Ne, jotka synnyttää ennen laskettua aikaa, ei tiedä odotuksesta yhtään mitään!

kohtukuolemat ja muut vastaavat tähän ketjuun. Osanotto teille menetyksistänne, mutta niistä ei nyt todellakaan ollut kyse. Ymmärrän ap:tä. Esikoiseni syntyi 41+5 ja kyllä, hypin seinille. Nämä ennen laskettua terveen täysiaikaisen vauvan synnyttäneet mammat, jotka avauksesta loukkaantuvat, eivät todellakaan tiedä mistä puhuvat, kyllä ne kymmenen ylimennyttä päivää olivat piinaavia. Nyt olen toisella kierroksella ja siinä mielessä viisaampi, että alan ihmetellä vasta, jos pari viikkoa la:n jälkeen ei ole mitään tapahtunut. :) Tsemppiä sinulle viimeisiin päiviin, kyllä se sieltä tulee!

Olisiko ap:n otsikko kuitenkin ollut asiaton?

Eiköhän normaaliälyllä varustettu ihminen kuitenkin varsinaisen viestin luettuaan osaa suhteuttaa otsikon muuhun tekstiin, jolloin pitäisi kyllä ymmärtää, mistä avauksessa on kyse.

Olla möllöttelee ilman supistuksia ja vaivoja. Kyllä ne kaikki lapset ovat ulos tulleet.

yli lasketun ajan olivat kyllä elämäni pisimmät ja turhauttavimmat päivät, joten ymmärrän AP:n purkauksen :D



Vähättelemättä kuitenkaan kenenkään muun kokemuksia, meillä jokaisella on oma elämänsä.

Niin kyllä mä luulen, että ne, jotka ovat maanneet esim sairaalassa liikuntakiellossa raskauden puolivälistä alkaen tietävät aika paljon odottamisesta.



Kyllähän odottavan päivät käy pitkäksi, mutta jos ap odottaa esikoista, niin nythän on hyvä mahdollisuus hemmotella itseänsä. Leivo hyvää, käy leffassa, manikyyrissa, tee ihana aamiainen, nuku päikkärit, lue hyvää kirjaa.



Esikoiseni syntyi viikko lasketun ajan jälkeen, joten siinä jouduin vähän kärvistelemään.



Sen jälkeen on mulla ollutkin vain riskiraskauksia, jossa on odotettu, että mikä on aikaisin hetki jolloin lapsi voidaan leikata mahdollisimman suurella eloonjäämistodennäköisyydellä.

kuitenkin tarkoittanut että ne jotka ovat synnyttäneet täysiaikaisen, terveen vauvan normaalisti edenneen raskauden jälkeen, mutta hiukan ennen laskettua aikaa ovat säästyneet viimeisiltä piinaavilta viikoilta:)Ikävää, ettei kaikilla ole mennyt kaikki raskaudet hyvin. On se. Mutta turhaan nyt marttyroitte, ei kukaan kieltänyt teidän tuskianne ja surujanne. Ihan eri asiasta puhe. Ok?

Olisit alunperinkin ajatellut että synnytys on kaksi viikkoa lasketusta ajasta. En minä ainakaan tuollainen ollut. Shoppailin ja tein kaikkea mukavaa synnytystä odottaessa.

Minä olin aivan riekaleina loppuraskaudesta. Aamut alkoi itkulla, se oli silkkaa väsymystä koska en pystynyt nukkumaan. En ole ikimaailmassa ollut niin väsynyt, odotin vain että vauva syntyy että pääsen nukkumaan ( niin kuin pääsinkin) Vai että shoppailemaan? Minulla oli niin valtavat liitoskivut etten pystynyt kävelemään, ylös pääseminen oli työn ja tuskan takana. Siinäpä vielä shoppailemaan. Ja mulla oli vielä viikolta 22 ennenaikaisen synnytyksen uhka. Kyllä mä olin sitten kamala kun kehtasin valittaa!!!!

kuitenkin tarkoittanut että ne jotka ovat synnyttäneet täysiaikaisen, terveen vauvan normaalisti edenneen raskauden jälkeen, mutta hiukan ennen laskettua aikaa ovat säästyneet viimeisiltä piinaavilta viikoilta:)Ikävää, ettei kaikilla ole mennyt kaikki raskaudet hyvin. On se. Mutta turhaan nyt marttyroitte, ei kukaan kieltänyt teidän tuskianne ja surujanne. Ihan eri asiasta puhe. Ok?

Ja ilmeisesti tähän keskusteluun ei sitten saaneet osallistua muut kuin yliaikaiset? Miettii otsikkonsa paremmin kun kirjoittaa.

Vaikka myös silloin mentiin ohi lasketun ajan. Silloin kävin shoppailemassa ja järjestelin vauvanvaatteita aina uudelleen ja uudelleen. Nyt tilanne on eri, kun odottelen esikoisen kanssa kotona. Ulos/shoppailemaan lähteminen ei ole niin helppoa, en voi laittaa elokuvaa pyörimään jne. Toisaalta päivät kuluu mukavasti esikoisen leikeissä ja päivällä on tietty rytmi, mutta päässä jyllää vain yksi ajatus, eikä siltä saa rauhaa. Voin rakentaa legoja vaikka kaksi tuntia, mutta ajatus on koko ajan synnytyksessä. Siis koko ajan! En ollut näin sekaisin, ennen laskettua aikaa...En ymmärrä, miksi otin sen päivän niin tosissani.



Olen pahoillani, jos otsikkoni loukkasi osaa teistä. Arvelinkin, että tähän sotketaan surullisesti päättyneet raskaudet. Tarkoitin todella vain sitä, että ne, jotka synnyttävät ennen laskettua aikaa, eivät voi tietää, miltä tuntuu, kun 9kk odottamasi päivää muuttuu yhtäkkiä täysin merkityksettömäksi. Omalla kohdallani sana odotus saa melkein uuden merkityksen.

kuitenkin tarkoittanut että ne jotka ovat synnyttäneet täysiaikaisen, terveen vauvan normaalisti edenneen raskauden jälkeen, mutta hiukan ennen laskettua aikaa ovat säästyneet viimeisiltä piinaavilta viikoilta:)Ikävää, ettei kaikilla ole mennyt kaikki raskaudet hyvin. On se. Mutta turhaan nyt marttyroitte, ei kukaan kieltänyt teidän tuskianne ja surujanne. Ihan eri asiasta puhe. Ok?

Ja ilmeisesti tähän keskusteluun ei sitten saaneet osallistua muut kuin yliaikaiset? Miettii otsikkonsa paremmin kun kirjoittaa.

Tarkoitin vain, että älkää kivittäkö ap:ta sellaisesta mitä ei ole sanonut. Tarkoitan tyyliä "mun lapseni on kuollut, älä valita"... Etenkin kun, vähättelemättä ko äidin tuskaa, ei liity raskauteen mitenkään. Eikä siihen odotukseen etenkään. Vai tiesikö kyseinen äiti koko raskausajan että lapsi kuolee?

Laskettu aikakin pitäis olla just silloin kuin äiti haluaa. Vaan kaikkea ei saa vaikka haluaa. Siihen pitää vaan sopeutua.

Mulla oli yliaikaisuuskontrollit sovittu samalle päivälle, kun se pikkuinen sitten päättikin putkahtaa ulos :) Mulla meni puolestaan toi odotus ihan toisin päin: viikosta 37 lähtien mä odotin joka päivä, jos tämä nyt tästä käynnistyisi. Olen luonteeltani puuhailija ja harrastan urheilua, mutta noina viimeisinä viikkoina oli ponnistus saada itsensä ja massiivinen vatsa ylipäänsä sängystä ylös, ja jos joskus jaksoin vaikka kaupungille lähteä, yhden kaupan ovella käytyä olinkin jo niin väsynyt, että lähdin takaisin kotiin. Kun se maaginen 40 viikkoa tuli täyteen tajusin, että tämä voi enää maksimissaan kestää sen kaksi viikkoa, sitten lapsi otetaan vaikka väkisin ulos. Johan helpotti ja hermokin lakkasi olemasta jatkuvasti hieman kireällä. Eli mun neuvo on ajatella kuten mäkin ajattelin: toi voi enää kestää maksimissaan kaksi viikkoa. Jos se päättää syntyä sitä aikaisemmin, niin kiva, mutta tavalla tai toisella se on kahden viikon kuluttua jo ulkona. Tsemppiä :)

Varmaan on hermostuttavaa, mutta kyllä tämä näin keskosen äidistä vähän hymähdyttää. Onneksi asiasta on jo vuosia.

jos tuo on suurin ongelmasi, niin ole onnellinen. Ilmeisesti kyseessä ensimmäinen lapsi :)?



Sinun logiikallasi kukaan ei tiedä mitään valvomisesta, ellei saa koliikkilasta. Tai kukaan ei tiedä mitään synnytyksestä, jos ei repeä kunnolla. ym ym.



Kyllä sen kuule tietää, kun supistaa (siis on kunnon synnytyssupistuksia), eli sitä ei paljon tarvitse miettiä. JA lapsiveden menonkin huomaa ihan varmasti.



Yritä rentoutua, nauttia, pian elämäsi muuttuu loppuelämäksesi. Juo aamukahvi rauhassa, lue lehti. Katso telkkaria. Kyllä se vauva ihan varmasti syntyy.





t. Rv 39+6 ja rv 39+2 synnyttänyt

Mikä hemmetti siinä on, että nykymammat odottavat jotain laskennallista, teoreettista päivää kuin kuuta nousevaa? Eihän sitä nyt oo LUVATTU, että raskaus kestää JUURI x päivää (ja ne jotka harrastavat seksiä vähän useammin eivät aina edes tiedä ihan tarkkaa hedelmöittymisminuuttia), eikä yhtään enempää tai vähempää. Sehän se oliskin kiva, kun nykymammojen keho toimisi kuin robotti. Sun kaltaisilles ei olis pitäny kertoa edes viikon tarkkuudella laskettua aikaa, jos hermo on noin kireellä...

Vaikka myös silloin mentiin ohi lasketun ajan. Silloin kävin shoppailemassa ja järjestelin vauvanvaatteita aina uudelleen ja uudelleen. Nyt tilanne on eri, kun odottelen esikoisen kanssa kotona. Ulos/shoppailemaan lähteminen ei ole niin helppoa, en voi laittaa elokuvaa pyörimään jne. Toisaalta päivät kuluu mukavasti esikoisen leikeissä ja päivällä on tietty rytmi, mutta päässä jyllää vain yksi ajatus, eikä siltä saa rauhaa. Voin rakentaa legoja vaikka kaksi tuntia, mutta ajatus on koko ajan synnytyksessä. Siis koko ajan! En ollut näin sekaisin, ennen laskettua aikaa...En ymmärrä, miksi otin sen päivän niin tosissani.

Olen pahoillani, jos otsikkoni loukkasi osaa teistä. Arvelinkin, että tähän sotketaan surullisesti päättyneet raskaudet. Tarkoitin todella vain sitä, että ne, jotka synnyttävät ennen laskettua aikaa, eivät voi tietää, miltä tuntuu, kun 9kk odottamasi päivää muuttuu yhtäkkiä täysin merkityksettömäksi. Omalla kohdallani sana odotus saa melkein uuden merkityksen.

sinua. Samaa odotusta se oli ennen la kuin sen jälkeenkin. Vauva syntyy kun syntyy, ei se tiedä että neuvolatäti on sille laskenut tietyn päivän jolloin pitäis ulkoistua. Aika sekaisin sä olet.

Kyllä sen kuule tietää, kun supistaa (siis on kunnon synnytyssupistuksia), eli sitä ei paljon tarvitse miettiä.

Höpö höpö, ei tosiaan aina tiedä. 2 lasta olisi kotiin syntynyt jos olisin jäänyt odottamaan "että kyllä sen sitten vaan tietää"

yli lasketun ajan olivat kyllä elämäni pisimmät ja turhauttavimmat päivät, joten ymmärrän AP:n purkauksen :D

Vähättelemättä kuitenkaan kenenkään muun kokemuksia, meillä jokaisella on oma elämänsä.

laskettua aikaa, vaan raskauden päättymisaika, joka on 41+jotain. Viikolta 40+0 ruvetaan seuraamaan ja ultraamaan vauvaa, istukkaa jne. Ei pipo kiristä kun ei ajattele että johan sen olisi pitänyt tulla.

mutten sitten tiedä, kuka ne on odottanut ja synnyttänyt, hmmm. Esikko syntyi 39+6 - en siis tiedä odotuksesta mitään, ja kakkonen päätti syntyä 37+3 joten en kerinnyt siinäkään odotuksesta tietämään.



Sen verran voin sanoa, että etköhän huomaa jos lapsivedet menee ja sitten kun "oikeasti" supistaa.



Mutta mitä sitä neuvomaa, enhän ole äiti ollenkaan ;)

et moni haluaisi vauvansa etuajassa.MIksi?Turvallisin vaihtoehto on syntyä luonnostaan ja ajallaan.Pitääkö vauvan syntyä vastoin kehitystään etuajassa ja mahdollisesti sairaana jotta joku hermoheikko vois rentoutua.?

olen synnyttänyt 3x viikolla 36 ja kerran vkolla 33 ja selvinnyt viimeisen kuun ongelmista kuin koira veräjästä:)