Onko kellekään tullut jonkinsortin 'kriisiä' kun lapset saatu ja elämän pitäisi 'alkaa'??

kriisin ainekset oli valmiina

osaatko sanoa, mitä olet vaille?

mikä tekisi elämästäsi parempaa? miksi et voi sitä nyt tehdä?

Olet nyt "tyhjän päällä" eli sulla ei ole mitään suunnitelmia. Olet saanut haluamasi pitäisi keksiä uusia. Älä missään nimessä eroa miehestäsi ja riko lasten kotia vain sinun kriisisi takia. Elämä nyt vain on tälläistä, joskus on kivaa, joskus tylsää, joskus surullista. Mieti mitä haluat alkaa tehdä omalla elämälläsi, tarkoitan nyt lähinnä työtä, harrastuksia, parisuhteen uudelleen elävöittäminen...... Olit ehkä ajatellut elämää vain noihin suunniteltuihin eli talo, lapset, työ ja nyt ne on saavutettu. Sun pitää keksiä jotain uutta tilalle.

oikeita kriisejäkin tulee t. 5o vuotias

mutta miehellä: otti ja lähti. Toivon hänelle pelkkää pahaa, kun halusi tuhota kaiken mihin yhdessä pyrittiin.



Itselläni kuitenkin kaikki nyt hyvin, myös uusi ihana parisuhde.

että olen mieheni kanssa yksin nyt, olen jo vuosia ollut ja erittäin todennäköisesti tulen olemaan. Hänen käsityksensä hyvästä elämästä on paikalleen jämähtäminen, työssä käynti ja telkkarin katsominen. Muuta hän ei tarvitse, minä sitä vastoin tarvisten ihmisen, puolison ja haluan tuntea ja elää.



Tuntuu että olen ollut 'unessa' lapsenteko vuodet, jotenkin heräsin, että miehellä ei ole paukkuja jakaa tämä kanssani.



ap

sitähän se elo on ap



ps hanki harrastus ja sivubisness ja oma auto

Esim. remontti tai vaikka matka, jota käytte yhdessä suunnittelemaan.

Saatte yhteistä sisältöä elämään ja kun se haave täyttää hetkeksi elämäsi, niin elämä tuntuu mielenkiintoisemmalta ja kivalta.

Tietysti uusi harrastuskin varmaan toimisi ja jos se olisi miehen kanssa yhteinen, niin taas näkisit hänessäkin jotain kivaa. Menkää vaikka lavatanssikurssille.



Olet kenties saavuttanut lyhyessä ajassa niin paljon juttuja, että nyt kun ne in saavutettu, tuntuu tylsältä ja tyhjältä, kun on koko ajan kokenut ja saanut jotain uutta.

Mutta ap:n viestit niin kuulostavat kriisiltä ("haluan tuntea ja elää", OMG). Ap:n kannattaisi nyt miettiä ehkä vähän konkreettisemmin, mitä hän elämältään haluaa, ja miksei hän voisi sitä miehensä kanssa saavuttaa.



Tai toisaalta tuollaisiin kriiseihin yleensä auttaa kummasti se, että vähän vähentää sitä pohdintaa...

ala opiskella ranskaa tai mene lentotunneille, kyllä se siitä.



Tv kolmattaan odottava kolmikymppinen, joka harrastusten sijaan nyt on ostamassa sitä oma asuntoa.

Täällä sama tilanne ja samat "saavutukset", mutta tyhjä olo. Lapsista tulee iloa ja heidän tekemisistään vaihtelua. Työ jurppii ja se, että olen elänyt kaikkien kaavojen mukaan saavuttaen ne. Niinpä protestina haen opintovapaata ja lähden opiskelemaan toista alaa toiselle paikkakunnalle. Ilmeisesti sitten on kyse munkin kohdallani kriisistä. Mutta mulle tämä on vain yksi oma elämäni, enkä halua sitä tuhlata muiden toiveita täyttämällä.

ja muista, että itse on itsensä tehtävä onnelliseksi, ei se onni miestä vaihtamalla löydy. Ala harrastaa näyttelemistä, laulamista, maalaamista tai jotain muuta, missä pääset ilmaisemaan itseäsi ja löydät muita samanhenkisiä "itsensä etsijöitä".