan" . Joku kommentoi, että hae apua, tilanteesi ei ole normaali.
Älä huolestu, tapauksesta on 30 vuotta aikaa. Tarkoitin, että koska sellainen onnettomuus on sattunut omalle kohdalle, osaan paremmin arvostaa rakkaitani ja ottaa sen mahdollisuuden huomioon, että jokainen päivä voi olla viimeinen. Tietenkään en rajoita kenenkään menemisiä (paitsi keskenkasvuisten älyttömiä) ja koko ajan pelkää, että joku lähtee viimeisen kerran.
Olen myös melkein menettänyt lapseni hänen syntyesään. Toipumiseen kuoleman rajalta meni 3 kk. Joka vuosi tulen kiitollisemmaksi ja kiitollisemmaksi siitä, että sain hänet pitää. Arvostan häntä niin, että joka ilta kiitän " korkeampia voimia" hänen olemassaolostaan.
Asiat asettuvat kummasti tärkeysjärjestykseen, kun asetetaan tarpeeksi kovien tosiasioiden eteen. Tällä ei ole mitään tekemistä elämisen rajoittamisen kanssa. Päinvastoin!
Silloin ei tietenkään itse ole sitä miettimässä ja omasta käytöksestään kärsimässä, mutta entäs lapset.
Itselläni oli periaatteessa ihan hyvä koti ja äiti siis, että ruokaa, vaatteet, puhtaus jne. oli kunnossa, mutta äiti oli jatkuvasti niin kiireinen ja väsynyt, että hyvin pienenä (niin pienenä, kun nyt on mahdollista jotain muistaa.) muistan ajatelleeni, että tuhma, tyhmä ja aina vain äitini ja kaikkien tiellä.:( Ja että äiti ei rakasta minua. Sain selkäänikin TODELLA monesti ja pienistä, mitättömistäkin asioista monesti jopa vahingoista. Äiti kuoli yllättäen sairaskohtaukseen minun ollessani 7-v.
Ikävä sanoa ja edes myöntää sitä itselleen, että ei minulla kovin ruusuista kuvaa äidistäni ole muistan kaikki ne selkään saamiset, väsyneen välinpitämättömyyden minua kohtaan siis kaikki negatiiviset muistot muistan äidistäni tarkemmin, kun ne postiiviset ja hyvät muistot. Näin kai se ihmismieli toimii? Ja ne positiiviset muistot voi olla jotain pieniä ohimeneviä hetkiä jolloin äiti on ollut iloinen, leikkinyt minun kanssani ja ollut oikeasti kiinnostunut minusta pienestä ihmisestä ei mitään sen ihmeellisempiä juhlallisuuksia. Varsinkin nyt kun on itse äidiksi tullut niin näitä asioita miettii tosi paljon. Tiedänpähän ainakin itse minkälainen äiti en halua olla.
Jos minun äitini olisi tiennyt tulevan niin en usko, että hän olisi toiminut niin, kun toimi. Välillä on niin surullinen ja jopa huono-omatunto siitä miten muistan oman äitini. Varsinkin kun kaikki sukulaiset, äidin työkaverit ja naapurit jne. ovat tehneet äidiksi jonkin yli ihmisen ja sankarin.
Kohdelkaa lapsianne ja lähimmäisiänne oikein ja näyttäkää heille, että rakastatte!
Vierailija:
En viitsi sanoa mikä juttu ettei mene yöunet keneltälään, mutta.... Ennemmin tai myöhemmin. Mun on usein aika vaikea unohtaa sitä asiaa ja hyväksyä. Pelottaa, myös.
Alue: Aihe vapaa
" älä huuda tai komenna lapsiasi, huomenna ne voi olla kuolleita"