Jos kerran akateemisten lapset pärjää jo alakoulussa paremmin

http://yle.fi/alueet/turku/2011/02/yliopiston_ovi_aukeaa_helpommin_pare…

jälkeläisiä, mutta älykkäitä lapsia syntyy muutoinkin. Älykkäät ihmiset useimmiten haluavat akateemisen koulutuksen, muttei kaikki. Akateeminen koulutus ei myöskään tarkoita älykkyyttä. Kuka tahansa perusaivoinen ihminen voi hankkia akateemisen koulutuksen.

Verrataan ihan vaikka äidinkielen taitoja ja otetaan liikunta toiseksi esimerkiksi. Meillä lapsille luetaan paljon, huolehditaan, että lapsi saa kielellisiä virikkeitä. Käytämme uimassa, opetamme hiihtämään jne. Kannustavasti.

Tuttavaperheessä, duunariperheessä, ei lueta iltasatuja, opetetaan lapselle että liikunta on mälsää, annetaan lapsen katsoa tuntitolkulla piirrettyjä jne, eivät käy kirjastossa.

Eli se tietty asenne tulee jo hyvin varhain ihan siellä 2-4 -vuotiaana, paljon ennen koulua. Koulun alkaessa lapsella siis voi olla ennakkokäsityksiä kirjoista. toinen odottaa innolla, mitä niissä on, koska on saanut lapsuudessa myöntesiä kokemuksia kirjoista, toinen taas ihmettelee miksi koulussa ei näytetä piirrettyjä.

Kyllä jo koulun alkaessa lapsilla on jo hyvin erilaiset taustat, eivät ekaluokkalaiset aloita nollasta, vaan heillä on erilaisia perhetaustoja ja erilasia arvokokemuksia taustalla.

enemmän ns. kehittäviä virkkeitä: lapsille luetaan ja heidän kanssaan keskustellaan paljon jo pienestä pitäen (noin esimerkiksi)

akateemisesta perheestä. Äitinsä on kokki ( tosi fiksu nainen) ja isänsä maahanmuuttaja, töissä ravintolassa. Tytär on tosi mukava, huumorintajuinen ja älykäs. Lapseno on taas kakteemisesta perheestä ja pärjää hyvin, mutta on enempi kasin-ysin oppilas kun kympin.

niin tuskin se on pelkästä asenteesta kiinni. kyllä musta on silloin enemmän kyse älynlahjoista kuin kannustuksesta

Tietenkin älykkäillä vanhemmilla on älykkäämpiä lapsiakin jotka menestyvät parhaiten koko kouluajan alaluokilta lukioon asti.

niin tuskin se on pelkästä asenteesta kiinni. kyllä musta on silloin enemmän kyse älynlahjoista kuin kannustuksesta

Johtuu siitä et niiden vanhemmat osaa kasvattaa suunnitelmalliseen toimintaan. Yliopisto-opiskelua ei tehdä "fiilispohjalta", vaan siinä pitää osata sumplia asioitaan.

Meiän mutsi oli mulle aina ala-asteella silleen "joo ei sun tarvii tehdä läksyjä ku osaat muutenkin". Sama kotitöissä, niitä ei tehty minkään logiikan mukaan vaan välillä huusi naama punaisena että nyt siivotaan ja välillä curling-mutsina teki kaiken. Ei mitään järkeä eikä rakennetta. Sillä asenteella on hankala esim pärjätä opinnoissa jos ei tietoisesti opettele toisenlaista asennetta.

On ymmärrettävää että tällaiset ihmiset ei esim työelämässä etene kovin pitkälle kun eivät osaa sumplia omia asioitaan, saati sitten johtaa useaa henkilöä.

Oma äitini itse on duunariperheen lapsi, omat vanhempansa kasvoivat tosi köyhissä oloissa. Ja näiden vanhemmat suorastaan ryysyissä jossain metsämökissä.

Toisaalta oon kyllä saanut kannustusta opiskeluun myöhemmin, mutta käytännön esimerkki elämänhoidosta on aika gagaa. En sano et duunariperheissä ei osattais olla suunnitelmallisia, mutta sanon että akateeminen on aika vaikee olla ilman mitään suunnitelmallisuutta. Ehkä tästä tuo keskimääräinen ero?

Tietty jos kotona muutenkin keskustellaan erilaisista maailman asioista, niin ehkä on helpompi hahmottaa niitä laaja-alaisemmin niinkun akateemisten aineiden opiskelussa tarvii..

juo liikaa.Mun appi on ollut proffa ja todellinen alkkari,että silleen.Toivotaan et nää geenit ei periydy.

Ja siten ei ole väliä koulutuksella, mutta perheen keskinäisillä suhteilla sitäkin enemmän jo lapsena.

Att man kan äslka och berätta om saker?

(toki muidenkin) on lähtökohtaisesti paremmat koulussapärjäämistaidot: mm. akateeminen lukutaito, tiedonjano ja kriittisyys kehittyvät kun lapselle luetaan ja tämän kanssa keskustellaan. Alakoulun aikana näitä lapsia ehkä tuetaan enemmän kotona, kirjoista puhutaan ja hankalia asioita käydään läpi vanhempien kanssa. Matkat, ulkomaiset tuttavat ym. avartavat maailmankuvaa. Näin ero kasvaa läpi koko kouluajan.



Lisäisin vielä, ettei kyse ole akateemisuudesta vaan tiedon arvostamisesta, itsensä kehittämisen kulttuurista, uteliaisuudesta ja laaja-alaisuudesta - nämä piirteet ovat ehkä tyypillisempiä koulutetuille, mutta eivät mitään akateemisten yksinoikeutta.

Akateemiset ovat ehkä todennäköisemmin antaneet lukemisen mallia ja lukeneet lapsille jo ennen lasten kouluikää. Akateemiset ehkä todennäköisemmin osaavat ohjata oikeisiin opiskelutapoihin ja vaativat myös opiskelemaan esim. kielten sanoja. Jne.

Mun isä on käynyt vain kansakoulun, äiti oli vajaamielishoitaja koulutukseltaan silloin kun me lapset on käyty koulut. Kolme tyttöä oltu sen kummemmin pänttäämättä luokan parhaita, pojatkin pärjänneet keskivertoa paremmin. Ne, jotka on tehneet aikuisena älykkyystestejä, on saaneet mensan rajoja hipovat tulokset. Kukaan meistä ei ole akateeminen, kaksi hankki itselleen yo-lakin.



No, meillä kyllä on vanhemmat aina tykänneet lukemisesta ja kaikki me lapset on luettu paljon lapsena. Luovuus meillä on myös kukkinut ja musiikkia harrastettu. Että ehkä meillä on ollut sitten sen kaltaisia virikkeitä pienestä asti, että on pärjätty, ja toki perimälläkin jotain merkitystä on... Isän puolen suvussa on akateemisia kyllä paljonkin, äidin puolella ei lähisuvussa tietääkseni lainkaan.

Isä entinen kirvesmies ja tuleva fm ja ikää kohta 41v.

Onko hän siis tyhmä duunari vai älykäs maisteri?

Siis pärjääkö eskarilaisemme koulussa?

(toki muidenkin) on lähtökohtaisesti paremmat koulussapärjäämistaidot: mm. akateeminen lukutaito, tiedonjano ja kriittisyys kehittyvät kun lapselle luetaan ja tämän kanssa keskustellaan. Alakoulun aikana näitä lapsia ehkä tuetaan enemmän kotona, kirjoista puhutaan ja hankalia asioita käydään läpi vanhempien kanssa. Matkat, ulkomaiset tuttavat ym. avartavat maailmankuvaa. Näin ero kasvaa läpi koko kouluajan. Lisäisin vielä, ettei kyse ole akateemisuudesta vaan tiedon arvostamisesta, itsensä kehittämisen kulttuurista, uteliaisuudesta ja laaja-alaisuudesta - nämä piirteet ovat ehkä tyypillisempiä koulutetuille, mutta eivät mitään akateemisten yksinoikeutta.

Heidan lapsilleen riittaa siivoaminan ja leipominen virikkeeksi, loppuaika roikutaan aiteen pohkeessa.

Suomessa vielä muutama kymmenen vuotta sitten köyhillä ei ollut mahdollisuuksia korkeakoulutukseen käytännössä. Se, millaiseen sukuun ja miten rikkaaseen, vaikuttaa vieläkin.

av.raadin mielestä oikein junttiduunareita.



Meillä 3 lasta ja kaikki luokan priimuksia.



Meidän kummankin tausta on se, että olemme köyhistä kodeista, missä ei kannustettu lukemaan ja varsinkaan jatkamaan opintoja. Oli kiire hommata ammatti, että pystyi elättämään itsensä. Kumpikin olemme olleet koulussa hyviä, mutta ei priimuksia, koska kotona ei kannustettu lukemaan ja kummankin energia meni vanhempien sotkujen huolehtimisissa.



Nähtävästi geenit ovat periytyneet ja kun omilla lapsilla on rauhallinen lapsuus, saa älykkyys kukkia rauhassa.



Joskus näinkin päin.

..ei ole 10 ikävuoden jälkeen avannut romaaneja kuin pakosta (lukiossa) ja on nyt abi. Koko kouluajan yli 9 ka.

niin tuskin se on pelkästä asenteesta kiinni. kyllä musta on silloin enemmän kyse älynlahjoista kuin kannustuksesta

Johtuu siitä et niiden vanhemmat osaa kasvattaa suunnitelmalliseen toimintaan. Yliopisto-opiskelua ei tehdä "fiilispohjalta", vaan siinä pitää osata sumplia asioitaan. Meiän mutsi oli mulle aina ala-asteella silleen "joo ei sun tarvii tehdä läksyjä ku osaat muutenkin". Sama kotitöissä, niitä ei tehty minkään logiikan mukaan vaan välillä huusi naama punaisena että nyt siivotaan ja välillä curling-mutsina teki kaiken. Ei mitään järkeä eikä rakennetta. Sillä asenteella on hankala esim pärjätä opinnoissa jos ei tietoisesti opettele toisenlaista asennetta. On ymmärrettävää että tällaiset ihmiset ei esim työelämässä etene kovin pitkälle kun eivät osaa sumplia omia asioitaan, saati sitten johtaa useaa henkilöä. Oma äitini itse on duunariperheen lapsi, omat vanhempansa kasvoivat tosi köyhissä oloissa. Ja näiden vanhemmat suorastaan ryysyissä jossain metsämökissä. Toisaalta oon kyllä saanut kannustusta opiskeluun myöhemmin, mutta käytännön esimerkki elämänhoidosta on aika gagaa. En sano et duunariperheissä ei osattais olla suunnitelmallisia, mutta sanon että akateeminen on aika vaikee olla ilman mitään suunnitelmallisuutta. Ehkä tästä tuo keskimääräinen ero? Tietty jos kotona muutenkin keskustellaan erilaisista maailman asioista, niin ehkä on helpompi hahmottaa niitä laaja-alaisemmin niinkun akateemisten aineiden opiskelussa tarvii..

... vai päättelykykykö mättää?

..ei ole 10 ikävuoden jälkeen avannut romaaneja kuin pakosta (lukiossa) ja on nyt abi. Koko kouluajan yli 9 ka.