lähihoitajat hoi :)

Kertokaa kokemuksianne lisää!  Sain opiskelupaikan ja mietin kuumeisesti otanko sen vastaan vai jatkanko entisessä ammatissani.

Millainen Keski-Suomen työtilanne on tällä hetkellä?

Yksityisellä vanhainkodilla vakituisena yöhoitajana, työkokemusta 5v, suuntautumisena sairaanhoito-ja huolenpito.

Nykyisessä työpaikassa;

+hyvä palkka(vuositulot 35500e, kun päivätyössä 29500) työmäärään nähden

+säännöllinen työaika=7 töitä, 7vapaata=vähemmän stressiä kuin 2-vuorotyössä, josta joutui iltavuorosta yhden vapaalle ja sitten taas aamuun töihin :/

+ehtii tekemään omia käsitöitä hiljaisina hetkinä/puuhaamaan työajalla ns."omia juttuja" koska yksinvalvovana minulta edellytetään vain asukkaiden ranne-sänky ja ovi hälytyksiin vastaamista, kolme kiertoa asukashuoneissa, 5/26 asukkaan säännöllinen asentohoito sekä vaipanvaihto, aamupuuron keitto ja postin haku..kaikki muu mitä teen on vain plussaa, kuten pyykin pesut/viikkailut, kaappien täydennykset..joka yö kuitenkin teen vaihtelevasti jotain ylimääräistä,niin on aamuvuorolla kiva aloittaa päivä, kun huomaavat että on pari pikkujuttua jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä..näitä teen, koska yötyö itsessään ei minusta(joka tykkään kukkua muutenkin yömyöhään)ole mitenkään rankkaa :)

..sopivassa määrin on tullu yllätyksiä/uusia asioita vastaan tässä työssä,vaikka ei ihan niin perusteellisesti vastaa koulutusohjelmaa. Mutta viihdyn tässä työssä juuri tällä hetkellä :) Näin yötyöläisenä miinusjuttuja on sellaset, kun valvon yksin, eli olen sitten yksin vastuussa jos tulee jokin kohtaus tms asukkaalle..on osattava toimia eikä voi kysyä heti neuvoa työtoverilta, toki päivystys on langan päässä aina :) Haavanhoitoon olen ajatellut kouluttautua enempi, koska sen hallinta tuntuu olevan monella hakusassa lähes joka paikassa...ei osata käyttää tuotteita/vaihdetaan hoitoa liian usein jne. Hätäensiaputaitojen kartuttamista kaipaisin myös..suunnitteilla on ollut yötyöhön kyllästyttyäni hakea ensiapupolille tai ensin terveyskeskuksen kuntoutus- ja jatkohoito-osastolle hommiin ja sitten mahdollisesti keskussairaalaan jollekkin osastolle. Teen vapaaviikollani keikkamielessä myös eri alan hommia, että tällähetkellä ainakin on sopivasti vaihtelua työelämissä :)

No täällä Keski-Suomessa ainakin mulle on töitä riittänyt. Kannattaa katsoa hakuväylät esim. mol, kaikki paikat eivät ole yleisessä jaossa mutta jonkinlaista osviittaa ehkä saa työtilanteesta.

Älä opiskele lähäriksi jos yhdenkin keksit jotakin muuta. Mitään en niin paljon ole katunut kuin, että aikoinaan opiskelin perushoitajaksi. Opiskelu oli ihan kivaa mutta työ ei vastannut odotuksiani enkä yrityksistä huolimatta saanut koskana mieleistäni työpaikkaa. Aina on kiire  ja työntekijöitä liian vähän ja koko ajan on ikävä tunne kun ei ehdi tehdä työtään kunnolla. Ja lisäksi vammautumisen riski on koko ajan kun yksin joudut nostamaan ja tukemaan painavia ihmisiä.

Olen yksityisellä puolella kotipalvelussa. Tykkään kyllä työstä siinä mielessä, että asiakkaat voivat päättää itse minkälaista apua tarvitsevat, ajan puitteissa. Saamme siis tehdä mitä vaan, kaupassakäyttöä, ulkoiluapua, siivousta ym. mitä kunnallisella puolella ei ole enää mahdollisuus tarjota. Pääsääntöisesti työ on samaa vanhusten/vammaisten perushoitoa kuin kunnallisella puolella kotihoidossa, ja lisäksi on paljon lastensuojelun asiakkaita.

Toisella puolella on järkyttävä kiire, tai sen kaksijakoisuus. Asiakkaan luona ei kiirettä ole aina, ja esim. lastenhoito on kiireetöntä keskittymistä 1-3 lapseen kotona peruskodinhoitotöitä tehden, mutta ne välit... Taukoja ei juuri jää, kertaakaan en ole ehtinyt 3 vuoden aikana syödä lämmintä ateriaa työaikana, vaan syön ajaessani. Vessassakäynti teettää joskus miettimistä (osuuko matkan varrelle huoltista vai kärvistelläänkö). Aikaa kirjaamiseen ei useinkaan ole vaan ne tehdään omalla ajalla. Asiakkaat valittavat helposti jos aikataulussa ei pysy, tietenkin kun moni maksaa palvelunsa kokonaan tai osittain itse :(

Palkka on tessin mukaan huonompi kuin kunnallisella. Ja ne viikonloput... En koskaan pysy aikataulussa vaan usein päivä venyy hieman kun käyntejä ja ajoja on niin paljon. Se tahtoo sitten olla palkatonta ylityötä. 

Kunnallisen puolen kotihoitajilla on paremmat työolot ainakin niiden tuttujen mukaan, jotka siellä ovat. On esim. iltapäivästä määrättyä aikaa kirjata työt toimistolla, kerkeää syödä, ajaa jne.

Yksityisen puolen kilpailu on kuitenkin aika tiukkaa, yrityksiä on ja hintoja polkevat monet tekijät. Mm. kunnan halukkuus (nykyään haluttomuus) myöntää palveluseteliä vähentää ilman muuta asiakkaita ja sitä myöten hoitajien työtunteja, ja esim. 4H-kerhot ym. tarjoavat vain hieman alemmalla hinnalla samantyyppistä palvelua niille jotka itse maksavat.

Toinen, mistä moni ei tykkää, on vastuu ja yksinäisyys. Puhelimella saa hätätapauksessa kyllä kiinni sairaanhoitajia. Työkavereita en näe oikeastaan ikinä, ovat enemmänkin vain nimiä työvuorolistassa.

työtä liikuntavammaisten parissa pienessä yksikössä. Tykkään ja viihdyn, vaikkakin välillä aika raskasta, mutta tunnen tekeväni arvokasta työtä, joka tuo minulle hyvän mielen.

Jatko-opiskelua olen välillä ajatellut, mutta en ole vielä ihan varma.

töitä? Kertokaa vielä siitäkin?

Töissä asunnottomien parissa. Tykkään. Sosionomiopinnoista haaveilen.

Muksu kiemurtelee sylkissä... menin lh-kouluun 22-vuotiaana,tarkoitus oli mennä lasten ja nuorten puolelle, kunnes tajusin että en ole tarhantäti. Meinasin lopettaa mutta opo tuuppas menemään ensihoidon puolelle ja päiväääkään en ole katunut! Olen työskennellyt ensiavussa, ambulanssissa, turva-auttajana ja myös kotihoidossa, myös kunnallisella mutta viimeiset 4v yksityisellä. Yksit puolella se etu että koulutus ei määrää kaikkea, joten siellä olen ollut myös tiiminvetäjänä jne. Jos kestät katsoa verta (ja muita eritteitä), juoppoja ja mt-ongelmaisia (näitä valitett paljon), kestät vuorotyötä ja sinulla on hyvä fysiikka, sinne vaan :o) ja sellainen erikoisuus että jo koulussa ensihoidon porukalla tuntui olevan paras ryhmähenki, sama on toistunut joka paikassa missä olen ollut. osastotyössä taas huonoin (sielläkin olen käynyt). MUTTA ne ovat vain omia kokemuksiani. vai olisko sitten akuuttipuolella se työ mikä pakottaa rymän tukeen yksilöä :o)

päiväkodissa lastenhoitajana ja myös mietin jatkaako sosionomiksi,nyt vakkarityö..tosin palkkauksessa ei paljon eroa mutta tykkään opiskella alaani lisää jos vain rahatilanne sen sallisi kun on tuota omaa asuntoakin makseltava..

kiinnostaa kans tää. Aloitin siis tammikuussa lähihoitajaopinnot. Aluksi oli tarkotus suuntautua lapsiin ja nuoriin, mutta nyt päiväkotiharjottelussa tuntuu että mieli alkaa muuttu. Suuntautumis vaihtoehtoihin mulla jääkin sit sairaanhoito ja huolenpito sekä mielenterveys ja päidetyö, mutta siltikin jotenkin lapset ja nuoret kiinnostas.

ja hammashoitajana yksityisellä. Tykkään kovasti! Työ on todella mielenkiintoista, ja jos työskentelee useamman lääkärin kanssa niin työ on todella vaihtelevaa. Esim. erikoislääkäreiden kanssa (proteetikot, oikojat, kirurgit jne.) työ on sopivasti haastavaakin.



Niitä harvoja lähihoitajan töitä, kun viikonloput ovat aina vapaita. Monessa paikkaa ei edes iltavuoroja. Vuorotyö ei sopisi minulle, ja vaikeaakin olis kun on perhettä.



SUOSITTELEN!

Päihdealan päiväkeskuksessa töissä, tykkään. Rento meininki :)

t. entinen apuhoitaja joka kyllästynyt lukemaan tätä ikuista vaipanvaihto(niinkuin siinäkään mitään vikaa olisi)mollausta.

Kehitysvammaisten asuntolassa ohjaajana. Yksityinen työnantaja, erittäin hyvä ilmapiiri ja pidän työstäni!

Olen työskennellyt mös psykiatrisessa kuntoutusasuntolassa, joka ei ollut minulle hyvä paikka, tykkään paljon enemmän näistä kehareista, joka päivä saa töissä nauraa!



Jos rahatilanne jossain vaiheessa paranee (saadaan lottovoitto:)) niin toimintaterapeutiksi tai viittomakielen tulkiksi voisin opiskella.

Töissä on kursseja ja koulutusta myös.

täysin yliedustettuna.

jotka todella tykkäätte työstänne... aloitin juuri opinnot ja suuntautumisesta en vielä tiedä. Kiitos vastauksista ;-)

Ja työskentelen sairaalassa kirurgisella vuodeosastolla. Pidän työstäni, haastavaa ja vaihtelevaa. Jatkan samaan aikaan opintoja, ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Lähihoitajan työssä ei muuten mitään vikaa, mutta haluan jatkossakin tehdä töitä sairaalassa ja olen ollut nyt jo 4-vuotta sijainen. Haluan siis joskus ihan vakituisen työn itselleni, siksi opinnot.

täysin yliedustettuna.

kahdeksan päivän aikana on tusina lähihoitajaa vastannut...

Kertokaa työstänne eli missä olette töissä, viihdyttekö, mihin suuntaduitte ja teettekö nyt töitä suuntautumisenne parissa? Oletteko kenties ajatelleet jatkaa opintoja myöhemmin? Ja onko työ sitä mitä ajattelitte sen olevan? Suurimmat yllätykset työn puolesta? Kaikkea yleistä...

Valmistuin "viime vuosituhannella", olin n. 7v ambulanssissa töissä. Pidin työstäni, mutta lapsen saatuani, oli pakko lopettaa hankalien työaikojen takia. Työelämään palattuani olin n. vuoden vanhainkodilla, kunnes selkä sanoi yya-sopimuksensa lopullisesti irti. Olin siis viimeisen puoli vuotta saikulla, ennen kun soppari loppu. Eli nyt opiskelen terveyssyistä apt:n koulutusohjelmaa tavoitteena päästä vielä jotenkin kiinni hoitoalan työhön, joka on meikäläisen "kutsumus". Olen ollut kakarasta asti mm. spr:ssä ja vpk:ssa, joten auttaminen on ollut aina mun juttu.. Tiesin siis jo kouluun lähtiessä, mihin olen pyrkimässä, mutta harmi vaan että kroppa päätti toisin, enkä saa enää harjoitettua haaveammattiani. :/