Kohtele lastasi niinkuin olisi viimeinen päivä hänen kanssaan
Mieti, jos koko päivän huudat ja komennat ja hän sitten kuolisi... Elä jokainen päivä lapsesi kanssa kuin huomista ei tulisi.
Kommentit (57)
Jaa kyllä, vaikka en ole ap, mietin todella usein, että tässä meillä on kaikki näin hyvin, pitää NAUTTIA. Halin lasta ja pusuttelen häntä. Halin miestä ja kääriydyn hänen syliin. Iloitsen siitä, että vanhempani ovat vielä tosi hyvässä kunnossa jne.
Kyse ei ole siitä, että murehtisin masentuneena maailman julmuutta. Kyse on siitä, että tiedostan, että elämä on ohimenevä silmänräpäys ja siksi olen kiitollinen ja nautin siitä, mitä minulla jo on.
Vaikka ei kävisi mitään kamalaa, niin lapsuus on ohimenevä silmänräpäys. Nautin siis uhmikäisestäni kuin viimeistä päivää. Lapsi kasvaa kohisten ja on vain hetken pieni.
Olen miettinyt ja elänyt tätä ap:n juttua hieman toisenlailla. Nimittäin siltä että en ehkä itse ole täällä kun lapset ovat aikuisia. Joihinkin asioihin se vaikuttaa, oli esim. itsestään selvää että hoidan lapset kotona kolmivuotiaiksi jotta saan olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon, mutta ei se siihen auta että jos on väsynyt ja hermostuu niin sitä vaan tulee lapsille tiuskittua ja äristyä. Ihan ok muistaa että koskaan ei tiedä kauanko aikaa on jäljellä, kunhan siitä ei tee mitään peikkoa joka estää normaalin elämisen. Osaa vain katsoa elämää vähän eri kantilta.
en varmasti komentaisi mistään asiasta häntä vaikka olisi syytäkin koska en tahtoisi kuulla uhmaikäisen kiukkua viimeisenä yhteisenä päivänämme. Ei toimisi jokapäiväisenä ohjenuorana tai kohta olisin täydellisen kauhukakaran äiti.
Minä kohtelen lastani niin kuin tuon ikäistä pitää kohdella. Ei voi elää elämäänsä varpaillaan.
Vierailija:
Mieti, jos koko päivän huudat ja komennat ja hän sitten kuolisi... Elä jokainen päivä lapsesi kanssa kuin huomista ei tulisi.
Hei come on, ihmisiähän me vain ollaan!
Ei lapsi siitä tärvelly, jos äidin pinna välillä katkeaa. Lapsen on hyvä nähdä, että on kaikenlaisia tunteita, myös kiukkua, kunhan se rakkaus ja perusturvallisuus on pääasiassa.
On päiviä, jolloin huudetaan ja komennetaan, mutta vielä enemmän on päiviä, jolloin nauretaan ja leikitään.
mutta toisaalta elämä on elämää, vaikka se päättyisi tänään. Siihen kuuluu kaikenlaista ikävää kuten virastossa jonottamista, hermojen menetystä ja tunnekuohuja.
Sanoisin pikemminkin, että elä elämääsi lasten kanssa niin, ettei tarvitse pelätä kuolemaa.
On niin paljon minussa ja äitiydessäni parannettavaa, tästä aloituksesta sen vasta kunnolla huomasin.
t. 2
Ystäväni perheessä menehtyi kaksi lasta. Kyllä se laittoi mietityttämään.
Tänään oltiin myöhässä iltakylvyistä, mutta otinkin vielä parit kirjat esiin. Voi sitä lapsen iloa ja riemua, kun pääsi vielä syliin kuuntelemaan ja katselemaan kirjoja!
Ei kannata elää elämää kuoleman pelossa. Sillä tavalla itse eläminen unohtuu ja elämästä tulee jotain teeskenneltyä show' ta.
Olen menettänyt toisen vanhempani juuri noin. Yhtenä päivänä vain lähti asioille, eikä koskaan enää palannut.
Ikinä meillä ei lähdetä ovesta eikä mennä nukkumaan etteikö tämä ajatus olisi mielessäni.
WHO:n tutkimuksen mukaan (2007) joka viidennellä yläastelaisikäisellä suomalaisnuorella on akuutti mielenterveyshoidon tarve-
ja
tyttöjen itsemurhaluvut toiseksi korkein maailmassa
ja poikienkin viidenneksi korkein...
Surullista...
Vierailija:
Olen menettänyt toisen vanhempani juuri noin. Yhtenä päivänä vain lähti asioille, eikä koskaan enää palannut.Ikinä meillä ei lähdetä ovesta eikä mennä nukkumaan etteikö tämä ajatus olisi mielessäni.
Mutta kyllä mä ovesta ulos pääsen, ilman että heti tulee kuolema mieleen.
Tottakai elämään kuuluu komentoja ja kiukkuja jne. Tarkoitukseni oli se, että vähennetään niitä turhia komentoja yms mitä taatusti jokainen äiti/isä lapselleen sanoo, koska haluaa esim hetken hiljaisuutta asuntoon.
Pointti oli se, että yritetään ottaa rennommin ja nauttia lapsistamme. Kuria silti pitäen.
Te olette negatiivista sakkia. Ajatus oli minusta kaunis mutta pitihän muutaman pirttihirmuäidin jo innostua huutelemaan. Sääliksi käy teidän lapsia!
Ap
Vierailija:
Olen menettänyt toisen vanhempani juuri noin. Yhtenä päivänä vain lähti asioille, eikä koskaan enää palannut.Ikinä meillä ei lähdetä ovesta eikä mennä nukkumaan etteikö tämä ajatus olisi mielessäni.
Toivottavasti haet apua ennen kuin tilanne alkaa vaikuttaa perheesi elämään häiritsevästi.
(Tänään olen tosi tosi hyvä äiti, lasta ei ehkä huomenna ole)
Minusta aika raskaita ajatuksia sinulla on...