Ne, jotka synnyttää ennen laskettua aikaa, ei tiedä odotuksesta yhtään mitään!

kun 42 viikkoa on täynnä? Normaali raskaus kai kestää 38-42 viikkoa.

kolmannessa raskaudessa sain sen synnäriltä mukaan rv 41+3 ja ja neljännessä 40+0 sanottiin vaan, että ota jos siltä tuntuu.

"piinaavat viimeiset viikot" ???? Miten raihnaisia ja huonokuntoisia te mammat oikein olette? Itselläni kaksi viikkoa rv40-> oli ihania. Jokaisessa neljässä raskaudessa.



Mutta olenkin hyväkuntoinen ja liikunnallinen, en ylipainoinen.

Miten saan pään pysymään kasassa? Laskettu aika meni vasta pari päivää sitten ja tuntuu, etten pysty minuuttiakaan ajattelemaan muuta kuin tulevaa synnytystä. Koska se oikein alkaa? Alkaako se edes? Joudunko käynnistykseen? Onko kaikki hyvin? En nuku yöllä, kun tarkistelen, onko lapsivedet mahdollisesti mennyt. Joko supistaa? Suoraan sanoen olen ihan mielipuoli! Joten: Miten selvitä loppuajasta? Mahdollisesti vielä kahdesta viikosta!!!

Voi jeesus että osaat olla typerä ja ärsyttävä. Yritä nyt saada tuo hutera pääsi edes vähän parempaan kuntoon, ethän sä selviä sen lapsenkaan kanssa, jos jo tuollainen asia saa pällin ihan levälleen!

Mulla meni esikoinen 11 päivää yli, mitä sitten? Enemmän yllätti se kun seuraava syntyi jo 38+1 ja kuopus 36+6. Vaan ei nuokaan mitään ongelmia olleet, katsos kun se vauva syntyy sitten kun se syntyy. Ei siinä hermoheikon piipitykset auta mitään.

Minä en kertakaikkiaan ymmärrtä mitä ovat nuo "piinaavat viimeiset viikot" ???? Miten raihnaisia ja huonokuntoisia te mammat oikein olette? Itselläni kaksi viikkoa rv40-> oli ihania. Jokaisessa neljässä raskaudessa.

Mutta olenkin hyväkuntoinen ja liikunnallinen, en ylipainoinen.

pari vuotta sitten kiinnostavan jutun, jonka pointti oli siinä (minkä moni tietää), että se laskettu päivä on ennen kaikkea hallinnollinen väline, tieto Kelaa varten yms.



Ei se ole mikään varma vauvan syntymäpäivä ja raskauden loppumispäivä, jota kannattais juuri odottaa kuin kuuta nousevaa. Normaali raskaus kestää sen 38-42 viikkoa ja sillä välillä kaikki on ihan normaalia.



Eräs, jonka 2 lasta syntynyt "yliajalla" ja kolmas pärähti täysin yllätyksenä virallisena LA-päivänä (jonka perusteella siis äitiyslomaoikeus yms. laskettu)

yli lasketun ajan olivat kyllä elämäni pisimmät ja turhauttavimmat päivät, joten ymmärrän AP:n purkauksen :D Vähättelemättä kuitenkaan kenenkään muun kokemuksia, meillä jokaisella on oma elämänsä.

laskettua aikaa, vaan raskauden päättymisaika, joka on 41+jotain. Viikolta 40+0 ruvetaan seuraamaan ja ultraamaan vauvaa, istukkaa jne. Ei pipo kiristä kun ei ajattele että johan sen olisi pitänyt tulla.

jos ei ole siihen mennessä itsestään syntynyt?

Kyllä sen kuule tietää, kun supistaa (siis on kunnon synnytyssupistuksia), eli sitä ei paljon tarvitse miettiä.

Höpö höpö, ei tosiaan aina tiedä. 2 lasta olisi kotiin syntynyt jos olisin jäänyt odottamaan "että kyllä sen sitten vaan tietää"

Ei mullakaan mitä raivosupistuksia ollut esikoisesta ( tai siis pahempia kuin helvetilliset kuukautiskivut), mutta niin vaan löydin tieni sairaalaan ponnistamaan. Eli kyllä sen tiesi, vaikkei ihan mahdottomaksi ehtinyt mennäkään.

Mulla esikoinen syntyi 41+6 ja voin sanoa, että tuo aika lasketun ajan jälkeen oli hermoja raastavaa! Maha oli valtava, en pystynyt kunnolla liikkumaan, oli kipuja, närästi kokoajan ja nukuin huonosti. Pelkäsin myös, että vauva kasvaa liian isoksi, kun olin itsekin ollut iso syntyessäni. Eli jos vauva olisi syntynyt ennen laskettua aikaa niin raskaudesta olisi jäänyt paljon parempi muistikuva. Nyt on lähinnä näin toista odottaessa mielessä se loppuraskaus ja se odottamisen tuska. Väsyneelle ja huonovointiselle on tyhmä mennä sanomaan, että "lepää nyt ja odota rauhassa". Ei se kaikilla niin vaan onnistu! Eli ymmärrän kyllä ap:n tuskan. Moni kaveri joka on synnyttänyt joskus rv 37 tai 38 on päässyt mielestäni huomattavan helpolla.

et moni haluaisi vauvansa etuajassa.MIksi?Turvallisin vaihtoehto on syntyä luonnostaan ja ajallaan.Pitääkö vauvan syntyä vastoin kehitystään etuajassa ja mahdollisesti sairaana jotta joku hermoheikko vois rentoutua.?

Minussa on jokin vika, eikä lapseni kestä kohdussa 40 viikkoa. Ekalla kävi huonosti, seuraavat on pelastettu ottamalla ne ulos etuajassa. Kuopus syntyi 36+4 ja vietti ekan elinviikkonsa vastasyntyneiden valvontayksikössä saamassa lisähappea, kun ei osannut hengittää itse (keuhkot ei olleetkaan kehittyneet vaikka lapsivesipunktio antoi sellaisen tuloksen).

Silti minusta tuli oli parempi vaihtoehto kuin olisi annettu olla kohdussa siksi kunnes itse haluaa ulos. Ehkä ei siinä vaiheessa olisi ollut enää elossa.

Ei mullakaan mitä raivosupistuksia ollut esikoisesta ( tai siis pahempia kuin helvetilliset kuukautiskivut), mutta niin vaan löydin tieni sairaalaan ponnistamaan. Eli kyllä sen tiesi, vaikkei ihan mahdottomaksi ehtinyt mennäkään.

Enpä tiennyt supistuksista.=) Ekassa verenvuoto ja ambulanssilla sairaalaan, toisessa vihreä, mönjäinen lapsivesi joten lähdin sairaalaan.

olen aina ihmetellyt mammojen "miksei se jo synny"-valitusta LA:n jälkeen. Miten kuukausien odotuksen jälkeen voi olla niin vaikea odotella vielä joitain päiviä? Se on tietysti eri asia jos on tosi tukala ja raihnainen olo, mutta suurimalla osalla "vika on vain korvien välissä". Kaksi ensimmäistä synnytystä käynnistyi laskettuna päivänä mutta kolmas lapsi syntyi puoli tuntia ennen yliaikaiskontrollia, 41+1. Tuo "yli" mennyt viikko meni varsin nopeasti ja kun jo tuijottelin mahdollista käynnistyspäivää niin sekin tuntui olevan jo varsin lähellä...

"Minä olin aivan riekaleina loppuraskaudesta. Aamut alkoi itkulla, se oli silkkaa väsymystä koska en pystynyt nukkumaan. En ole ikimaailmassa ollut niin väsynyt, odotin vain että vauva syntyy että pääsen nukkumaan ( niin kuin pääsinkin) Vai että shoppailemaan? Minulla oli niin valtavat liitoskivut etten pystynyt kävelemään, ylös pääseminen oli työn ja tuskan takana. Siinäpä vielä shoppailemaan. Ja mulla oli vielä viikolta 22 ennenaikaisen synnytyksen uhka. Kyllä mä olin sitten kamala kun kehtasin valittaa!!!! "



Olin puolivälistä saakka pakkolevossa, kyllä siinä kuule hyväkuntoisimmankin mamman mielenterveys alkaa yliajalla viimeistään menemään.

tiesin odottavani ensimmäistäkin, olin 20 viikosta sairaalassa makaamassa ja vauva syntyi 24. sitten istuin seuraavat 4 kk sairaalassa ja odotin vauvan pääsyä kotiin.



seuraava olikin sitten 42+2, odotin silloinkin toki, mutta helpompaa, ja ihanempaa odotusta se oli. ainakaan en pelännyt niin paljon ja ikävöinyt öisin.

Unettomuus, liitoskivut, ennenaikaisen synnytyksen uhka, mielenterveysongelmat... Mitä ne sitten ovat jos eivät vaivoja?? Huonokuntoiselta todellakin vaikutit, ehkä sinua ei vaan ole luotu olemaan raskaana ja saamaan lapsia :-(

"Minä olin aivan riekaleina loppuraskaudesta. Aamut alkoi itkulla, se oli silkkaa väsymystä koska en pystynyt nukkumaan. En ole ikimaailmassa ollut niin väsynyt, odotin vain että vauva syntyy että pääsen nukkumaan ( niin kuin pääsinkin) Vai että shoppailemaan? Minulla oli niin valtavat liitoskivut etten pystynyt kävelemään, ylös pääseminen oli työn ja tuskan takana. Siinäpä vielä shoppailemaan. Ja mulla oli vielä viikolta 22 ennenaikaisen synnytyksen uhka. Kyllä mä olin sitten kamala kun kehtasin valittaa!!!! " Olin puolivälistä saakka pakkolevossa, kyllä siinä kuule hyväkuntoisimmankin mamman mielenterveys alkaa yliajalla viimeistään menemään.

Unettomuus, liitoskivut, ennenaikaisen synnytyksen uhka, mielenterveysongelmat... Mitä ne sitten ovat jos eivät vaivoja?? Huonokuntoiselta todellakin vaikutit, ehkä sinua ei vaan ole luotu olemaan raskaana ja saamaan lapsia :-(

"Minä olin aivan riekaleina loppuraskaudesta. Aamut alkoi itkulla, se oli silkkaa väsymystä koska en pystynyt nukkumaan. En ole ikimaailmassa ollut niin väsynyt, odotin vain että vauva syntyy että pääsen nukkumaan ( niin kuin pääsinkin) Vai että shoppailemaan? Minulla oli niin valtavat liitoskivut etten pystynyt kävelemään, ylös pääseminen oli työn ja tuskan takana. Siinäpä vielä shoppailemaan. Ja mulla oli vielä viikolta 22 ennenaikaisen synnytyksen uhka. Kyllä mä olin sitten kamala kun kehtasin valittaa!!!! " Olin puolivälistä saakka pakkolevossa, kyllä siinä kuule hyväkuntoisimmankin mamman mielenterveys alkaa yliajalla viimeistään menemään.

Kyllä, olin huonossa kunnossa. Mutta loukkausyrityksesi oli todella turha. Vaikka raskausaika olikin hirveä, olen unelmasynnyttäjä eikä raskauteni vaikuta äitiyteen millään tavalla. Häpeä!

Sitä paitsi en sanonut että oli mielenterveysongelmia, sanoin että kyllä tuollaisen raskauden jälkeen alkaa sen hyväkuntoisenkin mamman mielenterveys järkkyä. Katsos kun unettomuutta käytetään jopa kidutuskeinona.

että ensin sanot ettei kunnolla ole mitään vaikutusta ja perään latelit kuinka huonokuntoinen olit ja kuinka kamalaa oli. Itse olin loistokunnossa ja oli suorastaan ihanaa.



Eli siis...

Vaikka myös silloin mentiin ohi lasketun ajan. Silloin kävin shoppailemassa ja järjestelin vauvanvaatteita aina uudelleen ja uudelleen. Nyt tilanne on eri, kun odottelen esikoisen kanssa kotona. Ulos/shoppailemaan lähteminen ei ole niin helppoa, en voi laittaa elokuvaa pyörimään jne. Toisaalta päivät kuluu mukavasti esikoisen leikeissä ja päivällä on tietty rytmi, mutta päässä jyllää vain yksi ajatus, eikä siltä saa rauhaa. Voin rakentaa legoja vaikka kaksi tuntia, mutta ajatus on koko ajan synnytyksessä. Siis koko ajan! En ollut näin sekaisin, ennen laskettua aikaa...En ymmärrä, miksi otin sen päivän niin tosissani. Olen pahoillani, jos otsikkoni loukkasi osaa teistä. Arvelinkin, että tähän sotketaan surullisesti päättyneet raskaudet. Tarkoitin todella vain sitä, että ne, jotka synnyttävät ennen laskettua aikaa, eivät voi tietää, miltä tuntuu, kun 9kk odottamasi päivää muuttuu yhtäkkiä täysin merkityksettömäksi. Omalla kohdallani sana odotus saa melkein uuden merkityksen.

Ihanko oikeasti sulla ei vielä tokankaan kohdalla tullut mieleen, että se laskettuaika ei ole mikään kiveen hakattu päivämäärä, jona ihan varmasti tapahtuu jotain?

Mitäs jos seuraavan kerran ajattelet, että se lapsi syntyy sitten kun 42 viikkoa on täynnä? Niin mä olen ajatellut, ja lähinnä vaan yllättynyt iloisesti, kun vauvat ovatkin syntyneet kuka milloinkin, yksi vain 3 päivää ennen täyttä 42 viikkoa, yksi taas kaksi kuukautta ennen. Eikä näiden vauvojen odotuksessa ollut mitään eroa toisiinsa, vaikka kuinka selittelisit mitä.

jos tuo on suurin ongelmasi, niin ole onnellinen. Ilmeisesti kyseessä ensimmäinen lapsi :)? Sinun logiikallasi kukaan ei tiedä mitään valvomisesta, ellei saa koliikkilasta. Tai kukaan ei tiedä mitään synnytyksestä, jos ei repeä kunnolla. ym ym. Kyllä sen kuule tietää, kun supistaa (siis on kunnon synnytyssupistuksia), eli sitä ei paljon tarvitse miettiä. JA lapsiveden menonkin huomaa ihan varmasti. Yritä rentoutua, nauttia, pian elämäsi muuttuu loppuelämäksesi. Juo aamukahvi rauhassa, lue lehti. Katso telkkaria. Kyllä se vauva ihan varmasti syntyy. t. Rv 39+6 ja rv 39+2 synnyttänyt

Ymmärrät varmaan, että se, mitä allekirjoituksessasi lukee, tekee tyhjäksi kaiken painoarvon siltä, mitä viestissäsi sanot?