Mitä ihmettä teidän vanhemmat on

Mun vanhemmat on ihan yhtä vaatimattomista oloista kuin ap:nkin vanhemmat. Ei perintöjä isovanhemmilta. Silti ovat onnistuneet ihan pelkillä palkkatuloillaan hankkimaan ison kerrostaloasunnon keskustasta (ei HKI, mutta iso kaupunki kuitenkin), mökin järven rannalta ja kakkosasunnon Etelä-Euroopasta. Kaikki velattomia. Kummatkin olleet ikänsä valtiolla töissä, jossa palkat ovat aina yksityistä huonompia.



Samoin mieheni vanhemmat ovat onnistuneet kerryttämään velatonta omaisuutta parin kiinteistön verran. Vaikka on työttömyyttäkin taustalla.



Kyllä sitä täytyy ihmetellä, kuinka kahden vanhemman perheessä ei 60+ vuotiaat ole saaneet mitään pysyvää omaisuutta kartutettua!

laskeskella jonkun perinnön varaan, jotenkin ahneuden huippu. Onhan noita sentin venyttäjiä, jotka elävät niukasti, että lapsille jää, mutta miksi pitäisi? Komppaan tuota, joka sanoi, että vanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa niin, että nämä tulevat toimeen omilla ansioillaan. Minä toivon vanhemmilleni pitkää ikää.

Monet on SAIRASTUNEET, tehneet KONKURSSIN, tms.

Mun vanhemmat on ihan yhtä vaatimattomista oloista kuin ap:nkin vanhemmat. Ei perintöjä isovanhemmilta. Silti ovat onnistuneet ihan pelkillä palkkatuloillaan hankkimaan ison kerrostaloasunnon keskustasta (ei HKI, mutta iso kaupunki kuitenkin), mökin järven rannalta ja kakkosasunnon Etelä-Euroopasta. Kaikki velattomia. Kummatkin olleet ikänsä valtiolla töissä, jossa palkat ovat aina yksityistä huonompia.

Samoin mieheni vanhemmat ovat onnistuneet kerryttämään velatonta omaisuutta parin kiinteistön verran. Vaikka on työttömyyttäkin taustalla.

Kyllä sitä täytyy ihmetellä, kuinka kahden vanhemman perheessä ei 60+ vuotiaat ole saaneet mitään pysyvää omaisuutta kartutettua!

ovat perineet kyllä, mutta vasta aivan viime vuosina. Eli oman omaisuutensa, eli tuon kaiken luettelemani, ovat keränneet itse. Lotossa eivät ole voittaneet. Eivätkä he ole koskaan minun elinaikanani kiituuttaneet. Nuorena, uransa alussa kyllä tekivät kahta työtä ja säästivät ahkerasti käsirahaa ensiasuntoon ym. Ahkeruus on heidät palkinnut.

t.19

että meidän muiden vanhemmat on olleet laiskoja? :D

Minun vanhemmilta on ehkä tulossa jotain tai ehkä ei. Asunto ei ole ihan äärettömän arvokas ja sitäkin on jakamassa neljä sisarusta. Mökkiä ei ole, vaikka sitä ovat välillä harkinneet, joten ehkä rahaa on jossain säästössä, mutta se ei minulle kuulu.

Lisäksi meille syntyi iltatähtenä pikkuveli -91, jolloin pahimpaan lama-aikaan tuli isompaan taloon muutto, tila-auton osto ja tietysti muukin arkikulujen kasvu.

Että ihan nekin on tehny sairastelematta nuoresta asti kokopäivätyötä, isä vähän paremmalla palkalla, äiti varsin huonolla (seurakunnan palveluksessa), joten oikeesti tuommosia omaisuuksia ei normaalisti duunaripalkoilla tienata. Varmaan tosiaan 90-luvun alun onnen potku on päässy potkasemaan teidän vanhempia ihan kunnolla, mutta silloin onkin minun mielestä turha puhua työllä tienatuista asioista, koska kyse on vaan silkasta hyvästä tuurista.

uuden miehensä kanssa. Yhteisarvo ehkä 500000 euroa. Eläkkeelle jäätyään aikovat myydä talon ja ostaa pienemmän asunnon ja reissata maailmalla niin kauan kuin terveys piisaa ja käyttää sitä rahaa, jonka ovat ikäänkuin omistamalla säästäneet sukan varteen.



Sitten, kun terveys loppuu aikovat myydä sen kaksionsa ja mennä sellaiseen yksityiseen vanhainkotiin asumaan, missä saavat asua yhdessä. Luulen, että siinä vaiheessa, kun molemmista aika jättää, jäljellä on tuo mökki Päijänteen rannalla tai sitten sekin on myyty. Jos jotain jää jäljelle, se periytyy minulle ja äidin uuden miehen yhdelle lapselle.



En ajattele, että ne asiat, jotka vanhempani ovat omalla työllänsä saavuttaneet, kuuluisi siirtyä perintönä minulle. Nauttikoon varoistaan niin kauan kuin niitä riittää. Omasta mielestänikin kuulostaa tylsältä, jos meidänkin mieheni kanssa pitää hankkia omistukseemme asioita, joita voimme jättää lapsillemme. Toivon ennemminkin jättäväni lapsilleni kunnollisella kasvatuksella saavutetun ehjän itsetunnon ja -arvostuksen, joiden varassa heillä on itsellään mahdollisuus rakentaa onnellinen elämä.

turha sitä ihmetellä. Tuollainen ihmettely kertoo tyhmyydestä.

niin tarkoittaako se automaattisesti sitä, että laskee perinnön varaan? Pitäisikö näistä asioista olla sitten perisuomalaiseen tapaan hiljaa ja esittää olevansa köyhälistöä? Ja jos vanhemmat ovat onnistuneet rikastumaan, niin tarkoittaako se automaattisesti sitä etteivät he odota lastensa ottavan vastuuta omasta taloudestaan?

Taas kateelliset mammat vetää johtopäätöksiä omaa mieltään rauhottaakseen. Sama ilmiö on havaittavissa silloin, kun puhutaan vaikkapa hoikista ja kauniista naisista. Niiden on pakko olla tosi tyhmiä ja onnettomia. Koska eihän kukaan voi olla kahdessa asiassa ihailtu!

laskeskella jonkun perinnön varaan, jotenkin ahneuden huippu. Onhan noita sentin venyttäjiä, jotka elävät niukasti, että lapsille jää, mutta miksi pitäisi? Komppaan tuota, joka sanoi, että vanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa niin, että nämä tulevat toimeen omilla ansioillaan. Minä toivon vanhemmilleni pitkää ikää.

Minun äitini oli teiniäiti kun synnyin, raatoi töissä 6v syntymäni jälk kun isäni joi rahat ja tavaraa kurkustaan alas ja hakkasi meitä.

Veljeni syntymän aikoihin oli 2v hieman parempaa aikaa, mutta eipä jäänyt rahaa silloinkaan säästöön saati omaisuus ehtinyt karttua.

Äitini otti eron ja muutimme 500km päähän isästäni, äiti oli yh jonkin aikaa kunnes tapasivat ja rakastuivat isäpuoleni kanssa.

Sitä en tiedä mihin heidän rahansa silloin meni, elämiseen kai ja matkustelua oli jonkin verran, äiti oli vastaanottovirkailija hammashoitolassa ja isäpuoleni sähköteknikko.

Saivat yhteisen lapsen ollessani piirua vaille 15v ja veljeni oli 9v.

Äiti hoiti siskoani kotona melkein sen 3v ja vähän päällekin, maksoimme isoa vuokraa Hgin Käpylässä.

sitten kävikin niin että äitini sairastui vakavasti, nippanappa 40v iässä ja joutui aika pian siitä jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle nauttien muutamasta sadasta eurosta/kk, ne tulot eivät kattaneet lähellekään kaikkia lääke-ja sairaalakuluja vaikka olikin maksukattoa ym olemassa.

No, äiti kuoli täytettyään 47v ja siitä nyt 5v.

Siittäjästäni ei ole koskaan ollut mitään iloa saati perintöä, ei edes elatusmaksuja koskaan maksanut vaan laisti niistäkin erilaisin kepulikonstein.



Että näin, oliko ap jotakin muuta "viisasta" mielipidettä jaettavaksi meille muille??



ps, kyllä kyrvähti myönnän, samallalailla kuin silloin kun täältä saa lukea kommentteja "kyllä kaikilla on turvaverkko ja lapsille hoitajia jos tarvis on" tai "kyllä jokaisella on varaa matkustaa etelään vuosittain", tai asiasta ihan toiseen "kyllä jokainen peppuseksiä harrastava on homo" jne.jne



-Äitix2-

Mun vanhemmat on ihan yhtä vaatimattomista oloista kuin ap:nkin vanhemmat. Ei perintöjä isovanhemmilta. Silti ovat onnistuneet ihan pelkillä palkkatuloillaan hankkimaan ison kerrostaloasunnon keskustasta (ei HKI, mutta iso kaupunki kuitenkin), mökin järven rannalta ja kakkosasunnon Etelä-Euroopasta. Kaikki velattomia. Kummatkin olleet ikänsä valtiolla töissä, jossa palkat ovat aina yksityistä huonompia. Samoin mieheni vanhemmat ovat onnistuneet kerryttämään velatonta omaisuutta parin kiinteistön verran. Vaikka on työttömyyttäkin taustalla. Kyllä sitä täytyy ihmetellä, kuinka kahden vanhemman perheessä ei 60+ vuotiaat ole saaneet mitään pysyvää omaisuutta kartutettua!

Mun vanhemmat ovat nauttineet koko elämänsä, isä vie äidin ulkomaille 4 kertaa vuodessa ja käyvät yhdessä ulkona syömässä ja harrastavat kaikkea. Olen tosi onnellinen etä käyttävät itseensä omaa rahaansa ja nauttivat. Jos joskus jää hotain niin ok,mitään en odota:)

elämässään oikein tehneet jos ei euroakaan ole tulossa perinnöksi? Mun vanhemmat on pelkkiä tavallisia duunareita (vr:n huoltomies + sh) ja nekin on onnistuneet hankkimaan ison ja modernin omakotitalon, kaks kerrostalokaksiota jotka on vuokralla, kesämökin Saimaan rannalta ja kaksi autoa, joita vaihtavat joka toinen vuosi. Eli ihan normielämälläkin kyllä saa kunnon perinnön lapsilleen kasaan.

Paska nakki, jos olisivat olleet asuntomarkkinoilla 5-10 vuotta aiemmin, olisivat selvinneet helpostikin, ja nyt olisi iso tontti Espoon arvoalueella... ostivat siis talon, jossa olivat kuitenkin asuneet jo sen 5-10 vuotta vuokralla aiemmin.

Tällä hetkellä isäni asuu uuden puolisonsa kanssa hänen talossaan, ja isäni tulot menevät yleiseen kulutukseen, kun taas puolisollaan omaisuus pysyy kunnossa isäni tulojen ( ja tietysti omiensa) avulla. Mutta mua ei haittaa yhtään, kyseinen nainen on kuitenkin muuttanut isäni itsekkäästä paskaläjästä kelpo vaariksi, ja on itsekin älyttömän ihana ihminen.

Äitini osti 50+ iässä itselleen kerrostaloyksiön, ja on sen maksanut parin vuoden päästä. Lisäksi on yksi perikunnan omistuksessa oleva mökki, jonka rahallinen arvo on aika lähellä nollaa.

Eli ei ole tulossa omilta vanhemmiltani perintöä meille. Ei haittaa, itse olen oman omaisuuteni luonut, ja sitä on jo tällä hetkellä enemmän kuin vanhemmillani koskaan.

Miehen puolelta sitten taas on niitä perintöjä tulossa jonkin verran, siellä on vanhemmillaan aika lailla samanlainen tilanne kuin ap:n vanhemmilla. Ja onneksi tosiaan osaavat käyttää sitä rahaa omaan hyvinvointiinsakin.

PS: Kannattaa muuten muistaa nykypäivänä, että jos haluaa esim. kunnollista syöpähoitoa, sitä ei välttämättä saa kuin rahalla. Ystäväni vanhemmat ovat joutuneet myymään sijoitusasuntojaan, jotta isänsä saisi elää. Kunnalliselta puolelta lähetettiin kotiin kuolemaan eturauhassyöpään, kun tarjotut hoidot eivät auttaneet. Yksityiseltä puolelta hoitoja löytyy, mutta hinta on useampi tuhat euroa/ 3 hoitokertaa. Ja kuten tiedämme, monet sairausvakuutukset raukeavat tietyssä iässä, joten nekään eivät enää yli 70-v ikäistä auta.

äitini oli kotiäiti ja jonkin sortin juoppo myös. Oli niillä joskus minun lapsuudessani omakotitalokin... ei sitten myöhemmin ollut vuosiin.



Mä en saanut vanhemmiltani muuta kuin tuulen huuhtoman perseen...

jos kaksi työssäkäynyttä ihmistä ei ole saanut mitään omaisuutta eläkeiässä niin jotain vikaa kyllä täytyy olla rahankäytössä. En tarkoita nyt perintöasioita vaan esim marinoita köyhistä eläkeläisistä jne.

Mun vanhemmat on ihan yhtä vaatimattomista oloista kuin ap:nkin vanhemmat. Ei perintöjä isovanhemmilta. Silti ovat onnistuneet ihan pelkillä palkkatuloillaan hankkimaan ison kerrostaloasunnon keskustasta (ei HKI, mutta iso kaupunki kuitenkin), mökin järven rannalta ja kakkosasunnon Etelä-Euroopasta. Kaikki velattomia. Kummatkin olleet ikänsä valtiolla töissä, jossa palkat ovat aina yksityistä huonompia. Samoin mieheni vanhemmat ovat onnistuneet kerryttämään velatonta omaisuutta parin kiinteistön verran. Vaikka on työttömyyttäkin taustalla. Kyllä sitä täytyy ihmetellä, kuinka kahden vanhemman perheessä ei 60+ vuotiaat ole saaneet mitään pysyvää omaisuutta kartutettua!

Mun vanhemmat ovat nauttineet koko elämänsä, isä vie äidin ulkomaille 4 kertaa vuodessa ja käyvät yhdessä ulkona syömässä ja harrastavat kaikkea. Olen tosi onnellinen etä käyttävät itseensä omaa rahaansa ja nauttivat. Jos joskus jää hotain niin ok,mitään en odota:)

Kun niillä kuitenkin on se kakkosasunto ulkomailla...

Kun olin pieni, koko perhe vietti siellä aina kesät. Eli ei meilläkään ihan kädestä suuhun ilman elämän iloja olla elelty!

yrittäjiä olisi potkaistu päähän markan devalvoinnilla vuonna 1992. Siinä meni kaikki. Että se siitä.

Tulen toimeen hyvin omillani,jos sinä olet ilman tulevaa perintöä, köyhälistöä, niin se kertoo paljon elämänhallinnastasi. Tosin jo se, että kuvittelet moraaliasi kritisoivien olevan sinulle kateita, kertoo pikkusieluisuudesta.

Oma äiti ainakin sai erittäin hyvää hoitoa rintasyöpäänsä ja samassa veneessä oli monta muutakin naista, joihin tutustuimme noiden pitkien hoitojaksojen aikana. Suomen terveydenhoito nimenomaan toimii hyvin erikoispuolella, ongelmat ovat kasaantuneet sinne hoitoonpääsyn alkupuolelle eli terveyskeskuksiin.

PS: Kannattaa muuten muistaa nykypäivänä, että jos haluaa esim. kunnollista syöpähoitoa, sitä ei välttämättä saa kuin rahalla. Ystäväni vanhemmat ovat joutuneet myymään sijoitusasuntojaan, jotta isänsä saisi elää. Kunnalliselta puolelta lähetettiin kotiin kuolemaan eturauhassyöpään, kun tarjotut hoidot eivät auttaneet. Yksityiseltä puolelta hoitoja löytyy, mutta hinta on useampi tuhat euroa/ 3 hoitokertaa. Ja kuten tiedämme, monet sairausvakuutukset raukeavat tietyssä iässä, joten nekään eivät enää yli 70-v ikäistä auta.

joilla ei ole perintöjä ja esim. kolme lasta niin on PAKKO tehdä tiettyjä priorisointeja mihin on varaa ja mihin ei.



Ja osa panostaa esim. asumiseen ja säästämiseen ja tätä kautta varallisuutta kertyy. Jotkut taas tekevöt enemmän asioita, ja jos ajatellaan vaikka matkustelua siihen menee aika paljon rahaa 2+3 perheellä. Samoin moni perhe köy vaikkapa teatterissa kerran kuussa, ja tuohon menee helposti 150€ +päälle ehkä ravintolassa käynti mihin menee esim. 100€.

Ja harrastukset, vaatteet ym. syövät myös rahaa, samoin lasten koulukirjat, ajokortit jne.



Tunnen muutamia duunariperheitä (kaverien vanhempia)joilla on omakotitalot ja säästöjä, ja järjestäen he ovat aika pihejä luonteeltaan. Eli eivät ns. "tuhlaa" koskaan mihinkään, ja juuri teatterikäynnit, kirjojen ja levyjen ostamiset ja muut ovat "turhia" heille. Ja asunnossa pidetään lämpöä matalalla jne. koska halutaan elää säästeliäästi, eikä koskaan käydä ravintolassa koska se on niin kallista.



Itse elän tässä hetkessä ja haluan nauttia. Ei tiedä vaikka maailmanloppu tulisi huomenna tai joku muu kriisi pakottaisi jättämään kodin (kyllä: kaukaa haettua mutta esim. ydinvoimalaonnettomuus tai sota tmv.) Mitä silloin jää mieleen? Velaton omakotitalo vai kaikki ne ihanat kokemukset mitä on elämässään matkojen ja kulttuurin kautta saanut? Ja kyllä: tottakai n säästöjä pahan päivän varalle, mutta omalla kohdalla isompi asunto jne. tekisi taloudesta paljon tiukemman, ja se taas estäisi meitä tekemästä niitä asioista mistä meidän perhe nauttii koska rahaa ei kaikkeen ole.

asenne, että vanhempien velvollisuus olisi kerätä perintö lapsilleen.

Siis ap:n ahneus.

En myöskään sanonut olevani köyhälistöä ilman perintöä (minun asuntolainani on jo maksettu), mutta kyseenalaistin suomalaisen tavan esittää olevansa köyhempi kuin onkaan. Siinä ei ole mitään järkeä.

Ja miksi en saisi puolustautua, kun joku tuntematon nettikirjoittelija tekee vääriä johtopäätöksiä moraalistani sen vuoksi, että vanhemmillani on rahaa? Mistä muusta se kertoo kuin siitä, että tämä kritisoija kadehtii sitä että minulla on taloudellisesti turvatumpi elämä kuin sellaisilla, jotka tietävät etteivät koskaan tule mitään perimään?

Tulen toimeen hyvin omillani,jos sinä olet ilman tulevaa perintöä, köyhälistöä, niin se kertoo paljon elämänhallinnastasi. Tosin jo se, että kuvittelet moraaliasi kritisoivien olevan sinulle kateita, kertoo pikkusieluisuudesta.

joka istuu vankilassa ja äitikään ei todellakaan terve mieleltään.Eikä tää ole vitsi!!!

Perintöä on ainoastaan isovanhemmilta tulossa...